Varjot ovat lyhentyneet, sinä kuljit niiden alta.
Kuin routa halki kuumeisen maan,
sinä kangistit minut katseellasi;
kovistuin, taivuin karrelle,
jotta voisit levätä pinnallani.
En ole tämän elämän muotti;
päivän nousun ja laskun työstettävissä.
Uskollisena minä odotan kuin sotilas portillasi
armollista silmäystäsi.
Jäädyn, jotta sinä voit veistää minut;
elämäni itsepäiset suonet kaivat esille.
Ne kulkevat kuoreni alla,
lehtivihreä minussa kuin lupaus kasvoillasi.
Sillat ovat luhistuneet jokiin; sinä kuljit niiden päältä.
Kuin routa halki kuumeisen maan,
sinä kangistit minut katseellasi;
kovistuin, taivuin karrelle,
jotta voisit levätä pinnallani.
En ole tämän elämän muotti;
päivän nousun ja laskun työstettävissä.
Uskollisena minä odotan kuin sotilas portillasi
armollista silmäystäsi.
Jäädyn, jotta sinä voit veistää minut;
elämäni itsepäiset suonet kaivat esille.
Ne kulkevat kuoreni alla,
lehtivihreä minussa kuin lupaus kasvoillasi.
Sillat ovat luhistuneet jokiin; sinä kuljit niiden päältä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... ihastuttava!
Siinä on jotain niin herkkää ja särkyvää.. mutta kuitenkin niin vahvaa ja kärsivällistä.. jotain, joka on suoraan minun elämästäni.
Upeaa, että pidit siitä! Kiitos; on hienoa, että joku muukin tuntee näin :) .