Tämä ikuisuus dilemma.
Ja heteroon toki.
Ja heteroon toki.
Todella lämpimiä tunteita työkaveria kohtaan
KertoakoVaikoEikö
373318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mulla taas "heterona" lämpimiä tunteita ihanaa naista kohtaan. :)
Toki kannattaa kertoa, jos uskallat.
Mulla taas lesbona hirveen kamala kevättä rinnassa-fiilis:D Olen lyhyen ajan sisään kohdannut 2 sairaan itsevarmaan ja mielettömän persoonallisen kaunista heteronaista. Aloitin ma uudessa duunipaikassa ja pomo, jonka (toinen kaunottarista) tapasin kertaalleen haastattelu-vaiheessa loisti läsnäolollaan perjantain paliksessa. Hän istui ihan siinä vieressä enkä voinut muuta kuin kiltisti kuunnella ja ihailla napakoita vastauksia. Kerran sain katsekontaktin aikaiseksi ja joku ihmeen automaattinen silmänisku ja hymy siitä seurasi, mikä olisi varmaan saanut hämmennystä aikaan epävarmemman naisen kohdalla ja näin ollen hymy, jonka sain takasin oli yber valloittava.
Nyt sitten saattaapi hyvinkin olla, että pyydän häntä jonkin syyn varjolla urheilemaan tai vaaka-mamboilemaan kanssani, koska siideri-valasta meistä ei saa tekemälläkään;D
Vanhana ukkona halataan kun tavataan :-*
Todella lämpimiä tunteita ihanaa työkaveria l-kohtaan ja ei, toisin kuin luulet, en ole hetsku. Tahaton kosketuksesi viime viikolla meinasi saada sekoamaan, se tuntui niin hyvältä. Miten vaikaa oli olla kuin eimitään
Työkaveri I, alkaako hänen nimi kenties i-kirjaimella : )
Katselkaa lesbot vain niitä muita kaljupäisiä siiderivalaita
Ai sun kaltaisii? ;)
Just do it! Anna mennä vaan ja jos ei vastaa kustsuun niin kysy et voidaanko olla silti kavereita! ^^
Oletko varma, että hän on hetero?
Anna mennä vaan. Aloita ihan kaverimielessä ja katso, miten juttu etenee. Kukaan ei pahastu, jos haluaa tutustua.
Mä myös....tosin olen päässyt siihen et ollaan yökyläilty jonkun kerran mutten sen ja halaamista pidemmälle vaikka haluaisinkin. Olen kyllä tehnyt ajatukseni selväksi eikä hän nyt ainakaan tyrmännyt, itse hän oikeastaan on ollut tässä aloitteellisempi osapuoli
Olen aina ollut sitä mieltä etteivät lesbot kuulu työelämään, eivät etenkään minnekään vastuullisille paikoille, sillä omat pervot halut näemmä vain kiehuvat lesbojen pääkopissa päivät läpeensä eikä työnteosta tule mitään.
Mistä löytyy tällainen lesbojen pääkoppi? Onks siellä enemmänkin lesboi ;)
Kiinnostais myös tietää. ;) Vai oikein pääkoppi.
Tämän naisen perään haikailu ei ole mitenkään realisista. Hän varmasti jollain tasolla "kauhistuisi" jos tietäisi näistä tuntemuksistani. Tai ehkä kauhistuisi ihan oikeasti.
En itsekään osaa nähdä meitä missään parisuhteessa, joten ehkä viisainta jättää hänet pimentoon näistä tunteistani ja muuten vain nauttia ja ottaa ilo irti tästä työkaveruudesta : )
Voi kun olisitkin hän, jonka kanssa treffailusta minä haaveilen. Mutta en myöskään voi hänelle kertoa. Mutta hän vaan on niin ihana. Ja nyt "kesäaikaan" näen häntä liian harvoin
Meitä jotka pyörittelee samoja ajatuksia taitaa olla hieman useampi. Täällä myös yksi. ”Kesäaika” harmittaa myös, ikävä ja toinen pyörii mielessä melkein päivittäin. Treffailusta hänen kanssaan haaveilen minäkin <3
Sama juttu täällä. Niin vahvat tunteet maailman ihanista, kauneinsta ja seksikkäintä työkaveria kohtaan, ettei ole tosikaan. Miten joku voikin olla niin upea? Kesä tuntuu helvetiltä, voi kun se olisi tulisi ja olisi ohi jo. Miten siitä selviää, ettei näe tuota ihanaa naista päivittäin, kuten nyt?
Haaveissa vain.
Sama juttu täälläkin. Eipä ole edessä oleva loma ikinä harmittanut mutta nyt en tiedä miten edes kestän sen ilman häntä. En ole ikinä tuntenut ketään kohtaan näin voimakasta vetoa, lähes maagista. Pelkään jo mielenterveyteni puolesta :D
Huh, miten selvitä kesästä näkemättä häntä, ihan mahtavinta, parhainta ja ihaninta naista jonka tiedän. Nut näkee lähes aina ja.pian ei koko kesänä. Pitäisi vain päästä yli ja olla miettimättä, mutta ei se vaan onnistu. Hän on niin ihana. Joskus toivon, että voi kun hän kävisi myös täällä ja tajuaisi, kenestä on kysymys, mutta tuskin hän täällä pyörii.
Voi kesä, ennen niin odotettu, mutta ei enää.
Terkkuja ihanalle jouskarinaiselle jonnekkin <3.
Minäkin. Ja mietin häntä koko ajan aamusta iltaan. Ihan hullua kyllä...vaikka luulen kyllä että en ole tässä nyt ainoa joka miettii...
