Miten olette suhtautuneet lapsen sairauksiin, jotka eivät mitenkään päällepäin näy?
Meillä on ollut muutaman kuukauden sijaislapsi, joka valittelee joka päivä jotain vaivaa, useampiakin samana päivänä. Milloin on pää kipeä, jalkaa särkee, selkää särkee, sormee..korvaa..polvee.. Meillä on muutama muukin lapsi, olenkin miettinyt haluaako vain huomiota kun lääkärissä on juostu, eikä mitään löydy.
Toisaalta taas vaikka juuri olisi sanonut, että pää on tosi kipeä, jaksaa kuitenkin juosta, leikkiä ja riehua eikä suostu lepäämään. Käy vaan mielessä, että olikohan se niin kipeä kuitenkaan..
Uskon, että teillä muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, joten kuinka olette ne saanut loppumaan vai saitteko..?
Meillä on ollut muutaman kuukauden sijaislapsi, joka valittelee joka päivä jotain vaivaa, useampiakin samana päivänä. Milloin on pää kipeä, jalkaa särkee, selkää särkee, sormee..korvaa..polvee.. Meillä on muutama muukin lapsi, olenkin miettinyt haluaako vain huomiota kun lääkärissä on juostu, eikä mitään löydy.
Toisaalta taas vaikka juuri olisi sanonut, että pää on tosi kipeä, jaksaa kuitenkin juosta, leikkiä ja riehua eikä suostu lepäämään. Käy vaan mielessä, että olikohan se niin kipeä kuitenkaan..
Uskon, että teillä muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, joten kuinka olette ne saanut loppumaan vai saitteko..?
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos suinkin tilanne sallii, niin pipeistä tehdään NUMERO.
näkymättömään naarmuun vähintään laastari, mielellään valtava sideharsokääre.
kymäkääre vatsalle mahakipuun, jalan ympärille sääriluun penikka vaivoihin ja sohvalle peiton alle videota katsomaan.
siis oikeastihan ne haluu huomiota. rakkautta. sitä että välitetään. otetaan todesta. kuullaan.
meillä on auttanut tuo lellittely. yllättävän hyvin lapsi muutaman kerran jälkeen uskoo, että apua tulee tarvittaessa teeskentelemätikin
Lapsi kaipaa huomiota, hellyyttä ja niitä erilaisia kääreitä ja laastereita. Selvästi hän on "jotain" vailla. Millaisista oloista hän on teille tullut? Kuullostele, lapsi ei koskaan saa liikaa rakkautta ja huomioita, mutta kun menee YLI pitää stopata ja laittaa rajoja. Turvattomuus on yksi syy, kaipuuta... aikuisen huomiosta ja hyväksynnästä.
Tsemppiä
Kv:n pipi on siellä korvien välissä, eikä sideharsosykeröllä parane, raakaa on lasten kohtelu sinulta. Tuli paha mieli lasten puolesta.
Jo ammoisista ajoista käytetty ja yhä käyttökelpoinen konsti on puhaltaminen pipiin. Siinä hoituu huomionkipeys, sekä puhaltaminen auttaa myös ihan oikeasti kipuun.
mitä pahaa on hoitaa lasta ja ottaa todesta hänen "pipinsä"?
kun terapeuttikin korosti juuri tuota ylihoivaamista ja käärimistä?
normaalille lapselle riittää puhallus ja sanat kyllä se siitä, mutta erityis lapsi tarvii erityis kohtelun.
kulin tavallaan. meillä kääritään ja hoidetaan, teillä puhalletaan ja lähetetään terveenä pois.
hyvää elämää vain sinullekin
kääröt, laastarit ja jopa välillä kipsinkin kipeisiin paikkoihin. Vaikka se kipu onkin korvienvälissä. Miksi pahamieli lasten puolesta jos kääröt laittaa? Onhan sen kivun aiheuttaja useammassa tapauksessa juuri sen maailman rakkaimman bioäidin aiheuttamaa tuskaa jolle lapsi ei löydä muita kanavia purkautua kuin olemalla kipeä niin moenella eri tavalla.
Meillä 13 vuotias käy usein kouluhoitajan luona sidottamassa "olemattomia" haavoja, tukisiteitä lalkoihin käsiin jne. Tämä tehdään myös kouluhoitajan puolesta aivan vaan sen huomion saamisen vuoksi. Sitten siinä samalla saa jututtaa lasta ja kuulla karmeita totuuksia.
Eikä nämä kivut tai vaivat estä sitä normaalia arjen touhuilua, aina täysi kaasu päällä. Kipu yllättää kun hiljentyy ja saa "levätä". Siksi lapsella suuri pelko rauhoittua ja asettua nukkumaan.
