Mitä suht' uutta kirjaa (ei-romaania) suosittelisitte ?
Jotain viiden vuoden sisään ilmestynyttä,
politiikkaa, elämäkertaa, henkilöhistoriaa ym. tietopuolista kirjaa laidasta laitaan.
Ei tahdo löytyä enää uutta lukemista kirjastosta.
Jotain viiden vuoden sisään ilmestynyttä,
politiikkaa, elämäkertaa, henkilöhistoriaa ym. tietopuolista kirjaa laidasta laitaan.
Ei tahdo löytyä enää uutta lukemista kirjastosta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Lukekaapa vaikka Karri Gasparovin erinomainen kirja "Talvi lähestyy" vuodelta 2016,
alaotsikko: Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset.
Tai Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri
Tai Steven Lee Myers: Uusi tsaari: Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä.
Jos osaa johtopäätöksiä tehdä eipä tarvitse pohtia myrkytystapauksiakaan eikä Venäjällä tapahtuneita (FSB:n, ent. KGB:n) terroritekoja sen enempää, jotka yleensä laitetaan tsetseenien syyksi.
Asiat on kerrottu aika suoraan em. kirjoissa.
Paljon muitakin kirjoja aiheesta löytyy.
Tässä jonka luin viimeksi
https://www.tekniikkatalous.fi/stories/article6679989.ece
Kuulostaa pelottavalta tulevaisuudelta...? Vaikkei meidän aikanamme, mutta ----
Minkälaisia ajatuksia sinulla oli tuon kirjan lukemisen jälkeen tai aikana ?
Sellaiselta scifi jutulta minusta vaikutti, mielenkiintoinen tulevaisuuden näkymä, teoreettisesti jopa mahdollinen.
Lukeminen on mieliharrastukseni.
Mukavia viime viikolla lukemiani ovat:
Kristiina Koivusen "Suuruudenhullu Turkki" oli erittäin avartava kirja, laajasti syventävää taustatietoa uutisille. Tykkäsin.
Turkki on lähempänä kuin ajattelemme heilauttamaan Euroopankin vakautta
tai epävakautta, miten vain. Lähi-idästä/Etu-Aasiasta puhumattakaan.
Luin myös Jarmo Korhosen kirjan Vallan tavoittelijat.
Se analysoi ja kertoo kepulaisista ja muistakin puolueista.
Mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin vielä.
Jos olet ennakkoluuloton, kriittinen lukija ja politiikan pelit kulissien takana kiinnostaa, suosittelen.
Eeva Erosen kirja Jättiläisen askeleet: matka Kiinan talouteen,
oli myös kiintoisa ja hyödyllinen "lukumatka" ajankohtaisten asioitten paremmin ymmärtämiseen.
Suuntaudun taide- ja kulttuurikirjoihin. En ole ns. Ylevä taiteenymmärtäjä.
Luen näyttelijöitten, laulajien, kuvaamataiteilijoitten, kirjailijoitten, säveltäjien
ym. henkilöitten elämänkertoja, ehkä siksi, että olen itse lahjaton ja haluan tietää ripauksen siitä kuinka elämyksellistä taitelijan työ ja elämä on. Kirjat kertovat aina myös yhteiskunnastakin paljon, ei vain henkilöstä ja hänen elämästään.
Viimeksi olen lukenut Juha Mujeen, Karita Mattilan, Birgitta Olssonin, Okko Kamun,
Hennig Mankellin ja Luciano Pavarottin elämästä tai elämänkerran.
Eteeni ei ole osunut juuri yhtäkään mielenkiinnotonta kirjaa,
mutta joku taitelija ei ehkä ole ansainnut niin kuivasti kirjoitettua kirjaa kuin hänestä on tehty.
Kaikki eivät osaa toimittaa kirjaa.
Aila Meriluodon päiväkirjat 1975-2004 luin uudestaan. Erikoinen nainen.
Jollain lailla mukavan viihdyttävä kirja ihan toisesta maailmasta oli Jorma Sairasen kirja Daddy Cool Suomen tv-maailma huipulta.
Kyllä näitä lukee !
En ole koskaan lukenut yhdenkään ihmisen elämänkertaa. En tiedä miksi minua ei kiinnosta, kai se on makuasia.
Ihmisillä voi olla ehkä väärä käsitys elämäkerroista. Että kirjoitetaan vain kuivia kirjoja mahdollisesti aikoja sitten kuolleista ihmisistä. Jokaisella on tietenkin kiinnostuksen alueensa, jokaisella on makunsa.
En itsekään nuorena ollut järin kiinnostunut elämäkerroista.
Sitten luin kokeeksi jonkun sattumalta hyvän ja jäin koukkuun.
