ovat parempia kuin naiset. Sen olen huomannut monien vuosien ajan. He ovat reiluja ja huumorilla hoituu moni ongelma.
Parisuhteessa elävä ja perheellinen mies on mitä parhain ystävä, koska hän ymmärtää suhteen keskinäiset vaikeudet ja lasten sairastelut, murkkuiät ym vanhemmuuteen liittymiset asiat.
Ja molemmat ymmärtävät, että seksi ei kuulu tähän ystävyyteen, tosin se joskus on käynyt mielessä.
Parisuhteessa elävä ja perheellinen mies on mitä parhain ystävä, koska hän ymmärtää suhteen keskinäiset vaikeudet ja lasten sairastelut, murkkuiät ym vanhemmuuteen liittymiset asiat.
Ja molemmat ymmärtävät, että seksi ei kuulu tähän ystävyyteen, tosin se joskus on käynyt mielessä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kyllä se varmaan on mahdollista...
Ainakin täytyy positiivisesti asiaa lähestyä. Mikään kun ei saa olla ihmismielelle vierasta.
Paitti tietty kansantanhu ja sukurutsa..
Yhtyy edelliseen puhujaan ;)
Optimistinen pitää elämässä olla ja pitää tuntosarvet auki joka suuntaan.
On vierasta muukin..kun sika tapetaan...
Monet nuoruudenystävät eivät saa olla ystäviä kanssani mustasukkaisista miehistään johtuen,parinkin lapsuuden koulukaveria eivät edes uskalla kunnolla tervehtiä jos mies on mukana vaikka teini-ikäisenä jopa saunottiin porukalla ja ihan kaverillisessa mielessä!
vaikeata tuo pelkän ystävyyden säilyttäminen...vaan eiköhän se ajoittaisilla lumihankeen hyppäämisillä onnistune..:) toivotaan niin...vai toivotaanko..:)
naisen kanssa onnistuu hyvin....:)))
Seksihän ei tietenkään kuulu ystävyyteen, muutoin kuin poikkeus tapauksissa. Poikkeus tapauksia voi olla tosi läheinen ystäyys, kaukainen ystävyys (harvoin nähdään), rakkaus ystävyys, pika ystävyys jne...:))) Naiset ystävinä tosi ihania...:))))* huokaa *
näköjään suurimman osan ajastasi lumihangessa..:)))
ikävä kyllä totta....:))) on siinä se hyvä puoli
että olen hyvin karaistunut, eikä tarvitse erikseen avantoon mennä...:))) Miksihän ne naiset muuten harrastaa enemmän avanto uintia enemmän kuin miehet..
Naiset kaiken kaikkiaan ovat ihan jees ystävinä mutta kyllä mies on reilumpi joka suhteessa. Homot ovat kylläkin kaikkein turvallisinta mies-ystävä seuraa.
Ainakin naisille,siis meillä pitäisi olla lesboystävättäriä?
oli kaukaisessa nuoruudessani tosi virkistävä seuralainen ja työkaveri ja ystävä.
Kieltämättä on kokemusta homomieskavereista ja eipähän tarvinu asettaa lähestymiskieltoja. Niiden kans voi olla kuin naistenkin, ei ole mitään jännitteitä eikä pelkoa ihastumisesta:)
Mutta mitä tulee sitten tavalliseen miesystävyyteen, niin siinä on se tietty lataus. Pientä flirttiä tiedostaen tai tietämättä:( Mutta ehkä miehet ovat jossain määrin luotettavampia ystävinä. Tietynlaiset asiat voi käydä läpi kuitenkin helpommin läheisen naisystävän kanssa, mutta aina sitä miesnäkökulmaakin kaivataan.
Eli kiikun kaakun miesten kanssa:))
Ikävä kyllä naiset ovat kateellisempia kuin miehet,erään "ystävättären" kanssa olen laittanut välit lopullisesti poikki sen jälkeen kun hän alkoi kännissä öisin soittelemaan miesystävälleni!
onko siitä niin kauan???
Luulen, että parhaiten onnistuu miehen ja naisen ystävyys sen jälkeen, kun he ovat harrastaneet seksiä, ja myöhemmin sitten jäähtyneet tai syventyneet ystävyyteen.
Tottakai voi ystäviä olla muutenkin, mutta vähänkään samanikäisillä, tuo erottiinen jännitys,
on kuitenkin ihan luonnollista.
Pidemmälle mietittynä ystävyyden kannalta, seksi ei saa onnistua mitenkään erinomaisesti, muutenhan se "kutka" jää päälle:))
Juu, just tämmöstä ystävän etsintää se on tässä tupannu oleen.. Ja viimesessä lauseessas kiteytyy se, että miks niitä naisystäviä ei oikke meinaa olla :))
Seksi pilaa ystävyyden!
seksin tasolla, ystävyys pysyy. Kaikkia miehiä kohtaan ei tunne seksuaalisia tunteita..onko se ihme. Vaikka mies olisikin hyvännäköinen ja joka suhteessa syötävä namupala. Ystävyys painaa vaakakupissa enemmän kuin seksi..silloin sitä ei edes ajattele.