Miten helkatti voi olla niin vaikeaa näyttää kiinnostuksensa. Kummallista. Ehkä se on rohkeuden puutetta tai pelkoa, että saa siipeensä. Tänään taas kun juteltiin, sydän hakkasi tuhatta, sun katse, sinä. Voi helvetti.
Perutaanko kesä.
Minnepäin suomea viestisi on tarkoitettu? :)
Minnepäin suomea haluaisit viestin osuvan?
Espooseen
Espoon lähelle.... 😍😍😍
Kerro lisää? :)
Niinpä. Olen myös iskenyt silmäni erääseen upeaan daamiin kenen kanssa katseet kohtaavat. Sen enempää emme työn puolesta olla tekemisissä joten lähestyminen on vähintään haastavaa.
Kuinka voikaan joku jäädä mieleen näin pyörimään vain katseiden perusteella.
Voin samaistua olen ihastunut opiskelu kaveriini varpaita myöten(aikuisopiskelijoita), meistä on tullut koulussa kuin paita ja peppu, tuntuu aina että minulla on perhosia vatsanpohjalla kun näen hänet ^^ miinus puoli on siinä että on kihloissa miehen kanssa ja suunnittelevat häitä :( jotenka en uskalla sanoa kuinka paljon olen ihastunut häneen tai ylipäätänsä kertoa hänelle tunteistani. No ainakin voin unelmoida :)
Todella ajankohtaista. Miten joku nainen on saanut ajatukset näin sekaisin. Ristiriitaiset tuntemukset seilaa eestaas. Tahtoisin niin osoittaa hänelle tykkäämiseni ja kiinnostukseni. Ja omassa kuplassani hänkin pitää minusta ja haluaisi tutustua minuun ja meidän välille kenties tulisi intohimoinen suhde. Seuraavassa hetkessä (kun tulen kuplastani ulos) tajuan että se olisi varmaan ihan älyttömän sopimatonta ja tulis ehkä hänelle vain yllätyksenä, ja luultavammin hän järkyttyisi ja välttelisi kohtaamistani sen jälkeen.
Kuplassa elelyä täälläkin. Minnepäin tämä menee?
Niin, järkytys olisi tietysti mahdollinen. Mutta jos se ei olekaan kupla, vaan totta. Mitäs jos heitetään ihana tilaisuus ohi.. miksi tää on niin vaikeaa? Tää menee helsinkiin N naiselle
Helsinki. En ole N nainen. Enkä usko että hän tänne palstalle eksyy.
On kyllä tosi paha ihastua työkaveriin,. Nähdään jokapäivä, joka on toki maailman ihaninta ja samalla niin tuskallista, kun ei voi näyttää tunteitaan. Halata ja suudella kun siltä tuntuu. Ristiriitaisen riipivää. Kertoa ei vaan pysty, kuten edellä jo mainittiin, jos tunne on yksipuolista, niin olisi varsin vaikeaa olla työkavereita jatkossa. Joten tyydyn kuvitelmiin...
Itse käynyt mielessäni läpi tilanteita, joissa kertoisin omalle ihastukselleni mitä oikeasti tunnen. Ihan vain jo sen takia että saisin (saisinko..?) tämän ahdistavan tunteen pois rinnasta. Tämä kun ei todellakaan enään ole pelkkää toisen vilkuilua tai työasioista keskustelua. Jotenkin toisaalta uskon että hän ehkä sisimmissään tiedostaa että olen ihastunut, ehkä nauttii huomiosta tai olemme molemmat arkoja/emme tahdo tai uskalla muuttaa asioita. Tämän rohkeammin en vielä ole pystynyt osoittamaan kuinka ihana hän minusta on. Raastaa ajatus siitä, jos kuitenkin vaan kuvittelen. Olen ”kiva työkaveri” ei sen enempää. Luultavasti niin. Ihastuminen saa haaveilemaan
Raastavan ihanaa tämä tunne on. Nähdään töissä, mutta ei voi oikein koskettaa tai mitään. Olen ujo, vaikket sitä ehkä uskokkaan. Saat minut hämilleen ja käteni vapisevat. Täytyy oikein keskittyä pitämään itseni koossa, etten paljasta sinulle tunteitani.
Maanantaina tein tikusta asiaa ja sain sinut lähelleni hetkeksi. Nautin sinun läheisyydestä ja tuoksusta. Sinulla on ihan huumaava ominaistuoksu. Tunnen sen joskus, kun tulen töihin. Ihanaa saada sinusta edes mielikuva aisteilla...
Tiedän faktat. Olen sinua nuorempi ja ehkä kokemattomampikin historialtani. Kuitenkin vedät minua magneetin tavoin puoleesi. Olet jotain huumaavaa päähän menevää tunnetta. Olen samanaikaisesti sekasin ja täysin keskittynyt tilanteeseen.
Voisitko laittaa hiuksesi letille. Kerran olit letittänyt hiuksesi ja olin täysin myyty 😍 oot ihana nainen.
Kyllä mä luulen että kertomalla saisi tämän raastavan poltteen lieventymään, vaikka tulisikin pakit. Ehkä hetken nolottaisi ja kaduttaisikin, mutta kyllä se pidemmän päälle helpottaisi ja uskon että suoraselkäisenä sieltä lopuksi nousisi.
Nythän energia menee toisen läheisyyteen hakeutumiseen (mikä omassa tilanteessa hieman haastavaa), sekä pienien eleiden ylitulkitsemiseen, haaveiluun, ja oman mielikuvituksen ruokkimiseen. Tätä on jatkunut jo riittävän kauan, joten nyt on jo vakavassa harkinnassa saada tavalla tai toisella kerrottua omista tunteista hänelle.
Onko kukaan saanut kerrottua työpaikalla tunteistaan?
Miten men9?