taiteen loppu - termi

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:taiteen_loppu

taiteen loppu
Määritelmä olettamus, jonka mukaan taide kulttuurin ilmiönä saattaa kadota historiallisen kehityksen myötä
Selite Käsitys taiteesta historiallisena ilmiönä, joka käy läpi erilaisia kehitysvaiheita erilaisissa kulttuurikonteksteissa, mahdollistaa myös ajatuksen taiteen olemassaolon loppumisesta. Historistinen taideteoria perustuu G. W. F. Hegelin (1770-1831) filosofiaan, jossa hän esittää maailmanhistorian olevan jatkuvaa, dialektisten vastakkainasetteluiden kautta etenevää liikettä kohti maailmanhengen täydellistymistä. Hegelille maailman historiassa havaittavat eri aikakaudet ja kulttuurit ovat hengen erilaisia ilmenemis- ja kehitysmuotoja. Tämän kehityksen korkein vaihe on Hegelin mukaan filosofia, mutta uskonto ja taide ovat tärkeitä edistysaskeleita. Näiden kohtalona on kuitenkin jäädä historiallisiksi ilmiöiksi, kun kehitys on edennyt niiden ohi.
Hegeliläisen (taide)historiakäsityksen innoittamana Arthur C. Danto esitti esseessään "The End of Art" että länsimaisen taiteen kehitys on selvästi ollut historiaalinen ja kulttuurisidonnainen ilmiö. Hänen tunnetuin esimerkkinsä, Andy Warholin tavallisia teräsvillapakkauksia muistuttava Brillolaatikko (1964), kertoo siitä, ettei taiteella ole ylihistoriallista muuttumatonta ydintä - Warholin työtä ei olisi ymmärretty esim. keskiaikaisessa Firenzessä. 1900-luvun kuluessa moderni kuvataide oli Danton mukaan muuttunut yhä teoreettisemmaksi ja alkoi lähestyä jo käsitteellistä ajattelua ja filosofiaa. Idealistisesta esittämisestä siirryttiin realismiin ja tästä abstraktion kautta käsitetaiteeseen. Tämä kehitys muistuttaa vahvasti Hegeliläistä ajatusta ilmiöiden synnystä ja kuolemasta historiassa. Dantolle taiteen loppu ei merkitse kirjaimellista loppua - taide ei suinkaan katoa maailmasta - vaan jonkinlaista tietyn ilmaisuvälineen merkityksen kuihtumista.