Jade Winxton

Tää on eka kerta kun koitan kirjoittaa jotain ja päähenkilö on toistaiseksi nuorempi kuin mitä haluaisin, mutta laitetaan silti tämä alku tänne.

Kello soi.
“Auts”
“Lällällää. Outo ei saa ruokaa.” pojat nauroivat tönäistessään minua.
Katsahdin heidän peräänsä. En edes halunnut mennä syömään lastenkodin pahaa ruokaa. Käännyin pois asfaltipihalta ja lähdin kävelemään katuja pitkin.
Täällä näkymää ympäröivät ränsistyneet vuokrakerrostalot. Talojen seinillä on graphiitteja ja vanhoja mainoksia. Tiiit ovat lohkeilleet ja parvekkeiden kaiteet ovat ruosteessa. Tämä on yksi rotanloukko. Typerä paikka, mutta kohta tulee varmaan taas siirto.
En tykkää olla kurjalassa, kuten lastenkotia nimitän. Ajan myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin tässäkin kaupungissa. Vapaa-aika tulee hengattua heidän kanssaan. Välillä vietän viikkoja käyden Kurjalassa tekemässä vain kotityöt. Ilman rahaa jääminenkään ei hirveästi huvita.
Miedän jengin kokoontumispaikkaan ei ole pitkä matka. Täällä on paljon työttömyyttä ja siksi kadulla lojuu kodittomia. Roskia on siellä täällä. Kukaan ei välitä. Koko kaupunki kuin roskakasa. Kauppojen ikkunoissa on kaltereita varmaan enemmän kuin vankilassa. Kohta mäkin varmaan päädyn jonnekkin nuoriso-osastolle, mutta ei kiinnosta.
Rotankolo, sillä nimellä me tätä kämppää kutsutaan. Tää on hylätty neliö. Täällä pari vuotta sitten asui joku vanha nainen joka kuoli. Sen omaiset ei oo tehneet paikalle mitään. Seinillä on kissatauluja ja posliinilautasia.Kaapeissa hirveästi kaikkia astioita ja tavaroita. Täällä näyttää just siltä kuin vanhojen ihmisten kämpissä yleensäkin. Ainoastaan, että meidän tuomat skeittilaudat, tyhjät olutpullot ja pikaruokaroskat lojuvat ympäriinsä. Nyt täällä on paikalla pari mun frendii Snake ja Max. Kumpikin niistä on pari vuotta mua vanhempia.

“Moi Jade! Vedit taas hatkat?” Snake virnistää. Pojan hymy on söpö, mutta sillä on jo tyttöystävä ja mäkin oon varattu.
Kasvoni sulavat hymyyn. “No joo, mutta ei sitä kiinnosta. Rahat se saa silti” Rotankoloon tuleminen saa minut aina hyvälle tuulelle. Paikka on tosi kodikas ja siellä on helppo olla. Jutellaan Snaken ja Maxin kanssa miten päivä on mennyt ja missä muut kulkee. Meitä on täällä noin 10 ihmistä. Mä oon nuorin, vasta 11. Suurin osa asuu niiden vanhemmilla, mutta kaks muuta asuu kanssa sijoituksessa. Tää on ihan hullu maailma ja me hulluja ihmisii.

Iltapäivällä porukkaa alkoi kasaantua enemmän. Ei mikään ihme, että kukaan ei jaksa kesällä herätä aikaisin. Mä ja Sandra aletiin leipoo pizzaa. Sandra on hurjan kaunis ja suosittu ja katon sitä ylöpäin. Muut pelaa pleikkaa. Nic ei ole vielä tullut, mutta se lupasi nähdä illalla. Pleikan tulon jälkeen ollaan vietetty melkein joka päivä pelaamassa sisällä. Pojat olivat pöllineet sen kai jostain. Kännissä ne saatto saada aika pahojakin riitoja aikaan niiden pelien takia. Niillä kaikilla on sydän kultaa, mutta juotuaan liikaa niiden käytös saattaa muuttuu.

Vasta puolenyön aikaan Nic saapuu Rotankoloon. Se on juonut liikaa ja ihan kännissä. 13-vuotiaaks sillä on hirveen hyvä viinapää, mutta nyt se on juonu liikaa. Mä oon onnellinen kun se tulee ja meen vastaan eteiseen:

“Mm. Moi kulta.” Painan pääni poikaa vasten ja se haroo mun tukkaa ja koittaa pysyy pystyssä.
“Missä sä oot ollut? Kannattaisko sun mennä makaamaan?”
“Mmm. Vois olla joo hyvä idea… Sori mä en oo soittanut. Siinä yhdessä kaupas oli taas se seniili myyjä nii me saatiin rullattuu tosi paljon juomii ja sit aika vaan unohtu. Oisin kutsunu sut mukaan mut niiden mielestä sä olit liian skidi. Kyl mä koitin selittää, et ne ei tunne sua ja niin eespäin, mut ei ne uskoneet”
Sanat herättivät sisälläni vihaa. Inhosin sitä kun ihmiset kutsuivat mua pieneksi. Join kulauksen puolityhjästä viinapullosta. Muut olivat seuranneet meidän keskusteluu viesrestä ja kyllä ne tiesi mitä aion seuraavaksi tehdä. Koko illan aikana olin juonut vähän kun odotin Niciä, mutta nyt poika nukahti ja aioin taas todistaa ihmisten luulot vääriksi. Join taas kulauksen jostain pullosta jonka nimeä en edes lukenut. Oon ehkä nuori, mutta en todellakaan lapsellinen tai avuton.

_ ______________________________________________________________________


Dumbledoren toimisto. Pöydän takana vanha velho lukee listaa läpi. Suurimmalla osalla lapsista on tuttu sukunimi. Niistäkin joilla ei ole suurin osa on puoliverisiä. Mukana listassa on kuitenkin myös mielenkiintosia tapauksia: jästisyntyisiä. Näille opilaille lähetetään joku opettaja kertomaan Tylypahkasta. Häntä hymyilytti. Vuosien varrella ihmisillä on ollut aikamoisia reaktioita uutisiin. Kerrankin tulevan oppilaan isoäiti oli vakuuttunut, että hänen talossaan oli mielisairas ja soittanut poliisit. Dumbledore oli joutunut pyyhkimään poliisien muistin ja isoisä rauhoittamaan vaimonsa. Ylpeänä hän oli todistanut velhomaailmalle jästisyntyisistä tulevan loistavia velhoja, ajatus josta ihmiset eivät ennen pitäneet.

Huomenna tulevien oppilaiden pitäisi saapua ja lajitteluseremonian alkaa.

__________________