Isännöitsijänä pääsee aitiopaikalta näkemään uskomattomia hintaeroja. Rakennusala on siitä jännä, että samalla tarjouspyynnöllä tulee hinnaltaan rajusti toisistaan poikkeavia tarjouksia.
Miltä kuulostaa:
- kaivu-urakka, josta halvin tarjous oli 8500 euroa ja kallein 30000 euroa?
- maalausurakka, josta halvin tarjous oli 13000 euroa ja kallein 35000 euroa?
- julkisivuremontti, josta halvin tarjous oli 260 000 euroa ja kallein 495 000 euroa?
Kalleimman tarjouksen tehneellä on toki katteet kohdallaan ja halvimmista miettii, onko yritysten toiminta laillista? Tilittävätkö alveja ollenkaan Verottajalle?
Miltä kuulostaa:
- kaivu-urakka, josta halvin tarjous oli 8500 euroa ja kallein 30000 euroa?
- maalausurakka, josta halvin tarjous oli 13000 euroa ja kallein 35000 euroa?
- julkisivuremontti, josta halvin tarjous oli 260 000 euroa ja kallein 495 000 euroa?
Kalleimman tarjouksen tehneellä on toki katteet kohdallaan ja halvimmista miettii, onko yritysten toiminta laillista? Tilittävätkö alveja ollenkaan Verottajalle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täysin hihastahan osa yrittäjistä vetää tarjouksensa laskematta yhtään mitään.
Jos töitä on muutenkin tarpeeksi eikä edes halua urakkaa voi kuitenkin koittaa kepillä jäätä tekemällä poskettoman tarjouksen.
Mutta taloyhtiön hallituksen on käytännössä mahdotonta olla valitsematta halvinta vaihtoehtoa mutu-perusteluilla ja arveluilla yhtiön ehkä hoitamattomista maksuvelvoitteista. Referenssien ollessa kunnossa ja tarjousten vertailukelpoiset hallitus toimisi yhtiön edun vastaisesti jos ei valitse edullisinta tarjousta.
Toki hintoihin vaikuttaa myös tarjouspyyntöjen yksityiskohtaisuus eli miten tarkkaan esim. maalausurakan tarjous on tehty - puhutaanko vain yleisesti esim. ikkunoiden maalauksesta vai eritelläänkö eri työvaiheet hyvinkin tarkasti, sillä on maalausta ja "maalausta", jossa ei käytännössä yhtään maalaamisen työtapaa ole käytetty vaan lähinnä töhritty väriä likaiselle pinnalle - halpaa toki, mutta ei järkevää pidemmän päälle ja tätäkin on tullut nähtyä, ikävä kyllä.