"Elämä sinun kanssasi on kuin
koskenlaskua kiikkerällä kanootilla,
vailla ilmansuuntia, vailla melaa, kompassia.
Sinun tuulesi riepottelevat minua rannasta toiseen
ja kun juuri luulin pääseväni rauhaisaan
puokamaan, sinä nostatit myrskyn joka
oli vähältä upottaa minut.
Ja minä kun vain tahdoin asettua satamaasi,
astua rauhassa rantaan ja jakaa kanssasi
kaikki maailman kauneimmat aarteet.
Suurin niistä oli rakkauteni,
joka ei sinulle riittänyt.
Niin jatkan matkaa ja nostan ankkurini.
Matkan päämäärä on yhä avoin mutta päättäväisesti jatkan kohti auringon laskua,
kohti rakkauden uutta satamaa.. "
-saana34-
koskenlaskua kiikkerällä kanootilla,
vailla ilmansuuntia, vailla melaa, kompassia.
Sinun tuulesi riepottelevat minua rannasta toiseen
ja kun juuri luulin pääseväni rauhaisaan
puokamaan, sinä nostatit myrskyn joka
oli vähältä upottaa minut.
Ja minä kun vain tahdoin asettua satamaasi,
astua rauhassa rantaan ja jakaa kanssasi
kaikki maailman kauneimmat aarteet.
Suurin niistä oli rakkauteni,
joka ei sinulle riittänyt.
Niin jatkan matkaa ja nostan ankkurini.
Matkan päämäärä on yhä avoin mutta päättäväisesti jatkan kohti auringon laskua,
kohti rakkauden uutta satamaa.. "
-saana34-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tyynen lähden poukama,
missä tiirat näykkivät pintaa,
kuvastuu taustanvainiot pinnasta,
kuuluu pikkuhuitin sivallukset keskiyöllä.
Joskus riittäisi vähempikin,
vaikka myrskyisä kotilahti,
keikuttaisi venettä laiTurissa.
Silti vaahtopäät voivat tuodan,
odotetuimman viestin.
Kuinka vedet asettuvat,
tai sen lähellä laulumaat.