Rakastimme.
Meillä oli kohtalomme.
Meillä oli satama johon kulkea, mutta ei samaa kohdetta, sinä toista rakastit.
Vain haaveet olivat yksin minun, niitä et kykene viemään, eikä kukaan muu.
Kykenit haavoittamaan, tiedän aika haavat parantaa.
Ehkä joskus kykenen muistamaan ilman kyyneliä tai
jopa unohtamaan, mutta opinko milloinkaan, vai annanko aina itseäni haavoittaa, joita ei laastari auta ja aina syvä arpi jää.
Kunpa unohtaminen ois helpompaa, ei niin tuskallista, ei niin haavoittavaa.
Meillä oli kohtalomme.
Meillä oli satama johon kulkea, mutta ei samaa kohdetta, sinä toista rakastit.
Vain haaveet olivat yksin minun, niitä et kykene viemään, eikä kukaan muu.
Kykenit haavoittamaan, tiedän aika haavat parantaa.
Ehkä joskus kykenen muistamaan ilman kyyneliä tai
jopa unohtamaan, mutta opinko milloinkaan, vai annanko aina itseäni haavoittaa, joita ei laastari auta ja aina syvä arpi jää.
Kunpa unohtaminen ois helpompaa, ei niin tuskallista, ei niin haavoittavaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pysty koskaan,
anteeksi ei pysty antamaan,
on vain keskityttävä itseensä,
sydämensä eheyttämiseen,
turhien unelmien tappamiseen,
sielun katkeroitumisen estämiseen.
Se mikä tuntuu tappavan, se vaan kiduttaa.
Joko antaa sen tappaa tai selviytyy,
muuta vaihtoehtoa EI ole.
pelasta itsesi elämälle :D