Onko sukututkimus vaikeaa

Paras keino on mennä sukututkimuskurssille.
Isovanhemmista taaksepäin täytyy koko ajan seurata henkilön syntymäajan tietojen mukaan ALKUPERÄISISTÄ kirkonkirjoista, kun etenee taaksepäin.

Ei kannata aloittaa, se on tyhmää

Kannattaa valita esim. äitilinja eli äitisi, hänen äitinsä jne. Kirkonkirjoja on kuvattu nettiin Sukuhistoriallisen seuran sivuille. Kannattaa maksaa ko. seuran jäsenmaksu, niin pääsee tutkimaan vähän uudempiakin kirkonkirjoja (n. 110 vuotta taaksepäin). Sitten vain laitat muistiin kaikki esiäideistäsi löytämäsi tiedot. Se on varsin antoisaa.

Ei ole vaikeaa, mutta erittäin vittumaisia ihmisiä ovat nuo sukututkijat. Kannattaa heistä pysytellä erossa.

Se on helppoa, kun pitää mielessä, että olemme tasan tarkkaan kaikki sukua toisillemme. Kun sukututkimuksissamme päästään edes vaikka 180000 vuoden taakse, silloin sukumme kummallisesti ovat joko jo kutistuneet tai alkavat kutistua ja tulla yhteen ja kohti tilannetta, jolloin oli vain muutama ihminen ja edelleen todennäköisesti kohti tilannetta, jolloin oli vain yksi pari ihmisiä.

Olen jo aika pitkällä hienonhienon sukuni tutkimuksessa. Se apina löytyy kohta...

Sen apinan jälkeenkin kannattaa jatkaa tutkimusta. Sieltä voi löytyä kala.

Hei, etsi tietoa sukututkimuskursseista - monet kesäyliopistot järjestävät niitä, mm Helsingin Seudun kesäyliopisto kesäkuun puolivälissä. Omin päin aloittaessa voi tulla ja tuleekin mokia. Kirjastosta löytää myös opaskirjoja sukututkimuksesta.

Äitisi suvun seurakunnasta voi pyytää sukuselvityksen; se vaan kestää, maksaa ja niissä on ollut virheitäkin. Mutta jos ei ole muuta (esim. säilynyttä vanhaa perunkirjoituksen liitteenä olevaa sukuselvitystä), niin siitä pitää aloittaa. Haastattele vanhat sukulaiset. Etsi hautakivia (niitä on netissäkin) ja ota talteen päivämääärät. Niissä on joskus virheitä.

Tässä on linkki seurakuntien arkistoihin http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/arkisto/paikkakunnittain.htm Muista että rippi- ja lastenkirjojen vuosiluvut ovat vain suuntaa antavia, ne pitää tarkistaa alkuperäisistä syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiten luetteloista eli alkuperäisistä historiakirjoista. Mutta rippi- ja lastenkirjoista näet perhekokonaisuudet. Ja tosiaan, jäseneksi kannattaa liittyä, jotta näkee myös 1800-luvun lopun tiedot. Historiakirjoihin on hakemisto: https://hiski.genealogia.fi/historia/ Kunkin tiedon kohdalla vasemmalla on suurennuslasikuvake, josta pääset ao. historiakirjan tietoon. Samalla opit myös vähitellen lukemaan vanhoja käsialoja.

Tietoja voi etsiä / tarkistaa myös henkirjoista (niissä on myös ortodoksiperheet). Ne ovat netissä vuoteen 1916 asti. Googlaa henkikirjat Digihakemisto ja valitse ao lääni, sitten kihlakunta, pitäjä ja kylä, jos tiedät ne äitisi suvun osalta. Joka viides vuosi on usein jo varustettu hakemistotiedoilla. Niitä voi täyttää sinne itsekin.