Elämänkerrat on paljon antavia. Sitä on vaikeaa täsmällisesti selittää eikä ole tarpeenkaan.
Ne vain avaavat kaikenlaisia maailmoja, joista on ihana lukea.
Päässään voi matkustaa vaikka minne ja tavata vaikka kenet. Kirjojen avulla.
Ja tulla tietoiseksi uusista asioista !
Elämänkerrathan ei ole kirjoja jossa joku kirjoittaa toisesta ihmisestä luettelomaisesti, mitä se ihminen on tehnyt.
Elämäkerta ainakin yrittää kuvailla ihmisen oikeaa elämää tunteine kaikkineen, iloine ja suruineen ja parhaat osaavat kirjoittaa muistelmansa itse.
Pieni esimerkki, aikoinaan oli "Kolme kuuluisaa" tenoria, Pavarotti yksi heistä ja he lauloivat taivaallisesti.
Lainasin Pavarotti elämänkerran "Minun maailmani" nimeltään.
Se oli ihan mahtavaa luettavaa koko kulttuuri- ja musiikkimaailmasta ja paitsi musiikkia se on myös bisnestä. Parhaimpien palkkiot ovat päätähuimaavia.
Se on työ.
Kirja kertoo uran alkuvaiheet, lauluopinnot, kovasta uurastuksesta ja kilpailusta eteenpäin menemiseksi.
Elämä ympäri maailman, suurimmissa ja kuuluisimmissa oopperataloissa ja konserttiareenoilla, oman elämän sovittaminen ammattiin, joka vie jatkuvasti ympäri maailmaa, muut kuuluisat ja lahjakkaat ihmiset, managerien toiminta, sopimukset, tiukat poikkeukselliset tilanteet, sairastuminen juuri konsertin alla, joka pitäisi näyttää puolelle maailmalle miljoonille ihmisille television kautta, ja kaikki mahdollinen, mikä liittyy aiheeseen, sitä oli äärettömän mielenkiintoista lukea.
Pavarotti kertoo itsestään ja elämästään kuin tavallinen ihminen, on huumorimiehiä ja nauraa myös itselleen, henkilönä lämmin ja hyväsydäminen ihminen ilman mitään oikkuiluja. Perhe ja suku keskeisessä asemassa jo siksikin, että se on luonteenomaista italiaiselle.
Kuvaukset perheen ja suvun yhteisistä loma-ajoista kotikartanon terassilla meren läheisyydessä auringossa ruokaa ulkona laittaen olivat hyväntuulisia ja sydämellisiä.
Kirjasta on minulla vieläkin hyvä olo.
Lämmin olo henkisesti.
Ja monista muista elämäkerroista myös.
Anteeksi, kun innostuin pitkästyttämään teitä.
Kiitos jos ei kiinnostanut ja jätit kesken :)
Löysin yllättäen kirjastosta Leif Salmenin kirjan Itämainen huone.
Kohtuullisen tuore kirja.
Muistatteko Leif Salmenin ?
Muistan hänet tiukoista poliitikkojen haastatteluista.
Tämä oli erilainen "tuttavuus" häneen.
"Vanhenemisen taito" kirj. Marja Saarenheimo psygologi, tietokirjailija ja pidetty puhuja.Psygoterapeutti, oma vastaanotto Espoossa, vanhustyön keskusliitossa tutkijana. Jos ei ala vanhuuden salat selviämään niin jo on kumma!
Jos olet oikealla palstalla tämä kirja on sinulle sopiva siis 70 👵🏼👴 😊
Ehdotukseni taitaa olla vähän yli 5 v sitten ilmestynyt, mutta kuitenkin: Kollaan kenttäpapin tarina. http://www.siltalapublishing.fi/kirja/160/
Tykkäsin ja luin suorastaan ahmien.
Erittäin kiinnostavankuuloinen kirja, mutta onkohan vaikeitten aikojen surulliset tapahtumat ja syvälliset ajatukset liikaa herkästi liikuttuvalle ?
Tunnelmat kirjoista jäävät herkäsi mieleeni pitkäksi aikaa.
Oliko kirja kovin raskasta luettavaa vai miten kirjoitettu ?
Kirjailija kertoo oman isoisänsä tarinan. Ei sinänän ole raskaasti kirjoitettu, mutta aihe ei tietenkään ole mitenkään iloinen: sota-aika. Oli jollain lailla vaikuttava, koska itsekin sen melkein ainoana erityisesti muistan lukemistani kirjoista. Jos olet herkkä, ehkä ei kannata lukea :)
Lapset ostavat joskus lahjaksi kirjoja. Nyt on puolessa välissä "Trump Yhdysvaltain presidentti". Ihan mielenkiintoinen, mutta hieman raskas, kun heikosti tunnen USA:n historiaa.
