Suurin ongelma uusperheessä

Itsepähän sää niitä kirjoitat Lasse-lissu eikö lissu tiedä mitä Lasse kirjoittaa.

Mieheni lapsi ei ole ongelma. Eikä minun exä tai minun lapset. Tai minun exän puoliso. Enkä minä tai puolisoni ole ongelma exäni perheelle.

Miehen exä on kieltämättä raskas tapaus... Mutta ei hänkään meidän onnea himmennä. :) Tehtiin jo pari vuotta sitten sellainen päätös, ettei aleta stressaamaan sen yhden sairaan ihmisen mielenliikkeitä. Hoidetaan asiat asioina, ja ei kanneta niistä murhetta. Muutoin saatais koko ajan murehtia, koska aina hän jotain älytöntä tai hankalaa keksii.

Silti vuodesta toiseen hän sinnikkäästi jaksaa... Vuosien takainen ärstymykseni on muuttunut huoleksi ja sääliksi. Kun ihminen selvästi hankaloittaa omaa elämäänsä koko ajan, eikä selvästikään osaa olla ns. normaalisti arjessaan, niin onhan se surullista. Toivomme kovasti, ettei se aiheuta lapselle liikaa ongelmia henkiseen hyvinvointiin.

Mieheni exä ei muuten ole lihava. =D Ihan normaalipainoinen hän on, joinakin vuosian ollut hoikkakin. Kaunis hän ei ole, mutta sellaisen tavallisen tylsän näköinen. Ei siis poikkeuksellisen rumakaan. Hyvin hän minua kohtaan käyttäytyy, jos minut tapaa. Tai no... Hyvin jäykästi ja muodollisesti, mutta ei mitenkään loukkaavasti. (Miestäni kohtaan on vuosien saatossa ollut hyvin epäasiallinen.)

Ihmisiä on maailmassa erilaisia. Jotkut ovat mutkattomia, ja jotkut mahdottoman hankalia. Jotkut ovat nykyisiä kumppaneita, jotkut entisiä. Jne. Löytyyhän niitäkin palstoja paljon, joissa käydään läpi, kuinka nykyinen oma puoliso on mahdottoman vaikea. Tai omat vanhemmat. Tai naapurit...

ps. Mieheni ei ollut suhteessa exäänsä kun on minut tavannut. Naisen katkeruus, hankaluus, kateus ja mielenterveyden häiriöt eivät siis johdu siitä, että minä olisin hänen liittoaan rikkonut.

En ole samaa mieltä. Miehen exässä ei ole vikaa, ei ulkonäössä tai muussa ja hyvin hän on hoitanut lasten kasvatuksen lasten isän kanssa.
Minä en taas ole osannut kasvattaa lapsiani hyvin, on ollut ristiriitoja lasten isän kanssa ja kasvatusnäkemyseroja. Lapseni ovat myös kohtuullisen vilkkaita, olen ollut aiemmin uupunut mikä on tietysti vaikuttanut kaikkeen.

Minua nolottaa miten huonosti omat lapset on kasvatettu. Heiltä puuttuu rajoja ja monet perusasiat vielä hakusessa kuten nukkumaanmenoajat, yhdessä ruokailu, kännykkä ym. ajat. Ja siitä saa kyllä syyttää vain itseäni ja nyt kun jaksamista on enemmän niin koko ajan yritän saada asioihin järjestystä mutta hankalahan se on kun ovat saaneet elää kuin pellossa aiemmin.
Toki lapsissani on ihania juttuja. Meillä halaillaan ja ollaan lähekkäin paljon, lapset kertoo avoimesti asioistaan ja he ovat myös sosiaalisia ja rohkeita.
Nyt tosiaan kun pitäisi yhdistää kahden perheen tavat, joissa toisessa ollut selkeät rajat ja säännöt ja toisessa ei, niin kyllä vähän mietityttää et miten saadaan homma toimimaan.

Miten niin uusperheiden äidit ovat aina jonkun eksiä? Olen uusperheen äiti ja tämä on ensimmäinen liittoni. Ap on tyypillisen vajaa ex-äiti, pelkkä katkera harakka.

