Voipukki?

On minulla yksi Voipukki -satu. Tämä tosin on vanhempaa perua kuin 80-luvulta. Oli miten oli.

"Oli talo, jonka emäntä oli ahkera leipomaan ja ruokia laittamaan. Poikansa hän syötti voilla ja vehnäsellä niin lihavaksi, että tätä aletiin sanoa Voipukiksi."
Sitten kerran olivat Voipukki ja äitinsä khdestaan kotona, muu talon väki heinätöissä, niin tuli "julmannäköinen akka, hampaat irvessä ja säkki selässä" taloon. Akka oli syöjätär, ilkeä noita-akka. Äiti käski Voipukin mennä piiloon ja olla hiljaa. Noita tuli, kyseli Voipukkia, emäntä valehteli tämän menneen niitylle muiden kanssa. Noita selitti, että hän olisi antanut Voipukille lahjaksi säkkinsä pohjalta kultaisen veitsen. Tietenkään se ahne läski ei voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmaisi itsensä ja lähti veistä hakemaan. Totta kai sen piti ryömiä säkkiin hakemaan sitä. Säkki umpeen ja noita matkaan. Matkalla Voipukki ratkoi säkin auki sillä kultaveitsellä, täytti säkin kivillä ja ompeli kiinni. Palasi kotiinsa.
Noita pääsi kotiinsa, laittoi tulen padan alle ja kumosi kivet pataan. Pata särkyi, kuuma vesi poltti noidan pahasti.
Ja sama alusta. Poika ja äiti kahdestaan kotona, noita tulee (tällä kertaa tukevamman säkin kanssa) ja kysyy Voipukkia. Tällä kertaa se olisi lahjonut sitä poikaa kahdella kultaveitsellä.
Ja ahneus voitti, poika säkkiin ja noita matkaan. Voipukki ratkoi säkin auki, täytti sen kivillä, ompeli kiinni ja palasi kotiinsa.
Nyt kivet puhkoivat noidan suuren kuparikattilan pohjan ja tämä vannoi, ettei lepää ennen kuin Voipukista paistin tekee.
Ja taas mentiin.
Noita tulee, Voipukki piiloon, tällä kertaa noita olisi kultakellon antanut. (Älysi sentään lopulta että veitset ei ole hyviä lahjaideoita.) Pitäähän pojan kello saada, Voipukki lähti noutamaan ja eiköhän vain noita kiskaissutkin säkin kiinni lähtenyt kotiaan kohti. Mikä yllätys.
Nyt ei päässytkään Voipukki karkuun, kellolla on paha ratkoa säkkejä auki. Oli sunnuntai ja noita muisti kotiin päästyään, että sukulaisiaan ja ystäviään oli tullut kirkolle. Antoi Voipukin keittämisen tyttären tehtäväksi, sanoi tuovansa kaverinsa syömään. Noita lähti. Tytär huolissaan, että miten sitä soppaa tehdään, en ole ennen tehnytkään. "Älä murehdi, kyllä minä sinut opetan sopat keittämään ja paistit laittamaan", lohdutti Voipukki. "Ensin paisti paloitellaan. Tuolla nurkassa näkyy olevan pölkky ja sen nenässä piilu. Laske pääsi pölkylle, niin minä näytän kuinka kaula katkotaan."
Nerokas juoni onnistui, noidan tytöltä pää poikki ja ruumis pataan. Tytön pään Voipukki laittoi sänkyyn niin, että näytti kuin tyttö olisi nukkunut. Keräsi vielä Voikkis suuren röykkiön tiilikiviä uunin päälle ja alkoi odotella noitaa kotiin palaavaksi.
Ja tulihan ne.
Noit tietenkin moitti tytärtään, että makaat vaan siellä etkä mitään tee. Tulikin on sammunut, liekö ruoka edes kypsynyt. Kumartuihe noita sukulaisineen katsomaan pataan, jolloin Voikkis lykkäsi sen kivikasan niiden pahisten päälle.
Ja niin kuoli noita ja ne hänen sukulaisistaan, jotka selvisivät hengissä, lähtivät menemään ja kauas. Koko pitäjä oli mielissään ja noita haudattiin pää alaspäin kaikkine noitakaluineen, ettei kukaan olisi saanu tpäähänsä ryhtyä noidaksi.
Loppu.

Siinä se. Toivottavasti oli apua.

Kiitos oikein paljon!
Mun piti projektin takia loytaa suosikki sadun, olen minakin 80luvun lapsi! Muistan etta joka kerta kun aiti laittois mua nukkumaan niin maa halusin kuulla saman tarinnan! Kiitos phatso ja Matthau!
muistan sen "piip, piip, taalla mina olen" aiti aina sanoi lastenaanella :)

Löytyi seuraavat tiedot Voipukki nimisestä sadusta.
http://pasila.lib.hel.fi/cgi-bin/sadut?anywhere=voipukki

LÄHDE: Kallion kirjaston Satukortisto http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/