Viimeksi luin "Spede nimittäin". Oli kevyt ja hauska lukea, vaikka Turhapurosta en ole erityisesti tykännyt.
Aikaisemmin muun muassa "Puolivallaton presidentti" (Niinistö) ja Ville Haapasalon seikkailut Venäjällä.
Dekkareista en paljon välitä, mutta yhden Matti Rönkän kirjan luin kuitenkin. Kevyet ja hauskat ovat Arto Paasilinnan tarinat. Olen lukenut lähes kaikki. Vanhat klassikot ovat usein jääneet minulla puoleen väliin.
Hei ! Luin noin vuosi sitten toisen kirjan Trumpista:
"Kun mikään ei riitä, Donald Trump ja menestyksen nälkä".
Paksu kirja, ei yhtään raskas lukea, veti kuin magneetti !
Timo Kiiskinen
Vesa Matti Loiri
Pyhät tekstit,
on vielä kesken, niin paljon vaatii silmiltä syventyä tähän liian harmaaseen tekstiin.
Pyhät tekstit tosin on mustalla pohjalla,...tässä pieni ote,..
vaikka kuolematon verhottu on
muotoon kuolevaan
jokainen on kuolematon
sielun pohjalla
näe kauneutta kaikessa kuuntele
elämän riemua
ukkosen jylinä ja pedon karjunta
ovat viisauden sanoja.
Kaunista ja vaikuttavaa, mutta olisiko niissä pyhissä teksteissä jotain vähemmän synkkää kirjoittaa tänne pikku pätkä ?
Joku voimaannuttava runo.
Peter Wohlleben´n kirjoja on menossa. Jos on luonnosta kiinnostunut, niin ei kun lukemaan. Löytyy useita.
Sain Coelhon kirjan Mata Harista. Historia siinä kiinnosti, mutta vähän ontoksi jäi.
Historiallisia elämänkertoja luen, julkkisten yms. eivät kiinnosta.
Julkkiksista kertoo 7päivää-lehti, ei niistä elämänkertoja olekaan.
Nuorista eri alojen ihmisistä, urheilijoista ja musiikkialalla 10 vuotta olleista ihmisistä kirjoitettuja myynninedistämiskirjoja ei voi sanoa elämänkerroiksi.
Niitä lukevat kai heidän nuoret faninsa.
Ainakin Eläinten salattu elämä ja Puiden salattu elämä ovat molemmat Peter Wohllebenin lukemisen arvoisia kirjoja.
Minkälaisia ne on ? Luonnontieteellisiä ? Mikä niistä tekee hyvän ?
Monipuolinen ja kiinnostava kirjakirjo esittäytyy ketjussa ! Luen melko paljon historiallisia romaaneja, joissa on tehty kunnon taustatyö, vaikka ne viihteellisiksi katsottaisiinkin. Kaari Utrio ja Raija Oranen ovat tämän lajin tuotteliaita suosikkejani, molemmilla on myös mielenkiintoista romaanista poikkeavaa tuotantoa.
Saan joskus lahjaksi kuvateoksia, koska metsä-ja puutarhaintoni tunnetaan. Katselen upeita kuvateoksia myös kirjastossa, lainaan kotiin, viimeksi ihan uuden karhumies Sulo Karjalaisesta kertovan kirjan. Ajankohtaista lukutuolini vieruspöydällä puutarhan puolelta edustaa ihanasti kuvitettu Kevätihmisen puutarhakirja , kirjoittanut Linda Peltola. Kevät tekee puutarhurin, puutarha tekee kevätihmisen.
Esimerkki kauniista ja monipuolisesta metsäkirjasta sisältäen mytologiaa , historiaa ja matkapäiväkirjat Suomen kauneimpiin luontokohteisiin on Reetta Rannan ja Antti Huttusen teos nimeltä Metsien kätkemä.
Kirjasto on oikea aarreaitta, sinne vaan kiinnostavan aiheen mukaisille hyllyille tutkimaan ja henkilökunta auttaa mielellään. Mitä ei hyllystä löydy, tilataan kaukolainana.
Antoisaa lukukevättä !
Minäkin huomasin juu, että "taitelija" Juuso-karhustakin on olemassa kirja :)
tai siis se on karhumies Karjalaisesta. Onko siinä Juusokin ?
Hienointa on puutarhassa touhuamimen tai yleensäkin luonto.
Luonto- ja puutarhakirjat ovat ihania, mutta kun ei ole enää puutarhaa, en halua kiduttaa itseäni
ja paljoakaan selailla niitä. Sydän itkee verta, kun ei pääse multaa ruopsuttelemaan ja seuraamaan ja ihailemaan kasvien kasvua ja kukkaloistoa.