Nytkin bioäidin tapaamisen jälkeen taas on jokapaikassa kipuja? Panemme jo rajoituksia ja miettimään että olisiko jo aiheellista ilmaista sanoin huonoa vointiaan. Mutta samalla kun ei ole edes vielä päässyt yli sen peukalon/tutin imemis kehitysvaiheen niin on ehkä liikaa odottaa edes enempää kuin mitä 6 vuotiaalta odotetaan tunneelämän purkauksissa. Tämä on toistunut yli 7 vuoden ajan kun on äitiin yhteydessä, miksi luulisit?
Tällaiselle lapselle ei hellyyden lähteessä ole pohjaa vaan huomion- hellyyden- ja rakkauden kaipuu on niin pohjaton. Vaikka kaikki antaa kaikkensa niin tyhjyys ammottaa silmistä.
Empä kerro enempää.
Me tiedämme ja siksi osaamme hoitaa haavoja sekä kipuja aivan loistavasti isoin sidekääröin ja laastarein sekä vielä puhaltaen. Mutta lapsi- äiti suhdetta emme voi hoitaa siihen ei ole kääröjä eikä se ole tehtävämme.
On todella raakaa lapsen kohtelua bioäidiltä kun ei edes vaivaudu puhaltammaan sisäiseen kipuun mikä lapsella on.
Näinkin voi olla että meillä sijaisvanhemmilla pahamieli lapsen puolesta. Emme kasvata säälistä vaikka välillä "lellimmekin" se usein helpottaa meitä kaikkia perheemmejäseniä.
Erityislapsi ei kaipaa erityiskohtelua vaan normaalia tavallista kohtelua. Ei ylitsepursuvia temppuja suurieleisesti, lapsen mitätöimistähän tuo on.
Teet tuota tahallasi, kostat noille lapsille jotakin, joku sinua ajaa. Ajattelet että heistä ei ole sinulle vastaan sanojaksi ja oikaisijaksi. Omat vanhempasi laiminlöivät sinua kun itse olit lapsi?
Tarvitsisit itse ensin terapiaa tullaksesi aikuiseksi, ailahtelet kylmyydessä.
tunne purkaus. Juuri erityislapsi tarvitsee kääreet kohtuullisissa rajoissa ja sitten muuta hellyyttä sen lisäksi koska sitä nämä lapset eivat ole saaneet he ovat kuin hellyyden nälkäisiä.
Oletko todella noin tunteeton lastasi kohtaan että kehoitat meitä sijaisvanhempiakin tuohon kylmään karskiin kohteluun.
Mieti mitä elämäsi repussa on ja mistä olet ne mukaasi saanut.
Jos biovanhemmat lastaan kaltoin kohtelee ja altistaa jatkuvaan traumaan, pettymyksiin, hylkäyksiin ym. ym. niin ei siitä muuta seuraa kuin se sielunkipuja kärsiva lapsi.
Turvallisuudella, luottamuksella ja hellyydellä avataan lapsen elämän arrekammiot, jotka tunteeton kylmä ja kypsymätön sekä holtiton vanhempi on visusti saanut aikaan, että niistä vaietaan, eikä sanota vastaan eikä valheita korjata totuuksiksi. Näin me olemme sen huomanneet miten rirpaleiksi murtunut lapsi käyttäytyy tuskan tunteissa.
meillä myös paljon kipuja, suussa, jaloissa, ympäri kehoa. osoittaa myös mielestäni hoivan ja hyväilyn puutetta. Meidän lapsi ei osannut ottaa hellyyttää vastaan muuten kuin hoivaamisen kautta, eli rasvaa "pipeihin", laastareita, sideharsokääreitä. Ota lapsen kipu todesta, koska se voi olla hänelle todellista vaikka mitään ei näkyisikään, kipu tulee sisältä, sielusta...
...ovat oppineet, että joka pipiin ja särkyyn otetaan lääkettä (sitä on biokodissa aina tarjottu).
Aina kun lapsi tulee valittamaan esim. päänsärkyä. Katson mistä tilanteesta hän tulee esim. tuleeko kesken leikin, onko päänsärky todellista. Jos se ei ole mielestäni todellista vaan huomionkipeyttä, niin silitän päätä ja puhallan sitä ja sanon voi, voi -kyllä se siitä, menehän jatkamaan leikkejä. Lapset jatkavat leikkejä niinkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Jos pipejä jäädään liikaa paapomaan niin uskon, että varsinkin tällaiset "valittaja" lapset eivät ikinä opi kestämään minkäänlaista vastoin käymistä, jos heti hyysätään liikaa.
