Meillä mieheni hoitaa poikansa tapaamisaikataulun exänsä kanssa.
Onko niin, että minulla ei ole pientäkään oikeutta puuttua noihin järjestelyihin?
Ei siksi, etten haluaisi pojan tulevan meille tai muuta sellaista...mutta
Kun mieheni exän menojen takia, poika on meillä kolme viikonloppua peräkkäin.
Onko kohtuullista pyytää, että myös minulla ja miehelläni olisi joskus kolme "vapaaviikonloppua" peräkkäin?
Kysyn silti, vaikka tiedänkin leimautuvani lapsenvihaajaksi :)
Onko niin, että minulla ei ole pientäkään oikeutta puuttua noihin järjestelyihin?
Ei siksi, etten haluaisi pojan tulevan meille tai muuta sellaista...mutta
Kun mieheni exän menojen takia, poika on meillä kolme viikonloppua peräkkäin.
Onko kohtuullista pyytää, että myös minulla ja miehelläni olisi joskus kolme "vapaaviikonloppua" peräkkäin?
Kysyn silti, vaikka tiedänkin leimautuvani lapsenvihaajaksi :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aivan, sulla ei ole siihen mitäänsanomista. Lapen asiat eivät kuulu sinulle.
Isällä ei voi olla lapsistaan vapaapäivää, eikä ole äidilläkään. Joten ole hyvä ja tuki suusi, kun vanhemmat keskustelevat omasta lapsestaan.
>Isällä ei voi olla lapsistaan vapaapäivää, eikä ole äidilläkään.
Nähtävästi äiti kuitenkin viettää "vapaapäiviä" lapsestaan aina kolme viikonloppua peräkkäin. Tyhmähän se on, joka ei tajua, että viikonloppu on sitä aikaa kun tavataan ystäviä, sukulaisia, käydään baareissa ja pidemmillä reissuilla. Ei niitä arkena voi tehdä. Mielestäni olisi reilua, jos molemmilla olisi yhtä paljon viikonloppuja ja yhtä paljon arkipäiviä.
Toivoisin, että mieheni ottaisi minut huomioon tässä asiassa enemmän.
Tuntuu niin väärältä, että minulle hädin tuskin viitsitään ilmoittaa näistä tapaamispäivä muutoksista.
Ärsyttää muutenkin se että kaikki asiat pitää aina vaatia...itsestään selvää on minun mielestäni, että toiset ihmiset otetaan huomioon!
Jos isä eläisi yksin, hänen ei tarvitsisi pitää info-tilaisuuksia kenellekään.
Mutta hän on halunnut myös minut elämäänsä, eikö ole vain kohtuullista, että hän jakaisi ihan pyytämättä viikonloppuja niin, että myös meidän yhteiselle elämälle jää aikaa?
Minusta tuntuu väärältä, että äidille suodaan viikonloppuvapaita...mutta meille ei.
Meillä olisi mahdollisuus pitää poikaa vaikka viikolla enemmän, kuin yksi yö.
...olisi kiva tietää miksi äiti tarvitsee juuri viikonloput omille menoilleen?
Meillä ei taatusti ole kyse siitä, että yrittäisin olla esteenä isän ja pojan tapaamisille.
Olen ihan suuttumatta hyväksynyt myös kaikki "extra"-päivätkin. (vaikka en kyllä ymmärrä ollenkaan miksi tapaamiselle on pitänyt keksiä moinen nimitys???)
Loukkaavaa on että äidin menot huomioidaan mieheni puolelta näin hyvin.
En tunne mieheni exää...mutta minkähänlainen tapaus lie, kun ei mieheni uskalla käyttää samaa etuutta hyväkseen!
Meillä sovitut menot joko perutaan tai siirretään myöhemmäksi, mikäli ilmaantuu yllättävä "extra-tapaaminen"!
Minun ajatukseni on se, että lapsen tapaamisesta päättää lapsen biologiset vanhemmat, mutta tapaajavanhemman olisi korrektia ottaa huomioon myös uuden elämänkumppaninsa mielipide asioista.
Ei siksi, että uusi elämänkumppani olisi huoltovastuussa tms. tästä lapsesta, vaan siksi, että kyse on myös TEIDÄN kahden elämästä, ja SINUN elämästä, SINUN kodista. Silloin myös sinulla pitäisi olla oikeus päättää asioistasi.
