mieheni mummo

miehesi ei ole terve ja hän ei ole kasvanut aikaiseksi. Ei terve nuori mies viihdy mummolassa. Jätä tuommoinen kotihemmo.

Ei voi olla totta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei kai tullaisia miehiä voi olla olemassa. Onko miehesi terve?
Aikuinen mies ja kaipaa mummon seuraa!?
EI VOI OLLA TOTTA

Voi jumalauta,kehtaat valittaa tollasesta asiasta..Eikö se ole hyvä,että miehesi rakastaa mummoaan ja että käy kylässä? Mummo se kuolee kuitenkin, ehkä jo huomenna,joten miehesi haluaa viettää hänen kanssaan aikaa,minä en näe mitään väärää.Kehtaat vielä perinnön ottaa keskusteluun mukaan,"Mummo on luvannut meille paljon perintöä kuoltuaan." Kenelle helvetin MEILLE? Sinähän inhoat tuota kuivakkaa noitaa, joka imee viikonloppunne,kuin kyltymätön vampyyri..
Miehen pitää olla lempeä ja kohtelias,kun on, niin akka vittuilee..Kumpa miehesi tajuaisi vaihtaa naista.Ai niin, ennenkuin alat raakkumaan miessukupuolelle,kerron, että olen nainen.

ei tommosen ruikka paskan kanssa kukaan viihdy ennen vaikka mummolaan

Mikä pakko sun on miehen kanssa siellä mummolassa roikkua? voithan mennä siksi aikaa sinulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten seuraan, kuten vaikka kaverit.

Kieltämättä outoa jos koko viikonloppu pitää joka viikko viettää mummolassa. Ehkä mummo on lapsena ollut miehelle tärkeä ja nyt hän pelkää mummon menettämistä. Minullekin mummo on tosi tärkeä ihminen (olen 25v nainen) ja minua harmittaa etten ehdi nähdä mummoa useammin. Jos lähellä asuisin niin varmaan ainakin parin vkon välein kävisin. Kaipaan kaikkia lapsuuden lomia mummolassa. Mummola oli ihana pakotie kotoa vanhempien riitojen tieltä pois.

Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Anna miehen viettää aikaansa mummolassa, vietä sinä oma aikasi muualla.

hattua miehellesi, kun käy mummonsa luona. Tämän tulet huomaamaan sitten kun olet itsekin mummoiässä ja lapset maailmalla. Miten iloitseekaan tämä mummo miehesi huolenpidosta. Aikana kun vielä omat ja appivanhempani elivät ei olisi tullut mieleen kieltää tai edes moittia lasteni käyntiä mummolassaan, päinvastoin kehoitin heitä siihen. Vanhemmillani ei ollut edes perintöä tulossa ei meille eikä lapsillemme, joten he kävivät mummojensa ja vaarien luona siksi, että he tykkäsivät käydä heidän luonaan. Nytkin vielä muistelevat asioita, joita vanhempani olivat kertoneet nuoruudestaan ja entisajan tavoista, mitkä monet asiat olivat minulle uusia. Eli minulla ei ollut työssäkäynnin ja lasten hoidon takia aikaa kuunnella vanhempia.
Jos olet niin haluton olemaan mukana, niin jää pois äläkä mene näyttämään nyrpeää naamaasi mummolle. Puhut mummon perinnöstä. Minä mummona laatisin testamentin AINOASTAAN miehellesi ja sulkisin sinut pois, jos jostakin syystä sukset menisi ristiin ja häippäisisit. Näin ollen et olisi osallisena avioeron pesän ja omaisuuden jaossa. Tosin koska sinulla on tuollainen asenne mummoosi, joutaisit kerätä kamasi ja lähteä pois. On monia kivoja naisia miehellesi, jotka arvostavat miehesi halua pitää huolta mummostaan. Emme kukaan ole ikuisia täällä maan päällä.Itsekin mummona olen onnellinen, kun lapset ja lastenlapset käyvät. Aina on jotakin remppaa, jota olisi laitettavaa. Ennen maksaa muutaman eurosen pojalle kuin jollekin vieraalle kymmeniä euroja ja tulee sosiaalinenkin puoli hoidettua.

Mitä jos kysyisit asiasta mieheltäsi, etkä tulisi tänne ruikuttamaan?! Sitäpaitsi, tuskin mummo nimenomaan TEILLE on mitään isoa perintöä luvannut ja jos miehesi vanhemmat/tädit/sedät ovat elossa niin mummon lapsi/lapset ovat perimisjärjestyksessä ensimmäisinä. Jos miehelläsi on sisaruksia niin hekin varmasti ovat kärkkymässä osaansa perinnöstä.