Toki on oltava tuntosarvet pystyssä koko ajan ja lasta ei saa jättää huomiotta, jos hän sitä hakee, sillä se pipi onkin usein siellä syvällä sydämessä.
Lapset ovat yksilöitä, niinkuin perheetkin ja siihen tämä elämän rikkaus perustuu. Kaikki tavallaan!
Jos lapsi on todella kipeä, niin se kyllä näkyy yleensä.
Tuota en huomannutkaan mainita, tuli mieleen kun otit asian esille. Lapsi pyysi alkuaikoina heti lääkettä(tiesi aika vahvojenkin lääkkeiden nimiä..) kun jostain särki. Tuntui, että oli aika pettynyt kun en lääkettä antanut ja paransin vaan näin "luomukeinoin".
...ovat ihan hyviä. Jokainen ajatelkoon maalaisjärjellä ja katsokoon yksilö kohtaisesti.
Lapsen huomionkipeyteen tarvitsee vastata, mutta pitää myös muistaa, että jos huomiota haetaan väärällä tavalla, niin se myös ruokkii jatkossakin väärällä tavalla pipin paranemista.
Tämä nyt on minun mielipiteeni, mutta jos joka kipua lähdetään paikkailemaan heti lääkkeillä ja hoidoilla, niin lapsi taatusti kasvaessaankin hakee joka pahaan mieleen käärettä. Haukataan tai puhalletaan pipi pois. Ei tehdä asiasta liian suurta numeroa ja leikki jatkuu iloisena.
Lapselta voi myös kysyä: -Mistä hän olettaa säryn johtuvan? Oletko satuttanut itsesi? Lapsi voi vastata, että mäessä kaaduin. Katsotaan mustelmaa, silitetään, puhalletaan ja halataan -kyllä se siitä. Mitenkäs päivä muuten meni? -ja sieltä voi tulla isojakin huolia.
Jos lapsella on vaikka kasvukipuja joita on ollut bio tytöllämme pienestä lähtien tosi rajunakin, on joskus kääre, lämminsukka ja hieronta tarpeen, että uni tulee.
Nämä vain meidän hyväksi koettuja tapojamme hoitaa lapsiamme ja jokainen kehittää omansa ja juuri sitä yhtä lasta huomioiden.
P.S. Pieneltä voi poimia kutitellen kiukku tai särky matoja, vaikka minkä kirjavia pois ja läpsäyttä ne ensin käsien välissä tainnoksiin ja syödä ne sitten itse ja katsoa, kuinka ne vaikuttavat vaikka äitiin (näyttelen kipua tai kiukkua hetken ja lasta naurattaa).
Murrosikäiset käyvät omatoimisesti terveydenhoitajalla lähes joka viikko milloin jalan, pään, niskan, selän, käden tai kasvojen kanssa; löytyy syyliä, näppyjä, venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja muita kipuja. Lääkäriltä lähetettä tulee milloin minnekin: allergiatestit, laktoositestit, fysioterapia jne. ja lääkettä migreeniin, päänsärkyyn jne.
Ja kaikki tuntuu äärettömän tuskalliselta. Kuljettakaa, hoivatkaa, taluttakaa, kantakaa, kuunnelkaa.
Kotona kannustamme liikuntaan, ulkoiluun, monipuoliseen tekemiseen ja harrastuksiin, kuuntelemme, hieromme, keskustelemme, voitelemme opastamme, näytämme mallia.
Vaan silti niitä vaivoja riittää ja tietoa uusista mahdollisista sairauksista joita ei ole vielä testattu.
Rohkaistaan kuulostelemaan itseään, kerrotaan, että tuo on ihan normaalia. On ymmärrettävää jos välillä on jano, ei se tarkoita että välttämättä on diabetes. Ihmisen pitääkin juoda vettä 1½-2 litraa päivässä. Olet ihan hyvä, pärjäät ihan hyvin. Liikunta auttaa ilmavaivoihin ja vähempi karkin syöminen.
Paraneminen ei varmaan kestää 100 vuotta, todennäköisesti vain kolme päivää... Ei tämän takia tarvitse olla pois koulusta, otat vain vähän rauhallisemmin...
Onneksi on olemassa kouluterkkarit!
Meillä on sijoitusten alussa lapset olleet aina "kipeitä".
Olemme laastaroineet, puhaltaneet, huomioineet ja kyllä ne ajallaan ovat jääneet pois.
Meillekkin terapeutti sanoi, että pitää laastaroida ym, että se on huomionhakua paljolti.
Muistan, miten koulun terveydenhoitaja vähätteli pojan polvikipua. Opettaja naureskeli ja vähätteli toisten kuullen, että taas se polvi on kipeä, kun hiihtämään lähdetään. Tätä jatkui kuukausia.
