Ystäväiseni kolme pistettä, huomaan että olen sinulle kiitollisuuden velassa sillä ne sanat mitä olet minulle sanonut ovat saaneet minut ajattelemaan ja ehkä tuntemaankin!
Nykäise minua joskus hihasta kun näet niin minä tarjoan sinulle paukun, kaljan tai kenties ateriankin!
Niin, minä tajusin, että minun sisimpäni on kymmenien, kenties satojen ihmisten mielipiteiden ja ajatusten luoma ja ylläpitämä. Se on kuin kuu joka loistaa vain sen valon mikä heijastuu siihen. Mutta että mun sismpäni muokkautuisi sen perusteella että mä itse tahdon, haluan ja tunnen, on uutta minulle.
Mikä tärkeintä, kerran teho-osastolla menin kriittiseen tilaan ja koin NDE:n (near death experiencen). Monta vuotta sen jälkeen minä en oikeasti tiennyt olinko selvinnyt siitä elävänä vaiko olinko sittenkin kuollut. Nyt minä tiedän mistä se kuolleena olemisen tunne kumpusi.
No tässäpä meikäläiselle puuhastelemista loppuelämäksi.
Nykäise minua joskus hihasta kun näet niin minä tarjoan sinulle paukun, kaljan tai kenties ateriankin!
Niin, minä tajusin, että minun sisimpäni on kymmenien, kenties satojen ihmisten mielipiteiden ja ajatusten luoma ja ylläpitämä. Se on kuin kuu joka loistaa vain sen valon mikä heijastuu siihen. Mutta että mun sismpäni muokkautuisi sen perusteella että mä itse tahdon, haluan ja tunnen, on uutta minulle.
Mikä tärkeintä, kerran teho-osastolla menin kriittiseen tilaan ja koin NDE:n (near death experiencen). Monta vuotta sen jälkeen minä en oikeasti tiennyt olinko selvinnyt siitä elävänä vaiko olinko sittenkin kuollut. Nyt minä tiedän mistä se kuolleena olemisen tunne kumpusi.
No tässäpä meikäläiselle puuhastelemista loppuelämäksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos!
yllättää, ravistaa ja huomioida.....
Kiitos itsellesi, kirjoituksesi eivät jätä kylmäksi;)
Minä olen niistä toinen ja joku toinen on toinen. Ehkäpä meitä, kolmea pistettä, on vieläkin useampia, mutta eihän siitä ole mitään haittaa. Jokainen ihminen, joka on jossain yhteydessä meihin, vaikuttaa meihin omalla tavallaan. Joku enemmän, joku vähemmän, joku positiivisesti, joku negatiivisesti, joku jättää äkkipäätellen kylmäksi, mutta sekin kohtaaminen saattaa ajan myötä muuttua jollain tavoin vaikuttavaksi. Lyhyet kommentit ovat usein olleet itselleni merkityksellisempiä kuin pitkät saarnat. Me olemme olemassa, se riittää meille itsellemme ja sen on riitettävä myös muille.
teatterikoulu niin sä oisit varmaan reksi.
Jos sun sisinmpäsi on ollut muiden heijastuma niin terve vaan.
Sä haluat huomiota ja lisää huomiota, se on sun verenkierrossasi ja onnea yritykselle saada se pois, siinä sulle puuhastelemista.
"Sä haluat huomiota ja lisää huomiota, se on sun verenkierrossasi ja onnea yritykselle saada se pois, siinä sulle puuhastelemista."
Pieni täsmennys: en oikeasti halua huomiota. Minä tiedän yhden miehen joka elää huomiosta, eikä me todellakaan olla samanlaisia.
Se että minä olen huomion kekipisteenä on se, että minulla on pakkomielle olla paras joka asiassa. Se, että on paras, tai ainakin hyvä, luo vastuun kaikkia muita kohtaan. Ja se luo huonon omatunnon kun en pystykään täyttämään kaikkia vastuitani kaikkien ihmisten suhteen. Kaiken lisäksi huipulla tuulee ja on yksinäistä.
