Asioiden erottaminen

Mikäli lapsen toinen vanhempi ei kykene huolehtimaan lapsesta, niin pyritään järjestämään tuettuja tapaamisia. Ei siis vieraannuteta lasta vanhemmasta. Tarvittaessa sosiaalitoimi auttaa valvottujen tapaamisten kanssa (esim jos vanhempi on vankilassa, päihderiippuvainen tms.) Myös esimerkiksi sukulaiset voivat auttaa, eli tapaamiset voivat olla isovanhempien luona, jossa lapsi tapaa toista vanhempaansa. Näin säilyy myös suhteet muuhun sukuun yleensä paremmin.

Mikäli sen sijaan kyse ei ole vain vanhemman kykenemättömyydestä huolehtia lapsesta, vaan kiduttavan tuskaisesta kiusanteosta toista vanhempaa kohtaan, sekä henkisestä väkivallasta lasta kohtaan (esimerkiksi eroaminen narsistista tai psykopaatista), voi pyrkimys "vieraannuttamiseen" olla kohdallaan. Kannattaa kuitenkin arvioida, millä tapaamisten tasolla esimerkiksi narsistista on lapselle elämässään kuitenkin iloa. Kuitenkin biologisen taustan tunteminen on tärkeää, vaikka sitä ei isommassa mittakaavassa kannattaisikaan tukea. Mutta esimerkiksi kuukausittainen tapaaminen narsisti vanhemman kanssa tuskin sairastuttaa lasta henkisesti, eikä rasita liikaa myöskään toista vanhempaa, kun muuna aikana ei pidä yhteyttä (lapsen asioiden akuuttia tiedottamista lukuunottamatta.)

Mutta kuka pystyy puolueettomasti arvioimaan mikä on lapsen etu... Osa todella osaa, osa ei. Suuntaan tai toiseen.

Siitä sen näkee kun mies uskoo niitä sutturoitaan ja jättää lapsen eli hylkää ja ei pidä tapaamissopimuksta kiinni. Nämä naikkoset kaikin keinoin estää ja hankaloittaa lapsen isän näkemästä omia lapsiaan, joko lahjomalla tai uhkaamalla miestä.
Siitä sen huomaa jos ennen mies on ollut lastensa kanssa ja yht äkkiä lopettaa tapaamiset niin naikkosill aon sormet pelissa, sitä ne ei koskaan myönnä mutta kolmannesta osapuolesta se aina johtuu. Eimihet itse lapsiaan hylkäisi mutta kun on uusi suttura joka tiskaa, pyykkää ja siivoo niin mies tekee kaikkensa että kodinhoitaja pysyy kämpässään, jopa hykäämällä omat lapsensa.

Mikä on lapsen suojelua, se ei ole silloin vieraannuttamista.

On parempi lapselle, jos hän ei tapaa lainkaan sitä vanhempaa, joka aiheuttaa hänelle nyt tai tulevasisuudessa vaikeuksia elää omaa elämäänsä, tai joutua vieroksutuksi.

Aika lailla miettisin sitäkin, onko lapsen oltava millään verukkeella esim. isän luona jos isä tai on istunut vankilassa. Kyllä lapsen etu elämä joutuu liian suuren tarkkailun alle tällaisen vuoksi, sillä vankilatuomio on aina vakavan rikoksen vuoksi. Lasta voidaan helposti syrjiä, kiusata ja hän ei koskaan elä vapaata elämää.
Jos myös isä tai äiti on julma narsisti, ei ole sekään helppoa lapselle, jonka kautta nakerretaan , sillä niinhän narsisti toimii.

Tiedän kyllä miten erään isän luokse vankilaan vietiin lapsia, isä oli mustasukkaisuudesta tappanut lasten äidin. Isän tahto tavata lapsia ei ollut rakkautta, vaan näin hän keinotteli lasten rahojen kulkevan kauttaan ja käytti omiin tarkoituksiinsa.

En ole vieraannutuksen kannalla, vaan toivon että jokainen lapsi saa pitää yhteydet omiin vanhempiinsa erojen jälkeen, kun heille se on turvallista .
Tosin aika usein se uusi kumppani tekee kaiken mahdottomaksi ja lapsille tuvattomaksi ja täsät syystä lapsia ei voi aina antaa siihen kotiin.
Ei pienten lasten tule elää jatkuvan määräämisen vallan alla ja moitittavina, piinattavina tai kuulemassa esim. omasta äidistään jatkuvasti pahaa, sillä näinhän nämä uusiokumppanit tekevät, niin miehet kuin naisetkin. Lapsia alistetaan.
Onneksesi ainakin yksi isä teki juuri päätöksen, tämä ilkeä kumppani saa lähteä ja hän on lapsille saa olla lastensa kanssa ihan sovitun mukaan. Nämä lapset ovat vihdoin saaneet niin äidin kuin isän luona kodin, jossa ei tarvitse olla alistettavana vaan rakastettuna lapsena. Kyllä he joutuvat tekemään pieniä askareita kotonaan nyt, mutta eivät olemaan täysin piikoina.

No,meidän tapauksessa lapsi ite kyselee millon pääsee isälle. No ei isä hae. Niin eipä ole vieraannuttamista. Paitsi isä,itse vieraannuttaa itsensä lapsesta. Hah!!