Syrjintä

..joo, mä skeittasin ennen mut se sit jäi kun nilkka ei enää oikein kestänyt meininkiä.

Mä olen kaappihomo, joten ei ole syrjitty. Pelaan jalkapalloa, jääkiekkoa jne.

Kyllä homppelit urheilee.

Itseasiassa sanon heti että en ole homo- vaan Bi-nainen. Mutta eiköhän kokemuksien vaihto ole paikallaan:

Itse en virallisesti julista joka paikassa että hei mä tykkään tytöistäkin joo ! Mutta jos minulta sitä kysytään , olen rehellinen =) Vanhemmilleni en ole asiasta maininnut, johtuen varmaan siitä että minulla ei ole ollut pitkäaikaista suhdetta naisen kanssa.
Olen juuri vaihtanut paikkakuntaa isoompaan kaupunkiin ja tavannut ukavan pojan ja nyt seurustelen. Hänelle olen sanonut ihan suoraan että olen bi- ja jonkun aikaa myöhemmin poika sitten alkoholilla rohkaistuna myönsi itsekkin olevan. Uudessa kaveripiirissä en ole tullut mitenkään syrjityksi sen takia että olen Bi. En silti tunne tarvetta julistaa sitä koko maailmalle ! Eihän kukaan muutoinkaan julista esimerkiksi että hei, mä olen puutteessa ! Omat seksuaaliset mieltymykset ovat ihan yksityis asiani. Esim parhain ystäväni kyllä tietää että olen viettänyt aika hurjaa elämää ja olen seksuaalisesti todella aktiivinwen. Mutta hänelle en ole asiasta jostain syystä puhunut. Ehkä sitä kumminki pelkää menettävänsä tärkeän ihmisen , kun ystäviä ollaan oltu jo monta vuotta. Ehkäpä on helpompi kertoa uusille ystäville kun monien vuosien takaisilta lapsuusystäviltä... tässä jotain mielikuvaa...

Juu, on syrjitty. Nimittäin intissä menetin kaikki ystäväni kun rehellisesti vastasin kahden kesken erään tupalaiseni kysymykseen. Sanoin hänelle, ettei asia ole minulle niin merkityksellinen, että julistaisin sitä, ja toivoin häneltä, että hän kunnioittaa yksityisyyttäni tiedosta huolimatta, eikä rupea toisille ihmisille asiasta kertomaa,. Noh, kuinkas kävikään? Ilmeisesti juttu olikin niin mehevä puheenaihe, että kuukauden sisällä huhu oli kiertänyt koko yksikön ja seksuaalisuuteni, siis asia, jonka tulisi olla vain minun yksityisyyttäni oli kaikkien huulilla. Olin se friikki jota nokittiin sitten loppuajan joka puolilta. Vaikka otinkin homottelut huumorilla ja luontevasti, typeriä ihmisiä oli poikkeuksellisen paljon, ja ne keiden kanssa olin kaveri, lopettivat seurassani olemisen, Siis täydellinen sosiaalinen rappio, ja henkisesti tämä oli tietty erittäin kova pala minulle.

Jos jotain toiveita tähän homokeskusteluun ja syrjintään saisi heittää, niin toivoisin, että ihmiset kunnioittaisivat toisen ihmisen yksityisyyttä nykyistä enemmän. Se että toinen henkilö on homo, ei tulisi muuttaa asiaa mitenkään.

Ei kyllä ole minullakaan tapana heti kättelyssä mainita seksuaalista suuntautumistani. Jos joku suoraan kysyy niin kyllä minä silloin reheellisesti vastaan, muuten jätän suuntautumiseni muiden arvailujen varaan. Tosin semisti sitä kai työpaikalla on kaapissa vielä kun ei kehtaa kertoa missä on käynyt ulkona; tosin luulen että alkaa vähitellen vähän vuotamaan se homous läpi. Miksi sitten olen mielummin kaapissa johtuu siitä että en jotenkin jaksa sitä miten monet sitten kummiskin käyttäytyvät erillailla; miesten homofoobisuus on yhtä ärsyttävää kuin naisten innostus miten ovat aina halunneet homo-ystävän. Olen niin paljon muitakin asioitakin kuin homo, että kyseiseen stereotyyppiseen kastiin joutuminen vain ärsyttää. Mutta mielestäni jossain työpaikalla seksuaalinen suuntautuminen on niin yhdentekevä asia; töitä siellä tehdään, eikä homoilla/heteroilla! :D

Veikkaisin että työt loppus, jos kertoisin asian suoraan työpaikalla. Jos olisin PK-seudulla töissä tai sellaisella alalla, jossa on työvoimapula, uskoisin että voisin kertoa asiasta työkavereilleni. Mutta koska tämäkin työ on kiven alla niin pakko pelata varman päälle ja olla työpaikalla kaapissa.

Sen verran pienellä paikkakunnalla asun, että kun parille oli asian ilmaissu, niin ne sitte sai anottua viel et kerron muutamalle ja hups melko moniki taitaa olla tietonen asiasta. Melkein ketään ei ole ikinä mitään negatiivista osottanut mua kohtaan homouden takia, ainoastaan yksi (sekin liikaa) on kerran koittanut päälle, mut pääsin pois tilanteesta ja lopulta kyseinen ihminen pyysi seuraavana päivänä anteeksi mitä oli yrittänyt O.o Mutta jännityksellä odotan mm. armeijaa sekä lähisuvun mielipiteitä.

En ole homo mutta minua ilmeisesti luullaan homoksi. En ole monessa työpaikassa ollut töissä mutta jokaisessa paikassa minua on solvattu homokammoisella nimellä. Tein siviilipalveluksen vanhan vaasan sairaalassa lähettinä 2009 ja 2010 välillä ja siellä joka päivä minua nimiteltiin homokammoisella nimellä. Olen myös ollut töissä ulkomailla Puolassa, Espanjassa ja Portugalissa. Myös näissä paikoissa tapahtui tätä nimittelyä. Portugalissa se huudettiin lujaa niin, että varmaan aika monikin isossa toimistossa kuuli sen.

Olen sitä mieltä, että ei pelkästään suomessa vaan myös muissa maissa homot ei jollain tavalla itsekään välitä oikeuksistaan, he eivät puolusta itseään kun heitä solvataan homovastaisilla nimillä. He aivan kuin elävät muiden armosta ja vain toivovat että heitä suvaittaisiin. Tähän todella odotan muutosta parempaan.

Kun eräälle yritykselle kävi 2000-luvulla suomessa ilmi, että työnhakija on homo, hänelle sanottiin "täällä ei ole hinttejä". Henkilö ei siis ehkä edes pääse johonkin töihin, koska häntä joko luullaan homoksi tai hän on avoimesti homo.