Minä en halua huomiota, vaan pikemminkin minä en halua olla koskaan yksin. Mutta jo kauan sitten olen tajunnut että se yksinäisyys on sisäistä. Aslan kutsuu sitä kannibalismiksi: sitä yksinäistä sisintä täytetään monilla lyhyillä seksisuhteilla. Mutta siinäkin ne ovat väärässä, sillä ne ei nyt välttämättä ole seksisuhteita eikä lyhyitä. Aslanin resepti, täyttää se tyhjyys jollain muulla humpuukilla, ei myöskään toimi pitkällä tähtäimellä.
Mutta loppuelämäni kyllä käyn painia tämän kanssa.
Ristinsä kullakin.
olet sä kyllä aika ihme pakkaus. yllätyksiä täynnänsä. ;)
Että koko loppuelämäs käyt painia ittes kans, kun et haluu olla koskaan yksin. Sä voisit päättää jollain muullaki tapaa.
Itserakkaudella on rakkaudessa tärkeä sija. Ilman minkäänlaista itsensä rakastamista on kyvytön rakastamaan muita, mutta myöskin liiallinen itserakkaus estää muiden rakastamisen. Tällöin on kyse narsismista, itseensä uppoutumisesta. Freudin mukaan tällöin libidon kehitys lapsuudessa on kokenut häiriön, eikä yksilö valitse myöhempää rakkauden kohdettaan äidin esikuvan mukaan, vaan kääntää sen omaan persoonaansa, omasta itsestään muodostettuun kuvaansa. Hän ei halua luopua lapsuutensa narsistisesta täydellisyydestä, ja koska ei voi kuitenkaan säilyttää sitä, hän yrittää saada sen takaisin uudessa muodossa, minäihanteena. Ihminen rakastaa siis narsistisen tyypin mukaan sitä mitä hän itse oli, sitä mitä hän itse on, sitä mitä hän itse haluaisi olla ja ihmistä, joka kerran oli osa häntä itseään. Torjuakseen itsetunnolleen kokeman uhan narsistisesti häiriytynyt henkilö etsii pakonomaisesti muiden ihailua ja hyväksyntää tähdäten kaikki ajatuksensa ja sosiaalisen toimintansa oman minänsä testaamiseen. Ihmissuhteissaan hän on ailahteleva, määräilevä, toista kontrolloiva ja rakkautensa kohteen omistava. Hänellä on esimerkiksi halu iskeä yhä uusia seurustelukumppaneita oman valloituskykynsä todistamiseksi. Toisen ihmisen aito rakastaminen on mahdotonta johtuen narsistisen henkilön kaventuneesta liikkumavarasta itseensä ja minuudettomuuden tunteesta
Saattais tulla juoksun uus maailmanennätys kun kuvauksen mukainen naikkonen saapuisi läheisyyteeni. Oli meinaan sen verran pelottavaa luettavaa!
"myöskin liiallinen itserakkaus estää muiden rakastamisen. Tällöin on kyse narsismista, itseensä uppoutumisesta."
Narsismi ei ole itsensä rakastamista, vaan niin kuin alkuperäisessä kreikkalaisessa tarustossa Narkissoksen kohdalla, on kysymys oman KUVAN rakastamisesta. Siis narsisti ihailee sitä vaikutusta mikä hänellä on muihin ihmisiin, mutta inhoaa itseään.
"Torjuakseen itsetunnolleen kokeman uhan narsistisesti häiriytynyt henkilö etsii pakonomaisesti muiden ihailua ja hyväksyntää tähdäten kaikki ajatuksensa ja sosiaalisen toimintansa oman minänsä testaamiseen."
Kunnes tapahtuu loppuunpalaminen tai muiden ihailu ei tunnu enää miltään. Tässä vaiheessa tapahtuu sankariteot, joissa narsisti kuolee. Mutta tällaisen kohteen puuttuessa kun talvisotakin on loppunut, eikä ole terroristien sytyttelemiä pilvenpiirtäjiä tai luonnonkatastrofeja ja olympialaisiinkin on liian vanha, narsisti dokaa tai vetää aineita. Tietysti niin ettei kukaan huomaa.
