Voi apua!!!!

Mutta toisaalta se että olet kohta vapailla markkinoilla on hyvä homma. Jos et rakasta miestäsi enää on siihen jokin syy. Siis älä edes yritä korjata suhdettanne/vastaavaa sillä nehän ei toimi ollenkaan. Sano suoraan et muuta pois urpo tää mimmi on nyt sinkku ja ala käyttäytyä sen mukaisesti :)

Pohdimpa tässä nyt ajan kuluksi vähän rakkausasioita:)

Rakkaus ei ole ikuista. Jos rakkaus päättyy, niin rupeaa miettimään, että oliko se sittenkään sitä aitoa rakkautta? Jos se olikin vaan hullaantumista, ihastumista tai välittämistä, velvollisuudentunnetta, sitoutumisen tarvetta tai pelkoa?

Totuus toisesta ei olekaan sama, minkä näki ruusunpunaisten silmälasien läpi. Toista ei voi ruveta muuttumaan, vaan on katsottava peiliin. Olenko minä muuttunut? Onko enää kyseessä samat persoonallisuudet? Mikä ylipäätään muuttui?

Yksilöllisiä tapauksiahan nämä rakkausasiat ovat, mutta vaikea se on väkisin toista rakastaa. Lauluissa ja elokuvissa herää kaikki rakastamisen fantasiat ja näin sitä rupeaa odottamaan rakkaudelta jotain aivan uskomattomia ulottuvuuksia.

Voihan olla mahdollista, että sen oikean ensirakkauden kohtaakin vasta kypsemmällä iällä.

Jokaisen on tehtävä oma päätöksensä:) Tee viisas päätös ja elä onnellisesti:)))

ei koskaan katoa. Pitkässä liitossahan sen muoto voi muutua, mutta sisältö pysyy samana. Jos liitossa jostain syystä on joutunut piilottamaan tunteita, valehtelemaan jne...Nämä selvittämättömät asiat sitovat energiaa aika paljon, niitä rehellisesti selvittämällä energiaa vapautuu taas sinne tunne puolelle ja rakkaus alkaa taas kukoistamaan. Vilpittömyys ja avoimmuus, se on rakkauden ihannuus...:)))
Yritähän vielä...tsemppiä sinulle!

Mutta se rakkaushan on nyt kuollut,joten?

niin minäkin luulin ja lupasin mutta karille jyrähti.tunteet vain loppu enkä oikein vieläkään ole siihen syytä löytänyt vaikka on ollut aikaa miettiä yksikseen viime syksystä asti.mutta tsemppiä kuiteskin ja muillekkin aurinkoista kevään jatkoa.

Rakastamista opitaan ajassa. Alkuhuuman, ihastumisen ja rakastumisen jälkeen tulee vasta RAKASTAMINEN. Oletko päässyt siihen asti? Se onkin vaikea askel sellaiselle, joka luulee rakkauden kuolleen, kun ei enää aivot koe huumaa.
Oikeasti uskon, että sinulla on ollut rakastamisen arkea silti kuljettavana. Jos todella tahdot rakastaa miestäsi, siihen opit - tahtomalla. Ei rakkaus mihinkään katoa, joihinkin asioihin tottuu, toisen oppii tuntemaan ja uutuuden vieheitä ei ehkä enää löydetä. Silloin on uskallettava nauttia toisesta sellaisena kuin hän on, kysyttävä niiden hetkien perään, joita ei enää harrasteta, mietittävä molempien muuttumista arjessa. Katso häntä. Katso onko hän se sama, johon rakastuit, löydätkö hänestä niitä asioita joihin ihastuit ja onko ne oikeasti hänessä vai oliko ne sinun kuvitelmaa hänestä?
Mieti onko sinussa vihaa, inhoa, pettymystä, odotuksia häntä kohtaan.
Jos löytyy jotain, minkä koet jarruksi rakastamiseesi, ota siitä puheeksi.

Luin hiljattain, että tahtomalla todella oppii rakastamaan.
Omalta kohdaltani sanoisin, että väliin vituttaa ja tekisi mieli tappa, mutta erota ei ole koskaan tehnyt mieli. Eli: ei sitä hurmosta ole ihan jokaiselle päivälle, joskus ei vuosiin, sitten taas ei malta silmää ummistaa kun toinen on niin rakas. Arjen vastukset, koettu elämä nivoo usein parin yhteen. Jos on lapsia, vuodet menee kasvamisessa yhteiseen vastuuseen. (Totta kyllä että erilleenkin osalla ihmisiä) Silti yhteisiä päämäriä tavoiteltaessa kasvetaan yhteen ja toisiaan kunnioittavaan suhteeseen, jossa rakkaus elää omaa aaltoaan. Jos elämänsä saman ihmisen kanssa haluaa elää, on uskallettava kohdata arki hänen rinnallaan.

