Mulla on 9kk leikattu kollipoika. Ihastuttava pakkaus muuten, mutta sille päälle sattuessaan koettelee hermoja oikein kunnolla. Ymmärränhän sen että kun on nuori ja hullu niin pitää vähän riekkua ja rympätä mattoja, mutta kun meillä on tilanne välillä sitä luokkaa että mä joudun itse tahtomattani puruleluksi. Kisu osaa leikkiä ns. nätisti eikä yleensä ihmisten kanssa leikkiessä käytä ollenkaan kynsiä vaan ainoastaan "käppii" tassulla ja hampaillakin vaan vähän koskee ihoa, ei pure. Mutta joskus sillä ihan naksahtaa päästä, se tuijottaa mua ja voi hyökätä ihan suoraan päälle, lyödä tassuilla naamaan (!!) ja purra täysillä käsiin ja jalkoihin. Olen pohtinut tilanteita ja yrittänyt olla provosoimatta tätä käyttäytymistä mitenkään. Olisi kiva että noin nuoren kissan saisi vielä opetettua siihen ettei niin vaan ketään höykyttäisi.
Rangaistuksena olen käyttänyt leikin lopettamista (joskus se tosiaan hyökkää ihan tosta vaan, vaikkei oltais mitenkään "reuhottu"), sähinää ja pesuhuoneeseen "jäähylle" laittamista. Hyökkäykset ovat vähän vähentyneet siitä kun kissa oli ihan penska. Silloin kissa oli muutenkin oudon kiinnostunut kasvoista, oli aina puremassa nenään tai lyömässä muuten kasvoja, jos vaikka makasi sohvalla tai sängyllä. Silti välillä aina saan turpaani, viimeksi tänään kun luin sohvalla sanomalehteä. Kiva jos joku jaksoi lukea tämänkin vuodatuksen. =) Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Rangaistuksena olen käyttänyt leikin lopettamista (joskus se tosiaan hyökkää ihan tosta vaan, vaikkei oltais mitenkään "reuhottu"), sähinää ja pesuhuoneeseen "jäähylle" laittamista. Hyökkäykset ovat vähän vähentyneet siitä kun kissa oli ihan penska. Silloin kissa oli muutenkin oudon kiinnostunut kasvoista, oli aina puremassa nenään tai lyömässä muuten kasvoja, jos vaikka makasi sohvalla tai sängyllä. Silti välillä aina saan turpaani, viimeksi tänään kun luin sohvalla sanomalehteä. Kiva jos joku jaksoi lukea tämänkin vuodatuksen. =) Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikä tuollainen käyttäytyminen kuulu tavallisesti kissan murkkuikään, vaan se on eräänlainen käyttäytymishäiriö. Oma poju taisi juuri tuossa iässä olla samanlainen: hyökkäsi ja kävi käteen kynsin hampain kiinni. Se tuli minulle eläinsuojeluyhdistyksestä, joten sen tausta on hämärän peitossa. Kissa joka ei ehdi tarpeeksi sosiaalistua emon ja sisarusten toimesta, vaan se erotetaan niistä liian varhain, käyttäytyy tuolla tavalla.
Itselleni on tullut kaksi kissaa ( tämä rescue)alle 12 viikkoisena (n. 8vkon iässä) ja kaikki on pentuna hyökänneet ihmistä kohti ja pitäneet ihmisen käsiä ja vierestä kulkevia jalkoja leluinaan. Ovat lopettaneet vanhemmalla iällä.
Uusin tulokas, kasvattajalta hyvistä oloista kasvanut pentu ei koskaan ole käyttäytynyt em. tavalla. Syy on yksinkertainen: pentu tuli minulle luovutusikäisenä, yli 12 viikkoisena ja ehti oppia sisarukseltaan ja emoltaan sekä perheen muilta kissoilta käyttäytymistapoja. Emä oli luovutushetkellä jo tuskastunut pentuihin, ja näin pennut oppivat myös olemaan erossa emosta, eli oppivat pärjäämään aikoja yksinäänkin; toisin kuin ensimmäinen kissani joka kärsi suuresta eroahdistuksesta.
Meidän reilun vuoden ikäinen leikattu poikakissa saa
ihan samanlaisia hepuleita aina välillä. Kissaa kuin oikein myyssää niin ensiksi se kehrää ja kiehnää ihan sikana ja jossain vaiheessa *NAPS* käteen kiinni, ja puree muuten lujaa. Ihankuin pieni pää jotenkin "ylikuormittus". Ollaan opittu lukemaan eleistä milloin rupee viispiikkinen viuhumaan, ihan mukava kisu muuten.
