Milloinkahan keksitään digikamera joka tallentaa kuvan ns. analogisesti eli ei pikseleinä (vähän kuin filmille tai silmin katsottuna).
Jos tuollainen komponentti keksitään, muuttuu kaikki tekniikka tietokoneen näytönohjaimista, kameroista, puhelimista jne...
Eikös perinteisen kameran filmistä saisi tehtyä periaatteessa minkäkokoisen suurennoksen tahansa tarkkuuden kärsimättä? Digikamerassahan kuva on pikseleinä, eli suurentaessa tarpeeksi,
pikselit erottuvat kuvasta.
Jos tuollainen komponentti keksitään, muuttuu kaikki tekniikka tietokoneen näytönohjaimista, kameroista, puhelimista jne...
Eikös perinteisen kameran filmistä saisi tehtyä periaatteessa minkäkokoisen suurennoksen tahansa tarkkuuden kärsimättä? Digikamerassahan kuva on pikseleinä, eli suurentaessa tarpeeksi,
pikselit erottuvat kuvasta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joku alle 10 vuotias mistään mitään tietämätön teini saannut "mahtavan" älynväläyksen?
Minusta on hyvä että on ideoita.
Harvoista ideoista tulee toteuttamiskelpoisia..
Tietysti tarvitaan myös kuivakkaita narisijoita.
""" analogisesti eli ei pikseleinä (vähän kuin filmille tai silmin katsottuna)."""""
Myös filmillä on pikselit, kuten myös ihmisen silmissä. Niistä pikseleistä sitten muodostuu kuva. Jos et usko niin hommaa mikroskooppi ja katso valokuvaa.
Filmin pikseliä sanotaan rakeeksi. Suurennuskoneen tarkentamiseen oli apuvälineenä rakeeseentarkentaja, joka suurensi kuvan niin, että filmin yksittäinen rae näkyi.
Siirtymävaiheessa oli markkinoilla muutama kamera, jotka tuottivat sekä analogisen että digitaalisen kuvan. Fujin ja Polaroidin pikakuvaprinttereitä voidaan myös pitää tämän tekniikan toteutuksina.
Jos ei ole vielä kokeillut pikakuvaprintteriä, se kannattaa kokeilla. Tien päällä pystyy jakamaan kuvia niin tutuille kuin vieraillekin.
Ei tarvi mennä noinkaan kauas ajassa taaksepäin. CCD -kenno on itsessään analogitekniikkaa -arvatenkin kehitetty televisio/videokameroihin alkujaan. Sehän tallensi kuvan vain sähkövarauksina. Kennon pinnalla oli esim. pystysuuntaiset johtimet, joille tallennetut varaukset (kuvan pikselit) pidettiin aisoissa muuttelemalla vaakasuuntaisten ohjausjohtimien jännitteitä. Muuttelemalla ohjausjohtimien jännitteitä sopivassa rytmissä saatiin kerätyt varaukset "valutettua" rivi kerrallaan kennolta ulos, ulkoiselle D/A-muuntimelle, kun valotus oli päättynyt.
Jos CCD-kenno tämän A/D-muunnosvaiheen aikana edelleen altistui valolle, kirkkaiden valonlähteiden kohdalle syntyi pystyraita. Tuttu ilmiö digikompaktien esikatselukuvassa ja niissä kuvausmoodeissa, missä mekaanista suljinta ei pamautettu kiinni valotuksen päätyttyä (jotkin nopeat sarjakuvausmoodit tms.).
http://www.mssl.ucl.ac.uk/www_detector/ccdgroup/optheory/ccdoperation.html
Tosiaan taisi olla muutama kamera, mitkä tallensivat kennolta luetun kuvan esim. levykkeelle ihan sellaisenaan, analogisessa muodossa.
Ja tosiaan jos haluaan puhtaimmassa muodossa "analogiseen sähkökuvaukseen" tutustua, niin mikä tahansa VHS tahi muu vastaava videokamera kelpaa. CCD kenno kuvan tallennus analogisena signaalina magneettinauhalle. Lisäbonuksena sarjakuvaus 25 kuvaa sekunnissa!