... kun se seksi ei jääkään vain siihen "mielen" tasolle? Voikos suhde jatkua ystävyytenä senkin jälkeen?
Kuules sinä Jaska Jokunen.Täytyy yrittää hillitä ne halut.Itselläni on monta "miesystävää".(ei seksisuhteita)Ainoastaan oman kultsun kanssa.Valitettavasti en pysty vastaamaan kysymykseen,kun ei ole kokemusta. Luulen,että ystävyyttä on vaikea jatkaa, jos näin sattuisi käymään.
... ne miehet ystäviäsi vai paremminkin kavereita. Kyllä minullakin on esim. naistyökavereita ja ei siinä ole mitään ongelmaa. Ystäväkseni hyväksyn kuitenkin ainoastaan jonkun josta välitän ja uskonpa, että jos se on nainen, on siinä silloin jo vähän muutakin ... Luonnollisesti ystäväkin voidaan määritellä useammallakin eri tavalla, vai mitä.
Voiko ex-mies/-ystävä olla naisen paras kaveri ja kykeneekö uusi miesystävä hyväksymään hänet?
Luottokysymys.
Meillä ainakin on toiminut. Yhteinen lapsi on aina hyvä syy,miksi kannattaa jatkaa ystävinä.Vaikka lapsi on jo aikuinen(19)tapaamme vähintään joka kesä.(pitkät välimatkat) Soittelemme ja vietämme aikaa yhdessä ex:ä ja hänen perheensä ja minä oman uuden miehen kanssa.Usein,kun meillä on vapaata ja ex:ä on töissä vaimonsa kanssa,me hoidetaan heidän muksuja.Tämä varmaan kuulostaa liian hyvältä monen mielestä,mutta aivan totta on.Minun ystävättäret päivittelevät usein,miten pystyn olemaan näin hyvissä väleissä hänen kanssaan. Jos mulla olisi ollut tunteita lapseni isää kohtaan,en olisi koskaan valinnut yksinhuoltajana olemista.Me vaan ei "passattu" yhteen,kuin rakastavaiset. Toivon,että olen ollut esimerkkinä toisillekin.Lapsestamme on kasvanut itsenäinen ja tasapainoinen aikuinen ja siihenhän on vaikuttanut paljon meidän hyvät välit.
Oliskohan se ystävyydenkin kanssa niin, että kemiat pitää kohdata. Ei kaikkien ihmisten kanssa tule yhtä hyvin juttuun. Kyllä hyviä naisystävyyssuhteitakin on!
Olen jo aika pitkään ajatellut silviisiin, jotta pohjautuuhan mahdollinen parisuhdekin siihen, että ollaan toistensa parhaita ystäviä. Se, että nainen ja mies pystyvät olemaan toistensa parhaita ystäviä, tekee siitä juuri niin ainutlaatuista. Pitää osata ymmärtää naisen ja miehen välinen mahdollisuus olla ihminen toiselle ihmiselle. Jos syntyy vielä muutakin, tuon ystävyyden lisäksi, se lienee yleensä bonusta, kunhan ystävyys ei siitä kärsi. Riskinottoahan ei voi aina välttää, joskin sen viivyttäminen on usein viisasta. Pääsääntöisesti housujen jalassa pitäminen "mahdollisimman pitkään" kannattaa aina :)
Jos parisuhteet pohjautuisivat enemmän ystävyyteen kuin hormonitoimintaan, meillä olisi paljon enemmän toimivia parisuhteita ja vähemmän avioeroja. Katsokaa ympärillenne; meidän ikäiset (tai vanhemmat) onnelliset parit ovat ylimpiä ystävyksiä, eikö vaan? Sellainen parisuhde kestää paremmin senkin, että rakkaus muuttaa muotoaan elämän mukana, lasten lähtiessä kotoa ja ihmisten ikääntyessä.
Totta on ,mitä kirjoitit.Näinhän se on,että ystävyydestähän kaikki alkaa.Olen itse siinä vaiheessa,että lapsi muutti pois kotoa ja me alkuikävästä ohi päästyämme elämme taas kuin "vastarakastuneet".Nämä miesystävät,ketä omistan,ovat sellaisia,kenen kanssa olen nuorempana käynyt tansseissa ja he ovat jääneet ystäviksi.Nykyinen avopuoliso on tietoinen heistä. Ja niinkuin aikaisemmin oli juttua,ei kaikkien kanssa "kemiat" toimi.Ei minusta ole mitään ihmeellistä,jos omistaa miesystäviä,kunhan vain ei omista mustasukkaista puolisoa.Jos suhde rakennetaan jo alusta lähtien rehelliselle pohjalle ja luottamus säilyy,ei miesystävistäkään tule mikään ongelma.
Voikohan samanaikaisesti ystävystyä ja rakastua? Minulla on sellainen tunne, en tiedä kumpi tuli ensin. Ikäänkuin yritetään teeskennellä, että tämä on vain ystävyyttä , selaillaan yhdessä harrastelehtiä ja vitsaillaan, sitten kuitenkin suudellaan...