Meillä ei tapaamisissa ole joustoa ollenkaan. Tapaamiset on sovittuina viikonloppuina, joka toinen vkl, ja jos meillä tai miehellä on menoja, ei niitä silti voi vaihtaa, muttaa, perua.
Jos taas olisi jotain kivaa tiedossa, johon olisi kiva ottaa mukaan miehen lapset, tai mahdollisuus esim. pääsiäisen aikaan pidennetylle viikonlopulle, ei sekään käy. Exä ei suostu joustoihin.
Toisinaan se harmittaa.
Toisaalta minulla ja miehellä on nyt selkeästi joka toinen vkl "omaa aikaa".
Toisaalta yhteinen lapsemme kaipaa ja ikävöi kovasti sisariaan. Ja niin ikävöi mieskin lapsiaan.
Siksi minusta joustot olisi hyvä juttu.
Toisaalta, kun mietin, miten joustava mieheni on.. onhan tämä yhteinen asunto koti myös minun lapsilleni, myös sille joka on jo kotoa muuttanut pois. Hän on aina tervetullut tänne.
Miehen lapset taas eivät saa piipahtaa täällä, vaikka asuvat lähellä, koska heidän äitinsä ei sitä hyväksy. He eivät saa muuna aikana olla missään tekemisissä isänsä kanssa, mikä minusta on ihan sairasta.
Siinä mielessä - lapsen kannalta, miehelläsi ja hänen exällään on ihan ihanteellinen tilanne.
Sinulle on raskasta, kun lapsi on kolmekin viikonloppua peräkkän.
Arvaappa, miten raskasta sille yh:lle on, kun lapsi on koko ajan, viikko toisensa perästä, siinä. Ei ole vapaata edes sen verran, että yksin kävisi kaupassa tai vaateostoksilla. Siksi minusta on hienoa, että isä ottaa lapsen noinkin usein luokseen, on joustava. Silloin äitikin jaksaa lapsen kansaa, eikä tulee mitään katkeruusjuttuja ja kinaa aikuisten välille ja lapsi kokee että hänellä ihan oikeasti on äiti ja isä.
Mielestäni uusioperheessä tulisi yhtälailla ottaa kaikkien mielipide huomioon, kun sovitaan noita lasten viikonloppuja. Eli uudella puolisolla on mielestäni aivan yhtälainen oikeus päättää miten lapsi hänen kodissaa vierailee. Jos on sovittu, että lapsi on joka toinen vkonloppu ja sitten onkin kaksi vkonloppua putkeen, niin aivan hyvin voisi pitää kaksi vkonloppua väliä sen jälkeen.
Mielestäni on suuri vääryys, että lapsen biologiset vanhemmat päättävät uuden puolison ohi asioista. Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus päätöksen tekoon.
Meillä näin: Molemmilla lapsia,minun lapseni asuvat meidän kanssamme,miehen lapset äidillään.
Meillä on sovittu joka toinen viikonloppu vapaaksi lapsista kokonaan ja joka toinen viikonloppu lapset ovat kaikki meillä.
Minä en jousta näistä yhtään sillä muuten minun exäni ja hänen uusi naisensa hoitaisivat meidän lasten tapaamiset miten exäni uuden naisen exälle sopii omia lapsiaan tavata.Ja samoin mieheni exä pompottaisi meitä miten sattuu.
Kaikista selkeintä se on näin.
Niinhän se on, että lapsen huoltajat sopivat keskenään tapaamisista, siihen ei paljoa ole nokan koputtamista muilla.
Meillä on sekä lähilapsia (molempien lapsia) sekä etälapsia (mieheni lapsia). Yhteisiä lapsia ei ole. Tapaamiset sujuvat joustavasti, eli meillä ei välttämättä noudateta tiukasti tapaamisviikonloppuja, vaan pyrimme aina kun on mahdollista tapaamaan etälapsia.
Ymmärrän sinua, jos tuntuu raskaalta kun ei ole yhtään sitä "omaa" vapaata. Samalla varmaan ärsyttää hiukan, että miehesi ex menee omia menojaan ja lapset nakottavat teillä. Yrittäkää ottaa sitä yhteistä vapaata viikolla, kun lapset eivtä ole teillä: käykää viikolla elokuvissa ja lenkillä, istukaa romattisen illallisen ääreen jne. Vaikka joutuukin nousemaan seuraavana aamuna aikaisin töihin...