Eipä tähän voi muuta sanoa kun että olisiko aika kasvaa aikuiseksi eikä ainoastaan isoksi?!
Miehesi rakastaa ja auttaa vanhaa mummoaan ja sinä kehtaat siitä valittaa ja miettiä vielä perintöä.
Toivottavasti omat(mahdolliset) lapsesi ja lapsenlapsesi antavat sinun olla vanhana rauhassa eivätkä laukkaa joka viikko häiritsemässä.Sitten on aikaa miettiä miksi miehesi/poikaystäväsi aikoinaan halusi huolehtia mummostaan.
Itse kävin myös mummoni luona viikottain ja kävisin edelleen jos hän vielä saisi elää...

Kuule, minulla on aika pitkälti samanlaisia kokemuksia. Oudoltahan tuollainen tuntuu, kun sen lukee, mutta totta se voi hyvinkin olla.

Kun menin entisen mieheni kanssa naimisiin 90-luvun alussa, molemmat oltiin vähän alle 30 ja tunnettu ja seurusteltu noin pari vuotta. Huomasin kyllä, että mies oli aika tavalla riippuvainen perheestään ja erityisesti mummostaan, joka silloin oli jo päälle 90-vuotias. Heillä oli aina ollut lämmin suhde, ja sitten kun itse tulin kuvioihin, niin mies otti minut mukaan mummolaan ja kesällä vietettiin pitkiä aikoja yhdessä hänen ja miehen muun perheen kanssa. Olen itsekin sellainen kotihiiri, joten en ihmeemmin tästä kyllästynyt, ja kun saimme lapsia niin oli erittäin ihanaa, että lapsilla oli mahdollisuus paljon elämää kokeneeseen isomummoon. Kuitenkin se totta kai alkoi ottaa päähän, varsinkin kun tämä mummo ajan myötä väitti vuorenvarmasti tietävänsä mieheni asiat paremmin ja hemmotteli tämän välillä aivan piloille. Minun ehdotukseni kelpasivat harvemmin. Riitaa en antanut syntyä, sillä peräännyin useimmiten ja olihan meillä paljon yhteistä aikaakin. Eniten minua ärsytti tässä juuri tuo minkä itsekin lopussa mainitset, että mummo tietää kaikki asianne.
Oli aika vaikea keskustella luottamuksellisesti mistään, kun mieheni välttämättä halusi mummon olevan mukana kuulemassa päätöksenteossa ja kuulemassa kaiken. Me tosin erottiin keski-ikäisinä, eikä tällä mieheni mummolla ole asiaan vaikutusta. Hän elää edelleen, on jo yli 100-vuotias ja mies käy häntä tapaamassa joka viikko. Nykyään vanhempana ymmärrän miestäni paremmin ja tajuan, että miehen mummo on vaikuttanut häneen ihmisenä paljon ja ollut suuri tuki elämässä. Samalla voin vain olla onnellinen, että lapsemme saavat kokea saman.

Ymmärrän sinua joka tapauksessa oikein hyvin.
Miehesi pitäisi ajatella sinua enemmän ja laittaa ilmeisen tuore suhde etusijalle.
Yritä saada miestäsi harrastusten pariin tai ajanviettoon, josta molemmat nauttisitte.
Niin minäkin aikoinaan tein, ja sain vierotettua mieheni vähin erin äidin ja mummon helmasta.

Perinnöstä en mene sanomaan mitään ;) Mielestäni miehelläsi saattaa olla ihan normaali side mummoonsa. Mutta sen ei tietenkään saa vaikuttaa noin negatiivisesti suhteeseenne, kun olet itsekin noin nuori ja menevä ihminen. Yritä puhua miehellesi, mutta älä suinkaan arvostele mummoa, vaan kerro ystävälliseen sävyyn kuinka koet asian. Lapsuuden kuvioista on monen vaikea irrottautua ja samalla vaalia kahta erilaista ihmissuhdetta samaan aikaan.

Tarjotkaa te puolestanne mummolle viikonlopulla jotain uutta. Han kuulostaa sopeutuvalta joten miettikaa mita ITSE haluaisitte tehda, esim. elokuvat, konsertti, taidenayttely, autoajelu ja termospullosta kahvia jollain kauniilla paikalla, kamera mukaan ja automatka ja/tai patikkamatka lahitienoolle. Tai ehka haluaisitte ottaa mummon mukaan kun kutsutte ystavianne iltapaivakahville tai saunailtaan.
Ajattele miten se piristaisi hantakin, tulisihan hanellekin tilaisuus paasta ulos mokistaan, samalla tekisitte jotain erilaista.

Tassa on sekin puoli etta sina maaraisit mummon kannsa kaytetyn ajan.
1) Hakea mummo
2) Viettaa aikaa mummon kanssa
3) Vieda mummo kotiinsa
4) Teille kahdelle jaa loppu osa paivaa/ viikonloppua kahdenkesken
5) Kaikille jaa hyva mieli piristavasta yhdessaolosta