otimme syksyllä kissanpennun.
olen ulkoiluttanut sitä valjaissa, mutta viime viikonloppuna se oli mökillämme vapaana. oli todella ihanaa nähdä kullannuppunsa nauttivan tästä vapaudesta. ja näin sanoisinkin että kaikki joiden kissoille ei voi tapahtua mitään ( siis eivät ole ison autotien vierellä tai muuta sellaista ) niin antakaa kieeoillenne tällaisia päiviä. mikä sen mukavampaa kun katsoa, kun tavallisesti lepäilevä ja laiska vanhuskissa riehautuu ulkona.
En todellakaan tarkoita että kissa jätetään yksin, vaan valvottuna ja heti sisälle pääsevänä kun se päättää ettei ulkoilu enää maita.
jos ei halua kissastaan ulkokissaa, tätä ei kannata tehdä joka päivä, vaan esim. kerran viikossa jne.
olen ulkoiluttanut sitä valjaissa, mutta viime viikonloppuna se oli mökillämme vapaana. oli todella ihanaa nähdä kullannuppunsa nauttivan tästä vapaudesta. ja näin sanoisinkin että kaikki joiden kissoille ei voi tapahtua mitään ( siis eivät ole ison autotien vierellä tai muuta sellaista ) niin antakaa kieeoillenne tällaisia päiviä. mikä sen mukavampaa kun katsoa, kun tavallisesti lepäilevä ja laiska vanhuskissa riehautuu ulkona.
En todellakaan tarkoita että kissa jätetään yksin, vaan valvottuna ja heti sisälle pääsevänä kun se päättää ettei ulkoilu enää maita.
jos ei halua kissastaan ulkokissaa, tätä ei kannata tehdä joka päivä, vaan esim. kerran viikossa jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meidän kissa on tottunut olemaan yön ulkona lähimetsässä tai vain talomme takapihalla. Se nauttii suunnattomasti, kun ilta tulee ja tietää pääsevänsä ulos.
Aamulla se tulee tyytyväisenä sisälle syömään ja nukkumaan. Mukava katsoa omaa kissaansa, kun se on tyytyväinen elämäänsä!
ihmisten on niin vaikea uskoa, että kissaa ei saa jättää yksin ilman valvontaa ulos? Vaaroja on joka paikassa. Vaikka ei olisi isoa maantietä, voi olla petoeläimiä, kieroutuneita kissanvihaajia, naapureita, jotka eivät halua kissoja pihoilleen...
Mielestäni kissaa ei pitäisi jättää yöksi edes ulkotarhaan yksin.
Kuinka Sinä, emäntä, sitten suusi panet, kun kissasi jonain päivänä ei tulekaan kotiin syömään ja nukkumaan tyytyväisenä, vaan kituu jonkun kissanvihollisen kynsissä? Et voi tietää, missä kissasi öisin liikkuu, jos itse pidät tapanasi nukkua yöllä.
Meillä on ollut tapana päästää kissa irrallaan ulos mökillä, missä ei ole naapureita, eikä isoja teitä lähellä. Kissa on pyörinyt aika lähellä pihaa ja aina päässyt sisälle niin halutessaan.
Veljeni kissa sitten viime kesänä katosi mökillä kahdeksi viikoksi, kunnes palasi, mutta oli niin säikähtänyt, että sitä ei meinattu saada kiinni. Raukka oli todella järkyttynyt, pahasti nälkiintynyt ja kun se viimein saatiin kiinni, niin kankusta löytyi hampaanjäljet - kettuko lie ollut asialla vai koira. Eli kannattaa harkita sitä irti päästämistä.
Jokaisen kissanomistajan (äh, korjaan palvelijan, kissaa ei voi omistaa..) mielessä liikkuvat tietenkin kauhukuvat oman pikku kullanmurun onnettomuudesta. jokainen ovenavaus on aina tietoinen riski, jonka ainakin minä teen tietoisena vaaroista, mutta tietoisena myös siitä, kuinka paljon oma muruni nauttii ulkoilmasta ja ulkoilusta, hiirien saalistuksesta ja lintujen tiirailusta. pentuna yritin totuttaa kissaani kulkemaan hihnassa mutta molempien kärsivällisyyden loputtua tulin siihen tulokseen että koirat on tarkoitettu kulkemaan hihnassa. oma kissani on leikattu ja pysyttelee tiiviisti kotipihassa ja on pysytellyt siellä viimeiset 16 vuotta ilman valvontaa ja ilman onnettomuuksia *koputan puuta* enkä voisi edes kuvitella vetreää vanhaa rouvaa vetelänä sisäkissana.
kissat rakastavat vapaata elämää.
Tiedän, että vaaroja on, mutta silti haluan tyytyväisen ja onnellisen kissan mieluummin kuin tylsistyneen, vain ikkunasta ulos katselevan. Sama asia on lasten kanssa; pakkohan heidätkin on päästää yksin koulutielle ja kavereiden luokse sekä harrastuksiin. Ei äiti voi aina olla kädestä pitämässä, vaikka vaaroja riittää.
...ehkä SINUN kissasi saattaisi tylsistyä sisäkissana, koska et ole valmis tekemään mitään kissasi hyväksi. Mutta voin kertoa omasta kokemuksestani, että hyvin pidetty, tarpeeksi virikkeitä saava sisäkissa on kaikkea muuta kuin "tylsistynyt, vain ikkunasta ulos katseleva" otus. Ja kokemusta on myös aikaisemmin ulkona olleista, sisäkissoiksi siirtyneistä kisuista.
Onko lapsilla ja kissoilla samanlainen järjenjuoksu.. Voisin sanoa että ihminen on kuitenkin eläintä hieman edellä.. Vai miksikö niin paljon kissoja näkee makaavan autotiellä..
Otat riskin vaikka tiedät että jonain päivänä vielä kissan kohtalo lepää autotiellä.. Itselläni oli todella raks kissa (elämäni kissa) Meillä oli autotie ja kissa sai siis olla vapaasti ulkona, no ikävöin aina kisuani vaikka olisin ollut päivänkin siitä erossa, kesällä sitten käsin viikon leirin ja kyllä tuo ikävä painoi päälle.. Vihdoin tultuani kotiin aloin etsiä kisukultaani joka paikasta, ei löytynyt ja ajattelin sen olevan ulkona ja aina se kyllä tuli kun kuuli ääneni, mutta vaikka kuinka sen nimeä huusin, ei sitä kuulunut ja aloin huolestua.. soitin sitten veljelleni milloin hän oli kissan viimeksi nähnyt, aamullako ja sitten vasta osui arkaan paikkaan, kun veli sanoi ettei kisua ollut näkynytkään pariin päivään... Sitten joka ilta kävimme kissaa huutelemassa, mutta luulen sen jäänen auton alle... Kyllä mun oli vaikeaa pitkin syksyä tottua ajatukseen että olin kisun menettänyt.. Nykyään mulla on kaks kissaa ja olen lujan tahdon ansioista saanut vanhemmat pitämään kissat visusti sisällä, mutta kissatarha me pihalle tehdään, niin saavat kisut ulkoilla.. Joskus ajattelimme että kissa olisi lähtenyt etsimään minua, koska olin siihen tosi kiintynyt ja se oli muhun eikä se muista juuri välittänytkään..