Miehesi lapset taitavat olla vielä aika pieniä? Siinä voin lohduttaa, että aika kuluu loppujen lopuksi kauhean nopeasti, ja yhtäkkiä ne pienet harvahampaat ovat kasvaneet nuoriksi neideiksi/miehiksi, eivätkä enää "roiku" kotona, päinvastoin, te roikutte sitten kotona pää huolesta sekaisin, ja odotatte nuorisoa kotiin.
Sellaista tämä elämä lasten kanssa on. Ei heistä saa vapaata koskaan, ei kai ole tarkoituskaan. Mutta välillä pitää ottaa sitä omaakin aikaa. Me ainakin silloin tällöin pyydämme mummua lapsenvahdiksi ja lähdemme yhdessä teatteriin tai elokuviin. Tai sitten exät ottavat lapset luokseen.
juuri eilen siivosin valokuvalaatikoita, ja olin haikea, kun katselin lapsista otettuja kuvia... Ajattelin miten ihanaa, kun olemme yhdessä paljon puuhanneet ja viettäneet aikaa lasten kanssa. Ei se olekaan mennyt "hukkaan". Kiitosta yhteisestä ajasta saamme nyt, kun lapset alkavat olla kaikki murrosiässä, ja silti kaikki (siis myös etälapset) tulevat meille mielellään. Nyt onkin jo hiukan vapaampaa myös meillä vanhemmilla. Voimme käydä keskenämme kaikessa rauhassa lenkillä ja elokuvissa, lapset pärjäävät jo sen aikaa vallan mainiosti keskenään.
Koitahan jaksaa, kyllä se siitä helpottaa. Ja varmasti välillä pääsette keskenänne miehesi kanssa "vapaalle". Tsemppiä!
Lapsen tapaamisista päättää äiti ja isä. Monimutkaistahan se olisi jos tyttöystävät ja poikaystävät puuttuisivat avoimesti näihin asioihin.
Yksi keino on kuitenkin olemassa siihen miten sinä voit vaikuttaa asioihin. Puhu poikaystävällesi siitä miltä sinusta tuntuu ja koska et halua lapsen olevan teillä montaa viikonloppua peräkkäin. Onhan teilläkin kuitenkin oikeus olla kahdestaan ja suunnitella omia menoja viikonlopuiksi.
Eri asia on kuitenkin se, jos poikaystäväsi haluaakin lapsen olevan teillä useasti. Mikä sekin on ymmärrettävää. Oletteko keskustelleen poikaystäväsi kanssa näistä asioista? Suosittelen
lainaus - Lapsen tapaamisista päättää äiti ja isä. Monimutkaistahan se olisi jos tyttöystävät ja poikaystävät puuttuisivat avoimesti näihin asioihin. -loppu
Ylläolevaan kommentti, niin kauan kun tapaamiset tapahtuvat tyttö/poikaystävän omistamassa kodissa hänen läsnäollessaan, niin ihan varmasti ne tapaamiset on tyttö/poikaystävän asia. Eri juttu sitten jos hoitavat tapaamiset muualla itsekseen. Kenestäkään ei tarvi yrittää tehdä hullua omassa kodissaan, raahaamalla sinne kysymättä vieraita ihmisiä. JÄRKEÄ saa käyttää!
Näin on. Sinulle ei ole kyllä lakisääteistä, eikä moraalistakaan oikeutta puuttua lasten tapaamisaikatauluihin. Niistä neuvottelevat vain lasten vanhemmat.
Olen itsekin nk. äitipuoli, eli miehelläni on lapsia edellisestä liitosta. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt asiakseni puuttua tapaamisiin -jo periaatteestakaan. Eipä juuri kannattaisi sinunkaan, sillä haluatko aivan oikeasti, että joku joskus tulevaisuudessa syyttää nimenomaan sinua siitä, ettei lapsi nähnyt isäänsä riittävästi?
Meillä mieheni lapset ovat 2 viikkoa kuukaudesta ja joskus siihen sisältyy siis 3 viikonloppuakin. Meillä menee hyvin tapaamisten kanssa, kun ne on sovittu etukäteen ja niistä pidetään. Jos tulee muutoksia, niistä usein harmistutaan ja tulee riitaa. Minä etäpuolena pidän kiinni omista vapaista hetkistä mieheni kanssa ja kyllä minua riivaa, jos mies muuttelee aikatauluja ja sovitut odotetut menot menevät ohitse lasten tai lasten äidin takia!