Lopulta vein pojan ortopedille ja vika löytyi. Oli ns. slatterintauti eli koripalloa pelasi ja kasvoi liian nopeaan. Polven rustoon tulee ongelma ja liikarasituksessa voi tulla jopa kananmunankokoinen patti. No, liikuntakielto totaalisesti vuodeksi. Mutta - lapsen urheiluhalu meni siinä. Siis, me aikuiset vähättelemme liian usein lasten kipuja.
Niin, alun perin kyselin kuitenkin tällaisista "sairauksista", jotka silminnähden eivät ole todellisia. Esim. pää on niin kipeä, että täytyisi lähteä lääkäriin ja kun pyydän lepäämään ja laitan käärettä silmille, ei ehdikään siinä makoilemaan, vaan alkaa juosta ja kiljua muiden mukana. Migreenilääkettä kyllä ottaisi jos antaisin, tietää nimeltäkin muutamia.
Täysin eri asia on tilanne jos jotain tiettyä paikkaa särkee usein, siihen täytyykin puuttua eri tavoin. Särkevä paikka kun tällä tytöllä vaihtuu muutamassa minuutissa. On kyllä jo jonkin verran alkanut olemaan näitä "säryttömiäkin" päiviä, onneksi.
Kiitos kuitenkin teille kaikille jotka viitsitte vastailla minulle!
Hyvää kevään odotusta kaikille!!
Jo vuosia sitten ADHD-lapseni valitti päänsärkyä ja pahoinvointia eli ei voinut lähteä kouluun. Lastenpsykiatripalaverissa opettaja ivallisesti lohkaisi lapselleni, että ihme kipuja ja oloja kun katoavat kun äiti antaa luvan jäädä kotiin. Lastenpsykiatri tokaisi opelle, että mistäs tiedät nämä kivut. Eli hän sanoi, että kyllä ne kivut saattavat olla ihan oikeita kipuja tälle lapselle: kouluun meno oli niin rankkaa henkisesti ja konkretisoituivat tälle lapselle fyysisenä kipuna. Tuskin kukaan lapsi jaksaa valittaa olemattomia kipuja, kyllä siellä taustalla aina jotakin on.
että teillä on löytynyt kipuihin syy ja todellakin aina on otettava tosissaan kivut ja varmistettava, että kaikki on kunnossa. Mutta kyllä sellaisia "narisija" lapsiakin on jotka ovat oppineet hakemaan huomion sillä, että jotain paikkaa särkee. Eikä se mitään, jos sen huomion hakee silloin tällöin, niinkuin lapsen kuuluukin, mutta jos se on jatkuvaa niin se on aika väsyttävää.
Näillä "narisijalapsilla" on ehkä sellainen tausta, että ovat todellakin oppineet saamaan huomion sen jatkuvan valittelun kautta. Heidän pitää oppia saamaan huomio positiivisella käyttäytymisellä. Mutta tämä tie on pitkä ja vaatii aika. Sama homma on lapsilla, jotka ovat oppineet saamaan huomion negatiivisella käyttäytymisellä. Eli vaikka kiroat kovaäänisesti, niin kylläpä saat alta aikayksikön huomiota. Mutta kun pitää oppia saamaan se huomio hyvällä käytöksellä, joutuu yrittämään moninkerroin enemmän.
Niin, sepä tässä sijaisvanhemmuudessa aina onkin vaikeaa, kun ei voi kun arvailla minkälaisista oloista lapsi tulee. Tietysti papereista voi lukea vaikka mitä, mutta harvoin kai niistä kaikkea selviää.
En todellakaan ymmärrä sitä, että niitä lapsen taustatietoja ei ole saatavilla. Kai aina jotakin tietoja voi olla sos.hoitajilla tiedossa. Haluavatko he pimittää niitä vai mitä? On varmaan todella vaikeaa "hoitaa" lasta jos ei tiedä hänen taustoistaan mitään.
Emme ole saaneet mielestäni kovinkaan paljon tietoa lapsen(7v) taustasta, emme oikeastaan mitään. Kysynyt kyllä olen, muttei mitään oleellista ole tullut ilmi. Jotain traumaattista bioperheessä on ollut, mutta meille ei kerrottu että mitä. Sanottiin vain, että traumaattista..onpa valaisevaa..
Ulottuuko vaitiolovelvollisuus sossuilla myös tähän, ettei sijaisperheellekään saa kertoa?
Laki sallii kertomisen, jos sillä ajetaan lapsen etua eli, että se on lapsen parhaaksi. Tämä ohittaa vaitiolovelvollisuudenkin. Sitäpaitsi sijaisvanhempana olet asianosainen, jolle KUULUUKIN kertoa! Vaadi vaan tietoa!