Juotteko kahvia, kun alla on...

Hulluille ja juopoille on ihan sama mitä juovat, kunhan on prosentteja?

Kyllä: https://www.metos.com/page.asp?pageid=prods&prodid=4157696&groupid=323&languageid=FI&title=Espressokeitin Metos Markus Lux Control DT2 400V3N~

Kaasuhellalla kahvipannussa keitettyä pannujauhettua juhla mokkaa.

Origolla kahvipannussa (pulputtimessa)keitettyä pannujauhettua juhla mokkaa. Keiton jälkeen kahvipannu tyhjennetään termokseen josta sitä voi nauttia pitkään.

Oletko Reino siirtynyt satamat-keskustelusta purjehduspuolelle?

Kahvin terveysosio pitäisi päivittää sillä se on muuttunut epäterveellisestä terveelliseksi

Kaunissaaressa ei ole väliä millä keittää ja miten kuralle vatsa menee!

Kun tehdään sitä, mitä varten veneessä ollaan eli purjehditaan - mieluiten luovien - ei kahvin laadulla ole suurta väliä. Sitä vain on oltava paljon käden ulottuvilla termospullossa.

Kun nautitaan ankkurissa tai laiturissa, on aika nautiskella myös kahvista. Teräspannulla keitetään mieluiten luomukahvia. Löfbergillä esimerkiksi on hyvää. Myös Lidlistä saa, merkkiä en osaa sanoa.

Olennaista on myös kahvin tuoreus. Kun jauhaa kotona, jauhe säilyy hyvänä muutaman päivän. Itsellä on veneessä myös käsikäyttöinen mylly. Kun on aikaa ja intoa, jauhamisesta leviävä tuoksu valmistelee suurenmoisesti itse juonnin nautintoa.

Pressokeittimellä Kulta Katriiinaa, tummapaahtoista tai luomua. Aamulla keitän sen verran 1l että voi laittaa termokseen myös parit mukilliset.

Mutteripannussa kalleinta espressoa. Mutteripannun jouduin uhraamaan Ahdille viime kesänä kun vesi unohtui. Sihahti kiukkuisesti kun heitin sen mereen. Noin keskellä Ahvenanmerta, syvyyttä karvan yli 100m, juuri siinä kohdassa oli tyyntä. Toivottavasti Badevannen kaverit löytävät sen. Makaa mudassa kahva pystyssä. Siitä tunnistaa. Ja kärähtäneestä tiivisteestä. Saa palauttaa Hoskille Mastonosturin juureen. Kiitos paljon.

Kun kokemuksesi kahvista ovat tuollaiset, kannattaa ehkä rajoittaa kahvinkeittely vain Kaunissaareen suuntautuville reissuille.

Aeropress keitin on hyvä. https://en.wikipedia.org/wiki/AeroPress
tällä mennään kotona ja veneessä.

Tämä AeroPress on mulle tuntematon, mutta kiinnostaa. Pitää joskus päästä kokeilemaan.

Kahvittelu on yleisesti ottaen aika vahvasti henkimaailman touhua sen lisäksi, että se on hyvin moniaistista. Vaikea usein sanoa, mistä on kyse, sielusta vai kielestä, nenästä tai jostain muusta. Itselleni esimerkiksi on aika iso väli, millä lämmönlähteellä keitetään. Nuotio on tietysti paras. Kyllähän purjehtiessakin joskus pääsee vaikka saareen. Ihan hyvä on kyllä veneen keitinkin, onhan siinä oikea liekki. Se on sähkölevyä parempi.

Vanha nuotiokahvin ohje on, että hyvä tulee, kun se kolmasti kuohuu ja kerran kaatuu. Pitää vain tulkita oikein. Kolme nopeaa, kuohahtavaa kiehautusta, ei keittämistä. Eikä tietysti kahvin saa antaa kaatua tulen juomaksi. Yhdellä kiehautuksella se kumminkin saa mennä sen verran yli, että pannun kylki sotkeentuu märkiin poroihin. Lopuksi kaadan päälle lirauksen kylmää vettä ennen kahvin jättämistä selkiämään. Tähänhän on kyllä monia tapoja.

Yksi keskeisiä asioita on hyvä vesi. Meillä Suomessahan vesi on varsinainen aarre. On aikamoinen juttu saada hanasta vettä, joka on parempaa kuin maailmalla järjettömän hintaiset pullovedet. Silti raikkainkaan hanavesi saati veneen monta päivää säilytetty vesi ei vedä vertoja kunnon lähdevedelle.

Kotona 50-luvulla useimmat vähistä pelloistamme olivat kävelymatkan päässä metsälähteestä. Veden haku kuului tietysti alle kouluikäisen, myöhemmin alakoululaisen pikkuhepun töihin. Lähteen silmä oli puolisen metriä läpimitaltaan, vesi virtasi ahkerasti ja siis vaihtui koko ajan. Reunalla oli tuohinen lippo, jolla sai heti ammennettua kävelypalkkansa. Mutta se vesi oli tietysti loistavaa, siitä nuotiolla keitetty kahvi myös. Kahvihan oli sillä tavalla tuoretta, että neljänneskilon paketti jauhettiin kaupassa ostettaessa, jos ei itse halunnut jauhaa.

Tietysti kahvinkin maistuu veneessä omaltaan. Oikestaan se kahvilla nautiskelu on vai pieni lisä. Purjehdus itsessään on jotain, jota ei oikein pysty edes kuvaamaan sen ansaitsemalla tavalla.