Epäilinkin tuon johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta..Kissani löytyi aivan taaperona ulkoa, kävelemästä keskeltä autotietä, joten sen tausta ja tarkka ikä on ollut vähän arvailujen varassa. Kisu oli kuitenkin aika kauan perheessä, jossa oli paljon kissoja ja olenkin tähän asti toivonut että näitten kissojen läsnäolo vauvaiällä olisi vähän "kompensoinut". Kissa tuli meille reippaasti luovutusikäisenä, mutta niin kuin totesin, on enemmän kuin todennäköistä että se on joutunut emostaan ja sisaruksistaan eroon ihan liian aikaisin. Helpottavaa tietää että tuo joskus ehkä lopettaa...=)
Se on se hullu tuijotus, mitä mä olen oppinut pelkäämään. Eikä tuu enää mieleenkään tuijottaa takasin! =) Joskus se tyytyy vaan juoksentelemaan pitkin kämppää häntä pörröllään ja selkä kaarella (se ikäänkun hyppii tasajalkaa eteenpäin) ja tuijottaa mua. Sit on pakko nauraa ja hän joko tulee ja puree tai juoksee pois. Oon huomannut että se on välillä sellaista "haastamista", et tuutko painimaan jos mä tuijotan sua ja hypin tässä edes takas. =)
Toinen kissa leikkikaveriksi, niin purkaa tarmonsa siihen, eikä sinuun?
joo, meidän kohta 3 vee tyttökisu tekee ihan samaa, huomaan kun tuo tuijotus ja uhmakas katse on päällä, silloin jos käsi eksyy lähelle niin siihen kalahtaa hampaat armottomasti.
Kisu puree ja jopa potkii jos oikein raivopäällä sattuu olemaan.
Siinä jää ihmisen käsi heikoille, ja monesti olenkin aika raadellun näkönen käsistäni.
Joskus kun kisu sylissä ja on mielestään saanut sylissäolosta yliannoksen niin tulee käpsää kohti naamaa, onneks vaan untuvakäpsää.
Noi tasajalkahypyt on kans tuttuja, usein just yrittää sillä ärsyttää mua ja haastaa mukaan leikkimään :)
On nuo kisut vaan kaikesta huolimatta niin ihania, oon sitä mieltä että koti ilman kissaa ei oo koti :) se on sitten eri asia kuka siellä hallitsee ;)
moi! nyt mäki ymmärrän tiitun käyttäytymisen! löysin tiitun (poikakissan) noin puolivuotiaana koulunu pihalta kuulin että sitä kohdeltiin huonosti ja otin kissan itselleni!
tiitun hyökkäykset naamalle on vähentynyt nyt kun pallit on pois ja ikää tullu, mutta ei se kyllä ikinä kynnet esillä hypänny!
tuttu juttu on myös hyppiminen kahdella jalalla ja selkä köyryssä.... se on niin huvittavan näköistä! ensin en uskonut silmiäni ja epäilin että tiitulla on joku hätänä ku se läähättäen juoksee ympäri taloa mut tottapa se vain purkaa energiaansa!
en ennen ollut kissa ihminen mutta nyt kun köysin tiitun en voisi kuvitella ihanempaa kaveria! vatsan päällä kehräävää karvapalloa on vaikea vastustaa =)
Meidän poikakisu tuli noin.6 viikkoisena.. Ihan liian aikaisin..Nyt poika on n.9kk..Kissa saattaa vaania mua heti jo aamusta mikä ei oo kivaa. Kissa on hyppinyt kynnet eellä naamallekkin. Ja verta on tullut paljon. Ainakun ohi kävelee niin on pakko hyökätä jalkaan kiinni. Eikä mitenkään hellästi hyökkääkkään..Pelottaa hieman että kun kisu kasvaa hirveeks rontiks ,että miten pärjään sitten.. Kissa on leikattu ja ei auttanut mitenkään rauhoittumiseen..Kaikki keinot on käytetty sumutinpullosta--> jäähyille. Ei mikään tunnu auttavan. kaikki vaan sanoo että piikille olis vietävä! ei ei ja ei.. vaikka kisu hullumpaan suuntaan koko ajan meneekin..Maalle sioittamista on tullu harkittua..Ja tuo sivuttain kävely.. voi kun minukin kisu lähtisi karkuun..mutta nykyään kun kissa menee sivuttain niin ite oon jo ruvennu vähän pelkäämään.. Se tulee melkein päälle.. No mut silti se on mun rakas.
Oiva ohjekirja juuri tällaisiin ongelmiin on Helena Telkänranna "Matka kissan mieleen" !!!!!
Nyt mars kirjastoon tai Hesylle, www.hesy.fi,josta sitä saa ostaa 20 euron hintaan.
Yhtäkään kissaa ei tarvitse käytöshäiriöiden takia lopettaa, sillä kaikkeen löytyy ratkaisu jos vain on viitseliäs ja jaksaa yrittää.
Kissaa, joka hyökkäilee, pitää vakaasti opettaa purkamaan energiansa leikkimiseen. Kissaa pitäisi leikittää n 2-3 kertaa päivässä erilaisilla leluilla ja välineillä, jotta se oppisi purkamaan energiansa niihin, eikä kenenkään kasvoihin.
Pitää aloittaa hidas mutta varma koulutus, jolla muuttaa tuo vääristynyt kuvio.
Onnea matkaan!
Tämä joskus aiemmin kirjoitettu postaus antaa myös hyviä vinkkejä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000001714091
Kiitti kaikille vinkeistä. Oli helpottavaa huomata että ehkä vika kissan käyttäytymiseen ei olekaan mussa vaan muillakin on samoja ongelmia..