- Oli halu vastata, koska tuo lauseesi 'Miten voi löytää kadonneen rakkauden tunteen' kolahti. Se 'tunne' on kuin huuma, aivoille kyltymätön tarve kun makuun olet päässyt. Rakkauden kanssa sillä on tekemistä, rakastamisessakin se on läsnä aika usein, mutta rakastaminen on onneksi paljon muutakin....Loputon aihe. Haluaisitko lukea siitä?

Joskus tuntuu kadonneen niin sen ei kyllä tarvitse merkitä mitään peruuttamatonta.Voin sen sanoa yli 30-vuotta kestäneellä yhteiselolla saman puolison kanssa.Kannataa vain nostaa kissa pöydälle.Jos molemmilta löytyy tahtoa ja valmiutta rauhallisesti(ei syytellen)kertoa toisille,mikä mahd.on sellainen tai sellaisia asioita mikä haittaa,tai ärsyttää toista.Ja kumpikin ehdottaa miten aivan käytännön tasolla pitäisi puolison muuttua,tai miten toimia,että ongelma saataisiin hoidettua.

Toinen osapuoli saattaa arjen kiireiden tai muuten vain olla "tietämätön" toisen osapuolen tuntemuksista ja asioista,jotka tekevät yhteisen elämän tylsäksi tai jopa vastenmieliseksi ja näin johtaa avio-(avo)liiton kuihtumiseen.Vaikka itse luulisi toisen huomaavan,että ei tämä suhde ole aivan mallillaan.

Mellä on suhdetta ja molempien mielialaa kohottava käytäntö,että annamme toisillemme mahdollisuuden aivan privaatti elämään.Eikä siinä ole tehty niin,että kun sinä menet sinne niin minun pitää sitten mennä vastaavasti aivan kuin "kostoksi"johonkin muualle.
Se kyllä vaatii puolisoiden välillä täyttä luottamusta ja lojaalisuutta,ettei pilaa puolison mielialaa ennen tai jälkeen esim tanssi-tai tyttöjen/poikien illan.Tosin meillä luottamusta edistää kyllä oma täysraittius ja vaimokin käyttää alkoholia ei humalahakuisesti.

Ps.täytyy lähteä lenkille kaveri tuli just hakemaan.Mutta yrittänyttä ei laiteta ja puhuminen on "halpa"huvi.

..tiedossa, mikäli et halua luovuttaa.

Puhukaa, keskustelkaa, kerro hänelle tunteistasi.
Auta itseäsi ja miestäsi ymmärtämään. Ja jos on tarkoitettu löytyvät eksyneet tunteesi.

Jospa et pidä itsestäsi ja sekoitat sen tunteen rakkauden menettämiseen miestäsi kohtaan. Syyllisyyden tunne kun tuppaa tekemään meille naisille temppuja. Pitkissä liitoissa on ylämäkiä ja alamyötäisiä. Päihteiden käyttö ja perheväkivalta ovat asioita sinällään, jotka muuttavat tilanteen toiseksi.

EMW on oikeassa, puhuminen kannattaa aina.

Joku tuolla jo totesikin rakkauden muodon muuttuvan. Minäkin olen järkeillyt, että rakkaus muuttaa muotoaan iän myötä, eikä sitä ilmiötä vastaan kannata tapella. Helpompi muuttaa omia odotuksiaan elämältä. "Vältä pettymystä, tähtää matalalle". Fyysisyys ja rakastuminen saattavat vähetä jo fysiologistenkin seikkojen takia. Vastaavasti ihminen (oletusarvoisesti) viisastuu ja voi tarjota toiselle enemmän ihmisenä, henkisenä olentona.

Eikä tässä välttämättä ole kyse mistään luovuttamisesta, vaan pikemminkin elämänarvojen muuttumisesta.
Elämässä on muitakin asioita kuin rakkaus (rakastumiseen), ja voi olla kaukaa viisasta alkaa painottaa niiden osuutta elämässään, kun ikääntyy. Käsityöläisen asennetta lainatakseni: Kun tuntee materiaalin ja toimii sen ehdoilla, on mahdollista saada sen parhaat puolet esiin. Toiminee parisuhteessakin?

Elämän nautinnoista voitaisiin mainita esimerkkinä vaikkapa hyvä ruoka, tietysti harkiten valittuine juomineen. Ruuan ja juoman liitto voi antaa loputtomasti nautiskeltavaa. Sen kautta voi jopa perustella muutakin, kuin "työnteon, joka on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä". Metsässä voi hyötyliikkua sienien perässä, kuntoaan hoitaa ja syödä oikein ja terveellisesti, jotta voisi joskus vähän herkutella, jne. Arkisessa ruuanlaitossa oppii juttuja esim. vähärasvaisuudesta, joita voi soveltaa myös juhlavamman ruuan tekemisessä. Melkeinpä vain silkkaa taktikointia. Elokuvasta opittu (italialainen?) viisaus meni jotakuinkin näin: "Rakkaus katoaa, mutta ruoka on ikuista." Heh, ihan hyvä pointti.