En ole oikeastaan koskaan lukenut sotakirjoja. Tuntemattomastakin muistaakseni vain koulussa suomen tunnilla jotain pätkiä, kun oli pakko. Ja jonkin Suomen sodan aikuisen osittain fiktiivisen teoksen, mutta eihän sen aikaisista asioista selkeitä faktoja paljoa olekaan.
Ihan vaan joutessani aloitin kotona olleen kirjan Kuoleman porteilla. Se kertoo suomalaisista tiedustelupartioista, joiden tehtävänannot suuntautuivat Neuvostoliiton puolelle jossain Karjalassa 1940-luvun alussa. Pisin yhtjaksoinen retki kesti 56 vuorokautta.
Yllättäen kirja oli todella kiinnostava. Se myös selvitti tällaiselle sotaväen käymättömälle naisihmiselle sodan kulkua ja strategioitakin. Kiinnostavin oli tämä pisimpään rajan takana seikkaillut partio, sen kokemukset ja miltei yli-inhimilliset ponnistukset ja keinot selvitä hengissä takaisin Suomen puolelle. Suosittelen.
Luetteko paljon? Entä onko viime aikoina sattunut käteen kirjoja, jotka ovat epäilyistä huolimatta osoittautuneet ennakkoarviota paremmiksi, enemmän kuin lukemisen arvoisiksi?
Ihan vaan joutessani aloitin kotona olleen kirjan Kuoleman porteilla. Se kertoo suomalaisista tiedustelupartioista, joiden tehtävänannot suuntautuivat Neuvostoliiton puolelle jossain Karjalassa 1940-luvun alussa. Pisin yhtjaksoinen retki kesti 56 vuorokautta.
Yllättäen kirja oli todella kiinnostava. Se myös selvitti tällaiselle sotaväen käymättömälle naisihmiselle sodan kulkua ja strategioitakin. Kiinnostavin oli tämä pisimpään rajan takana seikkaillut partio, sen kokemukset ja miltei yli-inhimilliset ponnistukset ja keinot selvitä hengissä takaisin Suomen puolelle. Suosittelen.
Luetteko paljon? Entä onko viime aikoina sattunut käteen kirjoja, jotka ovat epäilyistä huolimatta osoittautuneet ennakkoarviota paremmiksi, enemmän kuin lukemisen arvoisiksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä en lue paljon kirjoja enää.
Paperilta ainakaan.
Ensinäkin:
John P.Marquand
Vilpittömästi teidän.
Toiseksikin sitä laadukasta sota-kirjaa:
Wolf H. Halsti
Talvisodan päiväkirja.
H.
Sotakirjojen ystävä en ole, muuten luen näin talvisin aika lailla. Aina menossa joku.
Nyt on sellainen, kuin, Tulen morsian, tosikertomus noitavainoista suomessa 1666-1671.
Sellainen kirja " Noitanaisen älä anna elää" kertoo noitavainoista Suomessa ja tuntui sisältävän samaa kuin elokuva
Tuossa kirjan kannessa lukee, että on tehty myös elokuva.
Varmaankin molemmat kertovat samoista tai samankaltaisista tapahtumista.
Jaa sotakirjoja
Aikanaan lukenut paljonkin. Myös noita kaukopartiokirjoja. Kyllä sotakirjat kiintoisia on, vähän häiritsi muistaakseni, ainakin osa oli sotia itse käyneiden tositapahtumiin perustuvia. Kun se, että ollut sodassa, ei välttämättä tarkoita, että on myös hyvä kirjoittamaan. Romskut voi ottaa kuitenkin just tositapahtumiin perustuvina seikkailukirjoina. Muistelmat on sitten ristiriitaisia, faktaa ja itsekehua sekaisin.
Jäänyt lukeminen kovin vähiin. Ennen luin kyllä melkein mitä tahansa. Koitin muistella, en oikein musts viimeks lukemaani, jotain kotimaista kai se oli. Aikanaan oli jonkinlainen kynnys alkaa lukemaan venäläiset klassikot, äkkiä niihin pääsi kiinni. Mun mielestä lukemiseen kuitenkin pitää olla jokin kiinnostus, uteliaisuus.
