Puolikuuta peipposesta.

Täällä muutama Peipponen vietti koko talven, samoin Mustarastaita ja Puukiipijä.

Eilen jossakin päin suomea oli nähty haarapääskysen liitelemässä. Nopeana lentäjänä nämä tiedustelijat eivät malta edes Eteläiseen-Suomeen jäädä. Kylmiä jaksoja vielä saattaa hyvinkin tulla.

Ihan totta ???

Naapurin rouva tuntee linnut äänistä, minä en, hän sanoi että peipponen lauleli, siis on tullut tänne Lahden korkeudelle, myös kurkia ja joutsenia saapunut.
Orava ollut koko talven, ei raukalla siipiä, onkohan lento-orava ollut missä asti, Afrikassa, heh 😊

Pihaani tepasteli eilen sorsapariskunta, tulivat lähelle kun juttelin niille.- Syöttelin niille sämpylän, varmaan tunnistivat minut kun koko talven puronvarrella ruokkinut niitä :D

Mustarastas luritteli laulujaan, peipot visersivät. Ilma lähes alkukesäinen. Tänä vuonna harvinaisia sääraportteja; vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmintä.
Mitäpä tässä ennakoimaan, mutta riittääkö tätä vielä harvinaisuutta vielä vappunakin.

västäräkistä vähäsen,
pääskysestä ei päivääkään.

Mustarastaita on, lauleskelevat kauniisti. Aamu- ja iltakonsertteja kuunnellessa.

Kaunista kevättä kaikille palsalaisille.

Täällä 62. leveyspiirillä olen nähnyt vasta joutsenen, muutaman sinisorsan (poikapuolisia kaikki) ja kuullut pari kertaa iltalenkillä laulurastaan laulun. Huomenna tulee varmaan uusia huomioita.

Ihanaa kun on edes muutama päivä lämmintä ja aurinkoista!

Kuulin ns. toisen korvan tietoa eli puolituttu nainen kertoi kuulleensa peipon laulua eilen ja nähneensä västäräkin. Serkkupoika sanoi, että taas on kaksi mustarastasta tullut talon pihapiiriin laulamaan. Epäili, että ovat samoja lintuja kuin jo pari vuotta sitten.

Vanha maaseudun sanonta:
Puu pinosta pesään,
puolapuita peipposelle,
västäräkille vähäsen,
pääskyselle ei sitäkään.

Kummallisen näyn kohtasin lauantaina, kun Naantalin Särkänsalmen sillalla kaiken liikenteen keskellä seisoi ihmeissään suuri joutsen! Onneksi autoilijat väistelivät sitä, ottivat tietysti kuvia kännyköillään, ohi pääsimme mekin varovasti ajaen. Taisi joutsen keväthuumassaan eksyä paristaan, arveli kai toisen matkaan lähteneen?

Puukiulusta päähän, puolapuita peipposelle, västäräkistä vähäiselle, pääskynen ei sano päivääkään. Tällaisenkin version olen kuullut. Mistähän tuokin västäräkki on hauskan nimensä saanut, ehkä ääntelystään ? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tätä vuorojaloin vipeltäjää pyrstönheiluttajaa kutsutaan , Lounais-Suomessa nimillä fästrikka ja vestrikka. Västäräkki muuttaa samaan aikaan kurjen kanssa, sen sanottiin palaavan kurjen siiven alla. Sitä sanottiin myös kallonsärkijäksi, koska se särki jäätä (kalloa) pienillä vikkelillä jaloillaan enemmän kuin tuhat tuuramiestä. Kyntölinnuksi ja toukolinnuksikin sitä on kutsuttu, kyntäjän kannoilla tuttu näky.

Ihania nuo lintujen supisuomalaiset nimet, kaikki kurpat, hyypät , riekot, siepot ja rääkät, pöllöt, huuhkajat, viklot , sipit , uikut, uivelot ja kuikat.
Täällä näkyvimmät ja kuuluvimmat muuttajat ovat olleet tähän asti hanhet ja laulujoutsenet, jotka tosin jatkavat yleensä kauemmas kotijärvilleen. Hanhia on ainakin tarpeeksi täällä. Kurkiaurat ovat juhlavin ja sykähdyttävin kevään airut. Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle !

Koiranputki ja puna-apila ja vuohenputki olivat jo pihan sulalla ja marjapensaiden juurilla paikalla terhakasti sirkalla.
Katolta oli varjoon tippunut osittain jäätynyt kinos oli viel metrin korkuinen. Hajotin sen pistolapiolla sulalle maalle. Siinäpä saa kärvistellen sulaa.