Nimittäin itsellä vasen silmä karsastaa pahasti. Olen kärsinyt siitä lapsesta asti. On kiusattu,naurettu. Kärsin sen takia sosiaalisista peloista 😢 Leikattu useimpia kertoja,ei yhteisnäköä. Niin aattelin kysyä onko kellään tietoa karsastusleikkauksista nykypäivänä,onko kehittynyt niin,että sais pysyviä tuloksia. Itsetuntoni sen takia kärsinyt pahasti. Onko esim. Silmälääkäri Laura linberg saanut pysyviä tuloksia. Missä hänen vastaanottonsa sijaitsee ? Hän kun on niitä suomen parhaita ellei paras karsastukseen erikoistuva lääkäri.
Karsastus aikuisella
Karsastuksestakärsivä
41098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen miettinyt samaa. Sama vaiva, vasen silmä karsasta, eikä ole ns. yhteisnäköä silmissä. Sen lisäksi on hajataittoa ja silmälasit. Olisi ihanaa, jos joskus kehittyisi nämä karsastusleikkaukset. Itsellä ei koskaan ole leikattu, koska on mukamas niin pieni vika.
Kuinka monta kertaa sulla on leikattu? Ja kuinka kauan on leikkaus vaikuttanut?
Mulla on leikattu 7 kertaa. Ensimmäisen kerran 3 vuotiaana . ihmettelen miksi ei saada pysyviä tuloksia aikaan. Pitää kait joka toinen vuosi käydä tekemäs säätöommel leikkaus. Huoh....
Olin Laura L:n leikattavana Helsingin silmäsairaalassa 2013. Ikää minulla oli silloin jo 50. Kun silmien yhteistoiminta oli ollut erikoista koko ikäni (silmät olivat sopeutuneet ja lihakset kehittyneet omanlaisikseen kompensoimaan karsastusta), niin Laura mittasi karsastusta 6 diopteria. Huonona päivänä optikko oli mitannut pahimmillaan 36. Tehtiin reipas leikkaus, jonka vaikutus oli yli 20, ja hyvin meni.
Käytän kaiken aikaa prismalaseja, sillä lähikatselussa karsastan eri tavalla kuin kaukokatselussa. On siis kolmet lievät prismalasit, 0-6 diopteria, jokainen eri katseluetäisyyttä varten. Koskaan näkökyky ei ole terveen veroinen, mutta näillä mennään.
Laura arveli, että seuraava leikkaus tulee kyllä aikanaan.
Mulla vasen silmä karsastaa sisään päin, syntymästä asti, ja olen käyttänyt silmälaseja 3-vuotiaasta asti. Hajataittoa myös löytyy. Kävin 14 vuotta sitten HYKS:issä arviossa, jossa sanottiin, että karsastus on niin pieni, että ei ole järkeä leikata. Kuulemma liian iso riski siitä, että kaiken alkaa nähdä kahtena ja voi olla, että alkaa kuitenkin karsastamaan uudestaan.
Nyt olen 34-vuotias ja tuntuu, että iän ja päätetyön myötä karsastus vaan pahenee. Haluaisin leikkaukseen, mutta edelleen kummittelee nuo HYKS:in lääkärin sanat. Yksityisellä tuskin noin sanottaisiin. Mietin myös mikä olisi oikeasti pahinta, mitä voisi käydä. Karsastuksen palaaminen ei niin pahalta edes kuulosta.
Mulla kanssa sosiaalisissa tilanteissa pelko siitä, että muut ihmiset arvostelee, vaikka kukaan ei ole koskaan suoraan päin naamaa kommentoinut asiaa mitenkään. Vaikeaa myös muodostaa seurustelusuhteita, koska jotenkin miettii, että ei kelpaa tällaisena, vaikka muuten ihan ok ulkomuodon omaava olen. Nuorempana ei asiasta niin välittänyt ja tuntui, että karsastusta ei huomannut niin selkeästi. Toisaalta ehkä vaan elin jossain omassa kuplassa.