10-vuotias osannut lukea eikä kirjoittaa

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005639849.html

Koulussa huomattiin, ettei 10-vuotias osannut lukea eikä kirjoittaa – taustalta paljastui vanhempien järkyttävä salaisuus

Luku- ja kirjoitustaidon puutteen lisäksi poika kärsi sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen kehityksen viivästymisestä.

Vanhemmat loukkasivat lapsen ihmisarvoa vakavasti yli 9 vuotta.
KESKI-SUOMEN käräjäoikeus on antanut tuomion poikkeuksellisessa rikoksessa, jossa jyväskyläläiset vanhemmat loukkasivat oman lapsensa ihmisarvoa vakavasti yli yhdeksän vuoden ajan. Vanhempien todettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

Uhri, nyt 14-vuotias poika, oli teon alkaessa vain hieman yli puolentoista vuoden ikäinen. Tuolloin, syksyllä 2005, vanhemmat ryhtyivät laiminlyömään pojan neuvolakäyntejä. Myöhemmin vanhemmat päättivät myös, etteivät päästä poikaa kouluun.

Vanhempiensa ikeestä poika pääsi vasta hieman ennen 11-vuotispäiväänsä vuonna 2015. Siitä lähtien poika on ollut huostaanotettuna.

POIKAANSA erilaisena pitäneiden vanhempien syntilista kasvoi vuosien mittaan hurjaksi. Vanhemmat eristivät pojan kotiin ja ikätovereidensa seurasta. Pojan liikkumista ja ulkoilua rajoitettiin ja häntä kohdeltiin perheessä eriarvoisesti muihin lapsiin nähden.

Vanhemmat laiminlöivät neuvolakäyntien lisäksi kokonaan myös hammastarkastukset. Vanhemmat eivät myöskään hakeneet apua, vaikka poika kärsi käyttäytymisongelmista.

Kouluterveydenhuollosta poika jäi paitsi, koska hän oli kotiopetuksessa lähes kolme vuotta. Vasta kun nelilapsinen perhe muutti Jyväskylän sisällä toiselle alueelle, poika meni kouluun. Koulussa todettiin, ettei tuolloin kymmenvuotias poika osannut lukea eikä kirjoittaa. Oikeus katsoikin vanhempien laiminlyöneen lapsensa oppivelvollisuuden suorittamisen.

POJALLA todettiin lopulta myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Marraskuussa 2014 vanhemmat kuitenkin lopettivat pojalle määrätyn kilpirauhaslääkityksen antamisen. Samalla he keskeyttivät pojan hoidon lastenpsykiatrian osastolla.

Tekojen seuraukset olivat ikävät. Luku- ja kirjoitustaidon puutteen lisäksi poika kärsi sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen kehityksen viivästymisestä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan toteaminen viivästyi vanhempien vuoksi mahdollisesti jopa kahdeksan vuotta. Lääkärinlausunnoissa todettiin myös pojan pituuskasvun hidastuneen. Syyskuussa 2014 kävi ilmi, että pojan luustoikä oli kaksi vuotta kalenteri-ikää jäljessä.

Fysioterapeutin samaan aikaan tekemän arvion mukaan pojalla oli ongelmia myös kehon hallinnassa. Pojan motoriikka vastasi kymmenvuotiaana 5–6-vuotiaan tasoa.

POJAN noin 40-vuotiaat vanhemmat katsoivat olevansa syyttömiä. He perustelivat tekojaan ja tekemättä jättämisiään muun muassa pojan vilkkaudella. Vanhempien mukaan poika oli jatkuvasti pahanteossa eikä totellut tavanomaiseen tapaan kieltoja ja käskyjä. Poika oli esimerkiksi ”toistuvasti karkaillut, virtsannut lattialle sekä tyhjentänyt jääkaapin sisältöä”.

Neuvolakäyntien lopettamista vanhemmat selittivät perheen elämällä, joka oli ”muiden lasten kanssa siinä määrin hektistä, että asia oli vain jäänyt”. Perheen muut lapset kävivät normaalisti neuvolassa ja ovat käyneet normaalisti myös koulua.

Vanhemmat kertoivat, että pojalle oli määrätty kilpirauhaslääkitys heidän tietämättään, kun poika oli ollut psykiatrisella osastolla. Vanhemmat lopettivat lääkityksen, koska perheen äidillä oli omakohtaisia kokemuksia kilpirauhaslääkityksen sopimattomuudesta. Lääkitys oli vanhempien mukaan tauolla vain viikon, mutta oikeus katsoi vanhempien menetelleen syytteen mukaisesti.

HUOSTAANOTON jälkeen poika päätyi pienkotiin. Pojan ”oma-aikuisena” ja myöhemmin tukiperheen äitinä toiminut nainen kertoi oikeudessa, ettei poika osannut kymmenvuotiaana pyöräillä, luistella eikä hiihtää. Lastenpsykiatriselle osastolle pääsemisen ja huostaanoton jälkeen jälkeen pojan motorinen kehitys oli nopeaa. Oikeus päätteli tästä, että vanhemmat olivat rajoittaneet pojan liikkumista ja ulkoilua.

Syyttäjä katsoi perheen äidin syyllistyneen pahoinpitelyyn myös sitomalla ajoittain pojan kädet ja jalat itseensä öisin narulla. Näin äiti halusi estää pojan lähtemisen sängystä. Tämän menettelyn ei katsottu olleen syy-yhteydessä pojalla havaittuihin vaikeuksiin.

Muutoin oikeus totesi vanhempien syyllistyneen pahoinpitelyyn syytteen mukaan. Vuosia kestäneestä teosta aiheutuneiden moninaisten ja vaikutuksiltaan laajojen vahinkojen vuoksi vanhemmat määrättiin maksamaan pojalleen 12 000 euron korvaukset tilapäisestä haitasta.

Lisäksi vanhempien on maksettava pojalle 4 000 euroa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Oikeus katsoi, että pojan ihmisarvoa on loukattu vakavasti.

Oikeus tuomitsi molemmat vanhemmat kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Perheenisä omistaa valtakunnallisesti toimivan yrityksen ja työskentelee sen toimitusjohtajana. Hänen puolisonsa on kotiäiti.