Kirjoissa sama, kuin vaikka musassa, tai telkkariohjelmissa. Ois hyvin hankala kuvitella itseään kuuntelemassassa Tauskia tai katsomassa Salattuja elämiä. Kaikki kuitenkin aina mahdollista.
Jaa kirjasuosituksia. Kiinnostaako ilmasota? Lues joku Joppe Karhunen.
=DW=
"teevee"
Etsimällä Halstia löydät hänen olleen alku-peräiseltä nimeltään Saksalainen.
Liekö joku sukulainen nykyään Everstikin.
Teini-poikana Wolf(gang) Halsti(Hallsteen)oli Hangosta maihin nousseen joukon tulkkina.
von Goltzia hän kertoi kutsuneensa setä-Rudiksi.
Halstin koko historia on mielenkiintoinen.
Ala lukea hänen tuotantoaan.
Opit paljon Suomesta.
Hän on kirjoittanut paljon.
Eräs Pekka Peitsi astui aikoinaan hänen tilalleen.
-
Vikkinä:
Suomen puolustaminen/Puolustimme Suomea
H.
Alpo Reinikainen- 'Toisten on kuoltava', luin ne muutkin 2 kpl. Jäin tästä koukkuun.
Hei, onkohan tämä mies A.R. professori? Tunsin hänet nimittäin ja 'jouduin' oman toimen ohella jopa kirjoittamaan hänen joitakin tekstejään, jotka liittyivät A. Reinikaisen sauna-aiheisiin tutkimuksiin. Se oli 80-luvun alkupuolta, ainoa kerta kun jouduin jonkun tekstejä kirjoittamaan puhtaaksi. Alpo (jos nyt on sama henkilö) oli oikein mukava ja charmantti herra, en oikeastaan pistänyt hommaa pahakseni, hahhaa.
Sitten tulikin tietotekniikka rytinällä toimistoihin ja jokainen kirjoitti omat tekstinsä. Tai jouduinhan minä joskus pomon tekstiä oikolukemaan ja korjaamaan, kun juttu oli lehteen menossa ja teksti todella huonoa. Pakko oli korjailla, omatunto ei antanut periksi. Muuten olisi mennyt talon maine!
Kiitos vinkistä! Ihan mielenkiinnosta täytyy tutustua tuohon kirjaan.
No niin.
15 min.
Olettehan tallentaneet uuden numeron?
H.
Oikeastaan...
0465541562
H.
Voi ei. Eikö kukaan soita?
Totta kait soittaa kun hän on poissa palstalta ;)
Yksi sotakirja, jota muutkin on kehuneet, on minun mielestä, Kohtalona Tali-Ihantala. Se on muutaman sotilaan kokemuksista Suomen kannalta ratkaisutaisteluissa.
Viimeksi luettu on Taisteluosasto Susi, siinä osastossa isäni on ollut.
Vahinko, kun tuli hävitettyä Kansa taisteli-lehdet, niitä olisi ollut paljon.
Isälle tuli Kansa taisteli -miehet kertovat ja luin niitä suurella innolla, valitettavasti hävitetty nekin.
Isä luki myös sotakirjoja, varma valinta isänpäivä- ja joululahjaksi.
Kiitos aloittajalle, mikä on kirjan nimi?
Kiitos mielenkiinnosta. Tässä linkki:
https://atena.fi/kuoleman-porteilla
Kiitos.
Kiitoksia kommenteista ja kirjavinkeistä. En oikeastaan koskaan lue jännityskirjoja, en edes dekkareita. Siksi en ole aikaisemmin kajonnut sotakirjoihinkaan, mutta kun tuon kirjan "Kuoleman porteilla" olin itse joskus ostanut miehelle joululahjaksi, niin ajattelin että vilkaisenpas... tekstipä veikin mukanaan.
Otan vinkkejänne talteen, yritän lukea ainakin jonkin A. Reinikaisen sotakirjan. Saunakirjan sain häneltä lahjaksi aikanaan. Todennäköisesti on sama henkilö.
Aunuksen korvessa, kirjan nimi.
Isäni 1944.