Sitten mihin tiedot tallentaa? Voit miettiä kotimaista Sukujuttua (tiedot eivät pääse nettiin ), Geniä (yhteinen sukupuu, linkität vaan sinne omat sukulaisesi) tai My Heritagea (oma puu) . Nämä kaksi jälkimmäistä ovat ulkolaisia ohjelmia ja niiden tiedot menevät pilvipalveluun (ns osumat näkevät ne) tai suoraan nettiin (My Heritagessa sen voi estää, jos vaan löytää ao kohdan). Ne sisältävät paljon virheitä (ja siis nämä virheet ovat myös netissä), kun tietoja on vaan kopioitu toisilta, otettu vain Hiskistä tarkistamatta niitä alkuperäislähteistä - on kaksinnaimisia, 60-äitejä ym hullunkurisia perheitä. My Heritage nykyään vielä vaihtaa naimisissa olevien naisten sukunimet os. tyttönimi -muotoon; käytäntö, joka alkoi vasta 1900-luvun alussa. Länsi-Suomessa oli taas talojen/tilojen nimet, jotka muuttuivat, kun osoitekin muuttui. Niitä on myös kirkonkirjoissa (ja siis myös Hiskissä), osin myös palkollisten ym kohdalla, joten tarkkana saa olla. -dotterit ja -sonit eivät ole sukunimiä, vaan etunimen osia.

Jos viet näihin ohjelmiin elossa olevien sukulaistesi tietoja, pyydä heiltä siihen kirjallinen lupa (esim. sp-viesti). Kuolleittenkin lähisukulaiten osalta kannattaa harkita, mitä sinne laittaa, esim. vain nimikirjaimin, ei kuolinsyitä tms. Vanhimmat ovat sitten eri juttu. Sukututkimuksen käytännesääntöjä uusitaan, kannattaa seurata asiaa Seuran sivulta.

Myös Family Finder eli etäserkkutesti kannattaa hankkia äidistäsi/isoäidistäsi, jos hän on vielä elossa. Suositan sen tilaamista Finland Dna projektin nettisivun kautta; siellä on aina voimassa olevat alennukset ja samalla liittyy projektin jäseneksi (nykyään yli 12 300 jäsentä; saa jo hyvin osumia eli eri asteen "serkkuja" / sukulaisia), useimmat tosin 1600- ja 1700-luvuilta asti näitten sp-osoitteet ja sukupuut vertailua varten. Ja lisää tulee koko ajan. Jos otat testin vain itsestäsi, tuloksista on joskus hankala erottaa, mikä osuma on isän, mikä äidin puolelta.

Antoisia hetkiä sukututkimuksen parissa!

Unohdin sanoa, että Digihakemistossa on myös seurakuntien arkistot yleensä 1860-70 -luvuille asti https://digihakemisto.appspot.com/ ja niihin moniin on jo täytetty hakemistoja aika lailla (kylät, talojen nimet, henkilöitäkin). Contr F-haulla voi sitten hakea.

Serkkutyttö harrastaa sukututkimusta ilmeisen tosissaan. Hän käy äitini luona 3-4 kertaa vuodessa ja kertoo sekä kysyy tietoja. Minuakin kiinnostaisi tieto suvusta. Onko joku sivusto, josta löytyisi tietoja kohtuullisen helposti noin 1920-luvulta taaksepäin, vai pitääkö mennä (mihin?) arkistoon kirkonkirjoja selaamaan. Käsitykseni mukaan kirkonkirjat on mikrofilmattu, mutta niissäkin voi olla virheitä ja epämääräisyyksiä.

Googlaa Digihakemisto henkikirjat, niin saat henkikirjat läänettäin, hallintopitäjittäin ja kylittäin noin 1809-1916. Jos löytyy vanhoja perinnönjakojen yhteydessä tehtyjä sukuselvityksiä, niin niistä pääsee myös alkuun. Seurakunnista voi tilata sukuselvityksiä, mutta se kestää, maksaa ja niissä voi olla virheitä. Haastattele vanhat sukulaiset. Peruskurssi kannattaa käydä, että tietää välttää sudenkuoppia.
Sitten kirkonkirjojen kimppuun, löytyvät netistä seurakunnittain (rinnalla seuraa henkikirjoja), http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/arkisto/paikkakunnittain.htm 1800-luvun loppupuolen saat näkyviin liittymällä SSHY:n jäseneksi: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
Tässä lähteistä: https://www.genealogia.fi/sukututkijan-lahteet
https://www.genealogia.fi/hiski Hiski on kirkonkirjoihin kuuluvien kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloiden hakemistotietokanta, on samoin 1800-luvun puoliväliin tai vähän myöhempään http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi Tuloksen vasemman puolen luupista käydään taarkistamassa alkuperäistieto; samalla oppii lukemaan vanhoja käsialoja.