Haluan olla mukana tapaamispäätöksissä ja toivon, että mieheni kysyy ensin minulta jos muutoksia on tulossa. Yleensä suostun niihin ellei ole mitään muuta sovittu tai syy muutokseen on joku älytön äidin kikka.
Joskus suututtaa etälasten tuleminen, kun juuri on ollut niin ihanaa kahdestaan. Kyllähän ihmisillä on oikeus nauttia elämästään muutekin kuin lasten kanssa!!
Lapsille ei pidä tehdä pahaa, mutta ei lasten jalkojakaan tarvitse nuolla!
T. Tiukka äitipuoli..
***Joskus suututtaa etälasten tuleminen, kun juuri on ollut niin ihanaa kahdestaan. Kyllähän ihmisillä on oikeus nauttia elämästään muutekin kuin lasten kanssa!! ***
HELVETTIÄKÖ VALITSIT ÄIJÄN JOLLA ON MUKULOITA.oLISIT OTTANUT VAPAAN MIEHEN KUN OLI VARA VALITA.
ÄMMÄ on vittumainen yh-äiti jota ottaa aivoon kun
isillä ja uudella menee niin hyvin!!
Vittuakos sinä kitiset ylipäänsä mistään! Älä kitise parisuhdeongelmia, sillä itsepä naimisiin menit? Älä tunge kitisemään vauvan koliikkia neuvolantätille, sillä itsepä pentusi teit. Älä nurise valvottuja öitä, sillä itsehän itsesi paksuksi panetit! Älä marise mistään, sillä kaikki on vain sinun omaa valintaasi ja ellei elämä miellytä, niin vaihtoehtojakin on!
Niin, elämä on täynnä vaihtoehtoja, ja jos noin vituttaa ja jos noin noin vihaa ja katkeruutta täynnä, kannattaa vakavasti miettiä kannattaako tommosta elämää elääkään.
vaihda se toiseen.
jos et osaa, lopeta se.
Asia on mielestäni näin tai ainakin meillä tämä asia menee näin! mieheni poika on meillä kaksi viikkoa kuukaudessa. Ja niistä pidetään kiinni.
Minä seurustelen mieheni kanssa ja siihen kuuluu tietenkin mieheni poika. Ei exä! en minä ainakaan ala elämään niin kuin exä haluaa ja exän menojen mukaan. ja todellakin jos exä alkaa muuttamaan sovittuja viikkoja niin sanon siitä aivan suoraan sille. olen seurustellut mieheni kanssa jo kohta 2 vuotta ja hänen lapsi ón kuulunut siihen alusta asti. silloin kun lapsi on meillä minäkin pidän kuria sille. meillä on omat säännöt ja hänen äidillään on omat säännöt ja lapsi on siihen suhtautunut ihan hyvin...
Meillähän ei aleta istumaan ruokapöydässä tuntia tai sitten katsota lasten ohjelmia videoilta joka päivä jne...
Ja mikä parasta niin exä on hyväksynyt tämän!
Meillä minä ja mies päätämme keitä MEIDÄN KOTIIMME milloinkin tulee, ME päätämme yhdessä, exä ei päätä yksinään, eikä mieheni kanssa, koska kyse on MEIDÄN kodistamme ja meidän elämästämme!
Exä ei muutenkaan kuulu meidän elämäämme sen enempää kuin vaikka luokan opettaja koulussa, tämä on miehen ja minun yhteinen valinta.
Pääsääntöisesti miehen muksut on meillä 2 viikonloppua kuukaudessa ja kesästä 2 viikkoa, muut ajat sovimme miehen kanssa yhdessä, jos exä ehdottaa vaihtoa tai hänellä on menoa tms, me neuvottelemme ensin ja vasta sitten vastaamme exälle. Toimii myös toisinpäin kun kyseessä on exän viikonloput, hän puhuu oman kumppaninsa kanssa.
Jännä juttu että meillä toimii... kun muilla ei tunnu toimivan. Minä en ainakaan edes eläisi suhteessa jossa muut päättäisivät milloin minun kotiini ja elämään tulee vieraita (kyllä, vieraitahan ne lapset minulle loppupelissä kuitenkin ovat) ihmisiä. Ja tämän tajunnee kuka tahansa järkevä, edes hieman sivistynyt ja elämää nähnyt (elämällä en nyt tarkota Hakunilan ostaria..ja Vantaan sosiaalitoimistoa) ihminen.