Todellinen erottukyky tosin on suunnilleen 400x300 pikselin digikuvan tasoa, joten "rajaton suurennettavuus" edellyttää suht matalaa vaatimustasoa kuvan terävyyden osalta ;-D
Toki negatiivia pystyi suurentamaan rajattomasti, mutta tietyn rajan jälkeen kuvassa ei näy enempää yksityiskohtia, rakeen mollukat ("pikselit") vain suurenevat. Mitä herkempi filmi, sitä suuremmat rakeet. Mukava totuus on se, että nykyiset digikamerat, halvatkin, ovat jo selkeästi terävämpiä kuviltaan kuin vanhat filmikamerat. Kinofilmin (joka kooltaan siis vastaan nykyistä "täysikennoista" digikameraa) tarkkuus vastaan enimmillään vain noin 12 Megapikseliä (hidas diafilmi), joten analogisen kuvan ihastelu ja siitä haaveilu on puhdasta nostalgiaa eikä perustu mihinkään tekniseen todellisuuteen. Sitä paitsi digikuvan dynamiikkakin hakkaa filmin mennen tullen, parhaat kennot pääsevät 15 aukkoon, kun esimerkiksi diafilmi vain noin 7 aukkoon.
Digitaalisuus tuo muassaan niin paljon etuja, että joka paikassa (kuva, ääni, puhelimet, televisio, jne) on siirrytty pois analogisista systeemeistä.
Digi kamera ei koskaan voi olla analoginen, koska se on digitaalinen 1010001....
Pyöreä rae oli kyllä kauniimpi katsella kuin tiiliskivet, eikä vinot linjat tulleet sahalaitaisiksi.
Aloittaja tarkoitti kai sitä, että sähköinen kuva olisi vektorigrafiiikkakuva, jota voidaan suurentaa rajattomasti laadun kärsimättä. Tämän vastakohta on bittikarttakuva. Vektorigrafiikkakin tosin on digitaalitekniikkaa. Ongelma olisi siinä, miten objektiivin piirtämä kuva muutettaisiin vektorigrafiikkakuvaksi. Tämä on vielä science fictionia.
Ei vektorigrafiikkakuvaankaan tule mistään lisää sellaista informaatiota, mitä ei alunperin ollut olemassa kuvaa luotaessa.
Objektiivi luonnolisesti määrää erotuskyvyn rajat. Ei ole olemassa objektiivia, jonka erotuskyky olisi ääretön, kaukana siitä. Mutta objektiivin rajoitteet liityvät eri asiaan kuin tiedostomuoto.
Ei tulekkaan, mutta vektorikuva sisältää kaiken tarpeellisen informaation. Ns koordinaatit joiden mukaan viivat piirretään. Väritiedot sekä viivaleveyden yms... Piirrä 10X10 mm musta kuutio sekä pikseli- että vektoriohjelmalla. Sen jälkeen muuta neliöt 100x100 mm kokoisiksi. No ei ehkä paras vertaus mutta huomannet tiedostokoon muuttumisessa jotain eroja.
Nimenomaan vektorikrafiikkaa voi skaalata rajattomasti kuvan laadun muutumatta. Se on eriasia jos näytön tai tulostimen ominaisuudet ei riitä. Jos taas bittikarttakuvaa skaalsaa niin tapahtuu arpomista jota insinöörit kutsuu laskennaksi. Paremmissa ohjelmissa on asetuksia joilla tähän voi vaikuttaa.
Fraktaalit ovat myös sellaisia matemaattisia olioita joita voi suurentaa rajattomasti. Peleissä on ollut jo kauan keinotekoisia fraktaalimaisemia. Valokuvaus on kuitenkin valon tallentamista eikä matemaattisen mallin tekoa. Isot filmikamerat pärjää vielä digille. Kuinka paljon pikseleitä kinofilmi tai joku muu filmi vastaa on hankala. Kyllä 6x6 negasta voi ottaa monta kuvaa ja yhdistää ne jälkikäteen. Jos kuvat ottaa Nikon D800 saadaan melkoisesti pisteitä. Jos ottaa vaikka 16 kuvaa tulee varmaan kaikki talteen. Analoginen sisältää sitä "kohinaa". Jos ympyrä piirretään viivoilla niin kuin lyhyt viivan pitää olla, että tulos näyttää ympyrältä? Paperilla käytetään harppia apuna - kamera taas käyttää softaa.