Kyllä naisen ystävänä on helpompaa olla kuin miehen. Monesti miehisiin ystävyysuhteisiin liittyy jonkinlaista kilpailua ja paremmuuden näyttämistä. Jos elämässä tulee ongelmia, niin naisen kanssa niistä on helpompi jutella kuin miehen. Tässähän päätee edelleen se, että luotettava ystävyys on saavutettu. Mutta jos ystävyydessä kemiatkin kohtaavat, se onkin jo syvällisempää.
Kaveruus vastakkaisten sukupuolen kanssa, varsinkin jos toinen on kokenut erilaisia asioita mitä itsekin , on varsin antoisaa. Toisaalta naiset ja miehet ovat esimerkiksi minulle varsin erilaisia kavereita. Naisten kanssa tulee puhuttua syvistä tunteista, elämästä, suhteista yms. Miesten kanssa hi-fistä, stereoista , autoista, urheilusta, miesten naisjutuista yms. Molemmat voivat olla ystäviä ja molempia kaipaan.
Jos ystävyys menee kateuden puolelle, niin ei ole hyvä, tai jos miehen ja naisen ystävyys menee seksin puolelle, niin se pilaa ystävyyden. Arvaan ja tiedän, että kyllä se käy jollakin tavoin jossakin vaiheessa kummallakin mielessä.
Minusta naiset ovat ystävinä ihania. On ne muutenkin ihania. Parisuhteessa niitä ei aina ymmärrä, ystävinä ei sitä ongelmaa niin ole, ehkä siinä puhutaan enemmän. :)
ovat ihania ystäviä! Naiset ja miehet kokevat ja ajattelevat hyvinkin erilailla samoista asioista,eri sukupuolten väliset ystävyyssuhteet rikastuttavat elämää ja auttavat ymmärtämään toisiaan paremmin, se on myös vastavuoroinen oppimissuhde, katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta :) Mietin mistä johtuu, että ystävien kanssa on helpompi puhua ja avautua syvälliseenkin pohdiskeluun kun se usein parisuuhteessa tuntuu olevan niin vaikeaa ?
Oikea ystävyys ei mene kateuden puolelle eikä siihen liity seksi mutta ystävyys saattaa joskus muuttua ihastumiseksi ja rakkaudeksi, voiko rakkaus muuttua ystävyydeksi? Mielestäni voi:)
voiko rakkaus muuttua ystävyydeksi...mielenkiintoinen kysymys...voiko ystävää rakastaa ja millä tasolla sitten...ja ylipäätään rakastaako ystävää...no, rakkautta on tietysti niin paljon erilaista ja se vaihtelee kohteen mukaan...ystäviäkin on erilaisia...on rakkaita ystäviä ja sitten vaan kavereita...mutta entäpä sellainen tilanne, että on rakastunut johonkuhun (molemminpuolisesti) ja se joku on varattu...ja haluaa pitää sitä ihmistä "omanaan" ystävyyden varjolla...voikohan tällaisesta tilanteesta rakentua oikeaa ystävyyttä ajan kanssa, vai onko mukana lopulta niin paljon katkeruutta ja menetettämistä, ettei ystävyys ole koskaan kuitenkaan lopulta mahdollista....
joistakin miehistä (naisista minulla ei ole kokemusta) ei kyllä ota selvää, mitä he haluavat....ystävyyttä vai vonkailevatko vain. toisaalta sellaiset vonkailijat katoavat kyllä yhtä nopeasti kuin ovat ilmestyneetkin! sellainen oikea ja hyvin rakennettu ystävyys, muodossa tai toisessa (myös parisuhteessa) kestää loppuiän, sietää kolhut eikä pienistä säikähdä.
ei useinkaan voi olla niin vapaata, kuin pelkkä ystävyys (ikävä juttu sinänsä)
On kuitenkin joitakin asioita, jotka kertoo pelkästään ystävälle..miesystävälle eikä omalle miehelle. Jotenkin on vain niin. Onko minussa vika vai missä? Ehkä se huumorintajukin on erilainen joissakin asioissa miehen ja miesystävän kanssa. Nämä on asioita, joihin ei ole vastausta.
Tiedän ja ymmärrän, että naisilla on miesystäviä ja miehillä naisystäviä - siis oikeita ystäviä. Mutta mitäs sitten kun aviomies jolla on vaimo ja kaksi lasta kertoo, että hänellä on "naisystävä", jonka luokse hän lähtee lauantai-iltana ja saattaa olla yötä!? Sitä ennen mies kulki omilla "iltamenoillaan" eikä vastannut edes lasten soittoihin saati sitten minun eli vaimonsa. Siinä vaiheessa minulta (aviovaimolta) loppui ymmärrys miehen ja naisen välisestä "ystävyydestä". Kertokaa omat mielipiteenne tästä.
Eihän tuo ole enää pelkkää ystävyyttä. Eikä ystävyyttä pidä laittaa tekosyyksi, jos miehelläsi onkin meneillään "toinen" juttu. Sinuna en uskoisi tuohon höpötykseen.