Ou sid! Jopas olet katkera nyxä! Katkeruus paistaa polttavsti läpi.
Noinko katkera olet että miehellä on lapsia ennen sinua! Noh noh.. kyllä se ajan kanssa ohi menee. Sulla ei sitä paitsi ole mitään sanomista KUKA JA KOSKA SINUN KOTIIN TULEE, JOS ON KYSYMYS MIEHEN LAPSISTA! Sen päätää mies ja ex vaimo.
Kohta et sinäkään enää kuulu sen miehen elämään. Heh käydttäydyt kuin ensitreffeiltä palannut baby!
Ja jos totta puhutaan, ei tuollaien eukon luokse kukaan järkevä mies omia lapsia uskalla tuodakaan, eikä äidit antaiskaan, jos lapsistaan haluaa kunnon kansaliaisia ja hyvin käyttäytyviä. Olet sietämätön nulikka.
Me neuvottelemee ensin! Mitä hemmetin neuvottelemista isällä on omien lasten suhteen? jos hän haluaa lapset tavat, sulla ei ole oikeus sitä estää!
Eikö urpolle mennyt kaaliin että mies ja minä päätämme yhdessä, exän mielipiteet eivät voisi vähempää kiinnostaa. PS: Ja muuten molemmat inhoamme vastenmielistä, kurpsahtanutta, köyhää ex-vaimoa!
Ettet vaan se olisi sinä BUHAHAHAHHAHA!!!
Hei, täällä yksi henkilö, jolla sama tilanne sun kanssa. Meillä miehen lapset käyvät joka toinen viikonloppu ja osan lomista. Me emme ole missään yhteydessä exään, koska ei ole tarvis. Tämä tosiaan toimii meilläkin näin - kuin kello! Jos joku on sairaana, tapaaminen joko perutaan tai siirretään. Puolin ja toisin. Mutta haluan korostaa, että meillä määräämme minä ja mieheni - ei lapset eikä varsinkaan exä!! Ei tosiaan jollain ex-ämmällä ole mitään valtaa päättää minun ja mieheni asioista/menoista. Ja muuten, mieheni on asiasta just samaa mieltä.
No jos asutte yhdessä, tottakai sinulla on oikeus osallistua päätöksentekoon. Kysessähän on sinun kotisi, jonne tulee sinulle vieras ihminen (lapsi). Jos olet esimerkiksi sairastunut ja vuoteenomana, miksi ihmeessä päästäisit jonkun keskenkasvuisen kotiisi terrorisoimaan parantumistasi??
Et mielestäni (kirjoituksesi) perusteella vaadi asiattomia ja liikoja, mutta ex:n kanssa sinun on turha yrittää mitään sopia. Keskustele miehesi kanssa, milloin voisitte viettää aikaa kahden kesken ja anna miehen sopia asia sitten ex:n kanssa. Näin minäkin teen, ex varmaan kuvittelee olevansa se, joka päättää milloin tyrkkää kakaransa meille hoitoon, että itse pääsee vetämään keskaria lähipubiin.. Tietäispä vaan.. Jos miehesi ei suostu kuuntelemaan sinua, kannattaa miettiä oletko valmis olemaan suhteessa, jossa sinulla ei ole sanottavaa tällaisessa asiassa..
Meillä suhteen alussa meni niin, että mentiin kanssa exän menojen tahtiin. Tällä hetkellä oman mielenterveydenkin takia näin ei enään tapahdu. Nalkuttakoon vaikka kuinka paljon, mutta meiän elämään hänellä ei ole enää mitään sanomista! Suosittelisin, että keskustelisit miehesi kansssa omasta näkemyksestäsi, jos ei tehoa, ni joudut tyytymään kohtaloosi tai jatkaa elämää toisten ihmisten kanssa....
Minun näkemykseni on, että menot täytyisi laittaa myös sinun kannaltasi oikein. Onhan sillä exälläkin kerran oikeus. Valmistaudu kuitenkin vastarintaan! Exät kun eivät vaan suvaitse jos ei mennäkkään heidän tahtiin...en kuitenkaan yleistä kaikkia.