Polaroidia on mainostettu maailmalla vieläkin. Esim. 10 megapikselin kameramallia, että käyttää 32 gigan muistikorttia, mutta voi tulostaa myös analogisia kuvia.
http://search.carrot2.org/stable/search?source=web&view=folders&skin=fancy-compact&query=polaroid digital print camera&results=100&algorithm=lingo&EToolsDocumentSource.country=ALL&EToolsDocumentSource.language=ALL&EToolsDocumentSource.customerId=&EToolsDocumentSource.safeSearch=false
Kun aihetta aloin lukea, itseäni kiinnosti tällainen Fujin kamera. Saattaisi vaikuttaa erinomaisen näppärältä? Toimintoja mm.
- mahdollisuus valita, menevätkö kaikki kuvat tulostukseen samantien, vai osa, omien editointien ja valintojen jälkeen
- mahdollisuus tulostaa mustavalkoistakin?
- pieni megapikselimäärä aiheuttaa, että muistikortille mahtuu runsas määrä kuvia
- melko valovoimainen objektiivi (2,4) verrattuna muihin digiprinttikameroihin
- mielenkiintoinen, käytännöllinen polttoväli 28,5 mm kinovastaavuutta, jos oikein ymmärsin...
- kuten testikuvista näkyy, komeita lähikuvia, erikoisia värisävyjä....
- neliömäinen kuvan muoto.
http://uk.pcmag.com/fujifilm-instax-square-sq10/88923/review/fujifilm-instax-square-sq10
Digitaalisuuden etu on se, että vanhat formaatit käy pian käyttökelvottomiksi ja jos niitä ei älyä ajoissa konvertoida uutteen systeemiin on ne iäksi menetetty.
JPEG on kyllä määritelty ihan arkistokelpoiseksi, joten riittää, kopsaa kuvat aina uudelle kovalevylle tms. medialle ajoittain, niin ei tule etene sitäkään ongelmaa, ettei uusi kone/käyttis enää osaa muistivälineen tiedostojärjestelmää lukea. PNG pitäisi olla käypänen myös, mutta kuvien tilantarve kasvaa aika roimasti.
Mutta RAW kuvien, valmistajakohtaisten viritysten, kanssa on ihan varmaa, ettei tukea enää vuosikymmenien päästä löydy. Aina kun uusi käyttis tulee, niin voi olla jokseenkin varma, ettei kameravalmistaja tee uutta versiota ohjelmistaan jollekin kameramallille, jonka valmistus on lopetettu jo 5 vuotta sitten. Toki on näitä Adben yms. ohjelmistoja, mutta vähän epäilen, ettei niihinkään jakseta tukea väkertää jollekin 30 vuotta sitten käytössä olleille malleille.
Digikuva on kuin pikaruoka; nopeesti syntyy ja äkkiä syödään ja kerran pieraisee niin taas on nälkä. Analogisessa kuvaamisessa on enempi ajatus mukana ja se säilyy. Kuvilla on toisenlainen arvo.
Ei se kuvien määrä ole tärkeintä.
Digin kennon pikseli on analoginen, sen antama signaali seuraa analogisesti siihen osuvien valokvanttien määrää.
Kennolla kuitenkin nykyään on AD muunnin joka muuttaa signaalin digimuotoon jo siinä kennolla.
Digikamera on siis sekoitus analogiaa ja digiä!
Digitaalinen (digi) tarkoittaa suomeksi numeerista, joten numeerinen analoginen mikä hyvänsä on käsitteellinen mahdottomuus. Analoginen tarkoittaa vastaavuutta, mutta jos sen esittämiseen käytetään numeroita, jotka väistämättä ilmaisevat suureen arvon portaittain (näytetaajuus ja syvyys, mm.), ei menetelmä ole enää analoginen.
Yksi typerimpiä keskustelunavauksia ikinä.
Digimaailmassa numeerisuus on vain kahden numeron varassa, se on joko 0 (nolla) tai 1 (yksi). Meillä siviilissähän on käytössä 10 lukujärjestelmä jossa numerot ovat 0 - 9. En viitsi noita kaikkia luetella koska arvelen useimpien teistä tietävän mitä numeroita 0:n ja 9:n väliin sijoitetaan.
Keskustelun avaaja ei ehkä ollut tutustunut digi/analog maailmaan kovinkaan perusteellisesti!