Suurin ongelma on se että nainen vie perheestä miehen ja lapsilta isn. Jos siitä tulisi snktio ja olisi vaikka 2000 per naama kolmen vuoden ajan, niin uskon että eroja ei olisi näin paljon, vaan ne olisi tarkoin harkittuja puolisoiden kesken, mutta kun vapaat naikkoset ei saa snktioita niin he rikkovat jaktuvasti toisten perheitä. Ei ole ihme että miehen lapset ovat järkyttyneitä ja eexä myös. Tähän korjaus jotta vapat naikkoset läytävät miehet muualta kuin toisten perhistä.

Älkää selittäkö, "himmatkaa" sitä alkoholinkäyttöänne.

Lissu on lissu, mutta onhan se aika yleistä, että miehen pitää itsestäänselvästi hyväksyä naisen lapset ja exäkin, mutta naisen sopii inhota miehen lapsia ja etenkin exää.

Silti miehen pitää asua naisen lasten kanssa ja tulla toimeen naisen exän kanssa (kuunnella miten mulkkunarsisti se on, mutta silti sitä pitää sietää), mutta vaikka miehen lapset käy heillä vain kylässä on se monelle ongelma (ja kamalinta on jos mies on lastensa äidin kanssa puheväleissä).

En jaksa ihmetellä kuinka jotkut miehet ovat haluttua käytettyä roinaa että siitä tapellaan, montaa kakaraakin niin täytyy olla ihme mies.

Ne uus ja vanha ämmäkö siellä riitelee ja mies sen kuin nauttii suosiosta. Mieskö vain hiljaa ja nauttii suosiosta.

Minä olin jo iäkäs 25v ja ajattelin etten ikinä löydä sitä sielunkumppania kunnes sitten yht äkkiä kolmekymppinen poikamies minut nappasi ja ajattelin ettei tuo ole ollenkaan ihanne mieheni eikä lähelläkään sitä. Oli se niin erikoinen tapaus etten voinut unohtaa ja nyt ollaan 30 - vuotta oltu yhdessä. Sanoin etten halua lapsia niin että jää tai häivy, mieleni ei muutu ja se jäi kuin liima ja on kiinni minussa että hyvä kun saan joskus yksin olla vähän aikaa. Olen introvertti niin että tarvitsen yksinoloa välillä siitä, ett saan joskus olla ihan yksin vaikka ei mies häiritse mutta on se erilaista olla välillä yksinkin.

En kestä liika ihmisistä tulevaa melua ja stressiä. Levottomat ihmiset saavat häiriötilan josta toipuminen kestää kauan. Siitä johtuen ihmettelen kuinka toiset jaksavat ihme sekaperheiden kanssa ja on edellistä exää plus sukua vielä montaa söhläämässä., tai toiset voivat jopa haluta että sekaisessa suhteessa on montaa kauhan pyörittäjää.

Älä sossu selitä, "himmaa" sitä alkoholin käyttöäsi.

Ｌｉｓｓｕｎ ｐｅｒｈｅｅｎ ａｉｎｏａｎ ｎａｉｓｅｎ ｓｕｕｒｉｎ ｏｎｇｅｌｍａ ｏｎ Ｌｉｓｓｕ ｉｔｓｅ．

Lɪssᴜ-Lᴀ̈ssʏ ᴏɴ — ᴋᴜᴛᴇɴ ᴋᴀɪᴋᴋɪ ᴛɪᴇᴛᴀ̈ᴠᴀ̈ᴛ — ᴠᴀɴʜᴀɴ ᴀ̈ɪᴛɪɴsᴀ̈ ʜᴇʟᴍᴏɪssᴀ ᴀsᴜᴠᴀ ᴠᴀɴʜᴀᴘᴏɪᴋᴀ.

Mies vaihtaa uuteen sutturaan siksi, että saa kodinhoitajan itselleen, pyykkärin ja kokin, ei muuten.

On hauskaa mitennämä perheenrikkojat ljuulevat että on parempia kuin miehen omat lapset!!!!!! Kukaanmies ei jätä omia lapsia jos sutturat ei pakota ja sano että vapaus lapsista koittaa.

Säälittäväähän se on että pitää rikkoa perhe otta saa miehen itselleen.

Lopettakaa se kersojen tekeminen niin ei oo ongelmia.
Eiköhän täällä maan päällä ole jo tarpeeksi ihmisiä.