Seuratessani läheiseni sydäntäsärkevää yritystä saada tavata lapsiaan, olen päätynyt miettimään kuinka paljon näitä tapauksia onkaan nettikeskustelujen aiheena. Asia on tietysti koskettanut minuakin syvästi, sillä lapset ovat olleet läheisiä ja viettäneet usein mummolassa pitkiä viikonloppuja. Nyt mummon ja papan puhelinnumeroakaan ei löydy lasten puhelimista. Soittoja ei sentään ole toistaiseksi laitettu estetyiksi. Lapsia on alettu todella vieraannuttaa isästä ja meistä isovanhemmista.
Olen kirjailija ja kirjoittanut useita romaaneja, lastenkirjoja ja joitakin toimituksellisia töitä. Kokemukseni myötä toivoisin isiltä ja isovanhemmilta tekstiä, jotka kerätään kirjaksi. Voit kertoa kaiken nimimerkillä, mutta kenenkään yksityisyyttä en paljasta. Löysä ohjeeni on, että kertoisit aluksi, mitä tapahtui. Oletko menettänyt lapset erossa, onko exäsi jo alunperin yksinhuoltajaksi nimetty, joka on vaikuttanut asiaan, vai liittykö asiaan jotain muuta? Onko sinulla lähestymiskielto ja mitä se sinulle ja läheisillesi ja lapsillesi merkitsee? Oletko saanut kiellon purettua? Tai määrätyn ajan kulumaan niin, että olet jaksanut elää asian kanssa? Jos olet onnistunut saamaan lasten tapaamisoikeudet, kuinka ne toteutuvat? Miten vietit ennen aikaasi lasten kanssa ja miten se tapahtuu nyt? Mitä ajattelet menneistä, miten koet tulevaisuuden? Miten sujuvat isänpäivä ja joulu, kesälomat jne.?
Jokaisen tarina on varmasti erilainen ja jokainen voi kertoa sen tavallaan. Yritetään yhdessä saada isien ääni kuuluviin. Kerro siis tarinasi ja kirjoita se sydänverelläsi, lähetä se osoitteeseen [email protected]. En laita tähän nimeäni suojellakseni itseäni ja läheisiäni nettikeskustelujen hyökkääviltä kommenteilta, mutta olen tarinan lähettäjiin henkilökohtaisesti yhteydessä, kun niitä alkaa tulla.
Olen kirjailija ja kirjoittanut useita romaaneja, lastenkirjoja ja joitakin toimituksellisia töitä. Kokemukseni myötä toivoisin isiltä ja isovanhemmilta tekstiä, jotka kerätään kirjaksi. Voit kertoa kaiken nimimerkillä, mutta kenenkään yksityisyyttä en paljasta. Löysä ohjeeni on, että kertoisit aluksi, mitä tapahtui. Oletko menettänyt lapset erossa, onko exäsi jo alunperin yksinhuoltajaksi nimetty, joka on vaikuttanut asiaan, vai liittykö asiaan jotain muuta? Onko sinulla lähestymiskielto ja mitä se sinulle ja läheisillesi ja lapsillesi merkitsee? Oletko saanut kiellon purettua? Tai määrätyn ajan kulumaan niin, että olet jaksanut elää asian kanssa? Jos olet onnistunut saamaan lasten tapaamisoikeudet, kuinka ne toteutuvat? Miten vietit ennen aikaasi lasten kanssa ja miten se tapahtuu nyt? Mitä ajattelet menneistä, miten koet tulevaisuuden? Miten sujuvat isänpäivä ja joulu, kesälomat jne.?
Jokaisen tarina on varmasti erilainen ja jokainen voi kertoa sen tavallaan. Yritetään yhdessä saada isien ääni kuuluviin. Kerro siis tarinasi ja kirjoita se sydänverelläsi, lähetä se osoitteeseen [email protected]. En laita tähän nimeäni suojellakseni itseäni ja läheisiäni nettikeskustelujen hyökkääviltä kommenteilta, mutta olen tarinan lähettäjiin henkilökohtaisesti yhteydessä, kun niitä alkaa tulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sähköposti väärin: [email protected] on oikea