Hyvää luontokevättä sinulle !
Totta kai Juuso on kirjaan päässyt, päätähti suorastaan. Kävimme Sulon karhuja, koirasusia ja ilveksiä katsomassa viime kesänä Kuusamon Suurpetokeskuksessa, valtavan iso ja persoonallinen Juuso teki vaikutuksen.
Puutarhan hoito on minulle terapiaa ja suuri nautinto, mutta vaatiihan sen ja omakotitalon hoito paljon työtä, raskaimpiin en itse pystyisikään. Tämän talon puutarhan olen saanut itse suunnitella, on inspiroivaa saada muokata ympäristöä ja jättää kättensä jälki. Luonto järjestää yllätyksiä, säät ja pölyttäjät tekevät mitä tahtovat. Vielä on routa ja luntakin maassa, on aina arvoitus, miten kasvit ovat talvehtineet. Tänään mittari osoitti 14, kevät eteni ison harppauksen ja levitimme rakeista kalkkia nurmikoille. Onhan puistot ja arboretumit puutarhattomillekin, koko kevään ihanuus ja kasvukausi on vielä edessä.
Kevään ihanuutta ja linnunlaulua Sinullekin !
Guinnesin ennätysten kirja!
Lukaisin Teivo Teivaisen Maailmanpoliittinen kansalliskävely
ja Sixten Korkmanin Globalisaatio koetuksella.
Molemmissa oli itselleni uuttakin asiaa ja varsinkin uusia näkökulmia.
Voisin suositella älyllisesti piristävää pikku kirjaa, jota saa kirjastostakin nimeltään
"Voiko se olla totta ? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon"
(Julkaisija Skepsis ry, kustantaja Ursa ry.)
Sen on toimittanut kirjailija ja vapaa tiedetoimittaja Tiina Raevaara, joka sai 2015 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Kirjassa on kahdentoista eturivin skeptikon näkökulmia tavallisen elämän ilmiöistä.
Ihan tavallisella kielellä.
Jokainen kirjoittaa eri aiheesta..
Eräällä kirjoittajalla on terveyshuuhaahuijaukset, joihin ihmiset uskovat ja tilaavat kalliitakin aineita ja tavaroita.
Yksi esimerkki on terveyttä ja verenkiertoa parantava aika kallis putkista tehty tuoli,
"jota ammattilaisetkin käyttävät hoitoihin". Sitä mainostaa muistaakseni Pirkko Mannola,
tai siis on saanut rahaa, kun on kasvonsa antanut tuotteelle, jota ihmettelen suuresti.
Kun tutkijat olivat purkaneet tuolin osiin, metalliputkien sisällä ei ollut muuta kuin styroxia.
Metalliputki ja styrox tuskin parantaa mitään kuin myyjän pankkitilin saldoa.
Luettuani kirjan ajattelin, että onneksi löysin tämän pikku kirjan, olipa hauska ja piristävä
parituntinen !
Saako mainita ? Vai onko tiukka raami mistä saa kirjoittaa ? Juuri tuli MOT-ohjelma, joka on pakko katsoa uusintanakin. SE käsitteli terveysuskomuksia. Se oli hyvä ohjelma kaikille Vitaepro-uskovaisille. Kuten ehkä mainitsemasi kirja, jonka varasin juuri kirjastosta.
MOT meni minulta ohi. Täytyypä katsoa uusinta.
Voiko se olla totta-kirjassa terveysuskomukset on yhtenä aiheena, aiheita on kaikkiaan 12,
miten meihin yritetään vaikuttaa tai annamme meihin vaikuttaa tai miten olemme taipuvaisia ymmärtämään asioita.
"Totuuksiahan" on aina monta ja ihminen usein tiedostamattomasti valitsee sen, joka "sopii" hänen ajatusmaailmaansa parhaiten.
Ostin kirjan/ Lenita Airisto Elämäni ja isänmaani. Paljon luettavaa, kuvia runsaasti, muotia hänen elämänmatkansa varrelta.
Tätä voisi sanoa Lenitan, elämänsä historiaksi, elämänkerraksi.
Petyin kirjaan pahankerran.
Kirja oli "Lenita-mainos" ilman juuri mitään henkilökohtaista omaelämänkerrallista sisältöä, jota odotin. Ei mitään uutta. Ei antanut mitään.
Ulkoasultaan mahtipontisesti toimitettu teos.
Heräsi epäilys, maksoiko Suomen vaateteollisuus ja joku muu taho kirjan kirjoittamisesta.
Eräänlainen mainoshan se oli.