Tai sitten narsisti voi yrittää toipua narsismistaan. Se onkin narsistille hyvä urakka, sillä siinä ei ole kukaan onnistunut.
"Toisen ihmisen aito rakastaminen on mahdotonta"
Mikä sitten on aitoa rakkautta?
Mä sanon että meikäläisen väärä rakkaus on uponnut kohteeseensa kuin häkä. Pitääkin kysyä eksältä tätä asiaa.
Narsisti löytää Egonsa (ja Egon toiminnot) hänen ympärillään olevien ihmisten reaktioista hänen projisoimaansa ja keksimäänsä Väärää Itseään kohtaan. Koska ei ole mahdollista kontrolloida täydellisesti tällaista Narsistista Lähdettä - se on pakosta ailahteleva - narsisti pitää itseään ja hänen ympäristöään yhtä ailahtelevina.
"Julkisen mielipiteen" vaihdellessa hänen itseluottamuksensa, omanarvontunteensa, ja jopa hänen käsityksensä itsestään vaihtelevat. Hänen vakaumuksensakin ovat muiden ihmisten loputtoman äänestämisen kohteena.
Narsistinen persoonallisuus on epästabiili jokaisessa dimensiossaan. Se on äärimmäinen sekasikiö: täysin epämääräinen, loputtoman taipuisa, ja pitää ravintonaan niiden ihmisten mielipiteitä joita narsisti aliarvostaa. Suuri osa tästä epästabiiliudesta liittyy johdannossa kuvattujen tunteiden kokemista vastustaviin mekanismeihin. Epästabiilius on niin kaikkialla läsnä oleva, niin läpitunkeva, niin vallitseva ja hallitseva - että sitä voitaisiin kutsua narsistin persoonallisuuden ainoaksi stabiiliksi piirteeksi.
"Narsisti löytää Egonsa (ja Egon toiminnot) hänen ympärillään olevien ihmisten reaktioista hänen projisoimaansa ja keksimäänsä Väärää Itseään kohtaan."
Ihmettelen miksi Ego ja Väärä Itse on kirjoitettu isoilla, mutta itse asia on oikeahko. En tiedä ymmärränkö, mutta tuo "väärä itse" p.o. pikemminkin "olematon itse".
""Julkisen mielipiteen" vaihdellessa hänen itseluottamuksensa, omanarvontunteensa, ja jopa hänen käsityksensä itsestään vaihtelevat. Hänen vakaumuksensakin ovat muiden ihmisten loputtoman äänestämisen kohteena."
Kameleontti, näin lyhyesti sanottuna.
"pitää ravintonaan niiden ihmisten mielipiteitä joita narsisti aliarvostaa."
Ha, "ravinto", niin kuin "kannibalismi".
Mutta tietysti näin on.
"Epästabiilius on niin kaikkialla läsnä oleva, niin läpitunkeva, niin vallitseva ja hallitseva - että sitä voitaisiin kutsua narsistin persoonallisuuden ainoaksi stabiiliksi piirteeksi."
Tuota epästabiiliutta minä en oikein ymmärrä. Jos persoonallisuus on tällä tavoin "demokraattinen" niin se on pikemminkin äärimmäisen stabiili,
oikein, jos kehitän tuosta itselleni arkisemman vertauksen narsismista: Itselle todellisin minä on kuin ämpärissä olevan veden pinnalta heijastuva kuvajainen, joka lähes poikkeuksetta on aina muuttunut, ollut liikkeessä, läikkynyt ja loiskunut, koska ämpäri on aina ollut jonkun toisen kuljeteltavana. Narsisti siis hölkkää persoonansa perässä sinne minne kuvajaisen kuljettelijat, väsyy tilanteeseen, mutta ei osaa pysähtyäkään, koska minä häipyy, jos kuvasta tulee vakaa. ?
piakkoin.