Mä oon niiin loppu. Tahdon lapseni laitokseen!

Ja olen siis hereillä koska tyttö kiljui oven takana pari tuntia ettei tahdo nukkua. Ainoa tapa saada luovuttamaan on se ettei kiinnitä mitään huomiota, väsyy lopulta ja menee nukkumaan. Mutta nyt minua ei väsytä enää...

Hei
Ikävä tilanne. Oletko harkinnut jotakin psykiatria yms...? Kannattaisi harkita tosiaan myös jotakin laitosta. Saako kysyä, että miksi lapsesi käyttäytyy noin ? Kai siihen on jokin järkevä syy. Anteeksi, kun sanon, mutta hän muistuttaa erästä työpaikkakiusaajaa. Se on yks sekopää. Sun lastasi paljon pahempi.

Miten päiväkodissa/koulussa tytöllä menee? Eikö sieltä suunnasta olla raportoitu mitään?

On muuten monia tapauksia, missä lapsi on vieraalla hoidossa ja koulussa kuin enkeli, mutta kotona kuin mankeli. Tätä on myös päinvastoin: "Eihän meidän oma kultamussukkamme millään ole voinut tehdä/sanoa mitään tuollaista! Niin herttainen lapsi!"

Tarvinnet joka tapauksessa ammattiauttajaa.

No miten isä pärjää tytön kanssa? Totteleeko lapsi häntä? Osallistuuko isä milläänlailla tyttärensä kasvatukseen vai oletko sinä se joka komentaa?

Veikkaan, että hänet on riivattu, oireet vaikuttavat samanlaisilta. Oletko nähnyt Manaajan? Tyttäresi ei ole oma itsensä, vaan Saatana itse on asettunut hänen kehoonsa ja sieluunsa. Saatana itse käyttää tyttäresi mieltä ja ruumista. Tyttäresi on paholaisen portti kuolevaisten maailmaan. Ainoa keino saada tyttäresi takaisin on manata paholainen pois hänestä. Se ei ole helppoa, koska ollaan äärimmäisen pahuuden pimeimmässä ytimessä.

Ei niin tuhmaa lasta olekaan joka ei vitsaa tottele meillä ennen kotona sanottiin.

lapsen oma isä:)

Hei Väsynytäippä-

Kirjoituksesi tihkui uupumusta, neuvottomuutta ja muita hankalia tunteita. Nämä tunteet kertovat, että perheenne tarvitsee nyt muutosta, näin ei voi jatkua. Kokeilemasi keinot kuten rankaiseminen eivät auta. Nykyään kasvatuksesta tiedetään enemmän, mm. se, että rankaisemisen vaikutus lapseen on lähinnä itsetunnon aleneminen, positiivista käyttäytymistä sillä ei saada aikaan. Näitä asioita olisi hyvä pohtia mahdollisimman pian ammattiavun parissa. Voit ottaa yhteyttä joko kunnan perheneuvolaan tai muihin perheiden palveluita tarjoavaan tahoon (eri kunnissa vaihtelee, siksi ota selvää oman alueesi palveluista). Myös lastensuojeluun voit toki olla yhteydessä, riippuen kunnasta mikä taho apua tarjoaa. Tärkeintä on, että lasta ja perheenne tilannetta tuetaan pitkällä tähtäimellä, uusien toimintatapojen ja vuorovaikutuksen oppiminen on joka tapauksessa edessä teillä koko perheellä. Voimia ja uusia taitoja teille

Merja, diakoni

En ole mikään tietofriikki kyseisessä asiassa, Mainitsen nyt muutaman perusasian. Jos tyttösi saa huomiota aina, kun tekee jotain nekatiivista, on tällainen ketju saatava poikki. Ei saa huonosta käytöksestä antaa huomiota. Eli pähkinän kuoressa. Vanheman on näytettävä lapselleen ettei lapsi pysty manipuloimaan häntä itseään. Itku potku raivarit täytyy kestää läpi ja saatava hallinta lapseen. Nyt te vielä pystytte, mutta kun lapsenne tuosta kasvaa ette pysty tekemään enään mitään. (Vika ei ole lapsessa vaan vanhemissa.) Toivottavasti saatte tilanteen hallintaan, koska se on parasta lapsellenne mitä voitte hänelle antaa.

Täällä asiantuntijat taas äänessä.

Ilmeisesti sisaruksia - ainakin pikkuveli - ja hänen/heidän suhteen kaikki ok?
Odotus että lapset muuttuvat helpommaksi iän myötä ei ehkä ole ihan realistinen... :)
Lasu on toinen ääripää, eikö olisi helpompi viedä ihan perusarviointiin ja siitä saada lisäinfoa missä mennään ja mihin halutaan mennä?

Jos tarra ei itsessään merkitse jotain tärkeää on turha odottaa että sen menettäminen olisi yhtään merkittävämpää. Miksi edes aikuisena odottaa mitään muuta?

Lasten kanssa toimii maailman yksinkertaisin logiikka, mutta aikuiset tekevät usein siitä liian monimutkaista tai yrittävät olla lastensa parhaita kavereita. Erikseen on lapset jotka tarvitsevat - Ja ansaitsevat! - diagnoosin ja hoidon ja sitä ei kukaan vanhempi määrittele.

7v ei tajua mitään tarroja vähintään x määrä kuukauden ajalta että seuraa kivaa....Se on aikuisen näkemys ja suunnitelma. 7v on ihan pihalla mitä siinä tapahtuu.....etenkin jos ongelmia esim keskittymisen ja toiminnanohjauksen osalta.

Neuvoja todella huono antaa tietämättä mistään mitään...Yleisellä tasolla voisi sanoa että sama simppeli homma kuin koiranpentua kasvattaessa; ei on aina ei, käskyä tai eitä ei toisteta x 1000 ( sillä se tekee siitä yhtä tärkeää kuin tuulesta joka puhaltaa talon nurkan ohi), seuraus on selkeä ja sama aina ja joka kerta. Lapsi myäs vastapainoksi tarvitsee kokemusta että välitetään, kuullaan ja on olemassa joku "vanhempi" eli hlo joka määrää mitä tehdään, milloin tehdään ja miksi. Ei lapsen tarvitse kaikkea ymmärtää mutta riittää kun tuntee/tietää että on olemassa aikuinen joka on kartalla itse.

Ziljoona krt nähnyt kun hukassa olevan lapsen elämään tulee yksi aikuinen joka on selkeä ja johdonmukainen kokoajan ja joka asiassa - menee pari kolme viikkoa ja lapsi rauhoittuu, yrittää itsekin tehdä asioita paremmin ja vanhemmilla helpottuu 90%. Jos tarvitaan diagnoosia ni heit ja ehdottomasti, pelkkää apua siitä ja lapsen etu. Ei se ole leima vaan oikeutus extra hommiin mistä on hyötyä tulevaan.