Mitenhän on, onko sodan ajan mustanpörssin kaupasta ainuttakaan painettua sanaa.
Kahlattuani läpi sekä kirjaston, että netin ainut mitä löydän on ylimalkainen maininta että kaupankäynti oli vilkasta.
Kai joku jossain muistaa millaista vilunkipeliä nuo kauppiaat pitivät, rikastuiko tuolla vai veikö virkavalta kaiken?
Kahlattuani läpi sekä kirjaston, että netin ainut mitä löydän on ylimalkainen maininta että kaupankäynti oli vilkasta.
Kai joku jossain muistaa millaista vilunkipeliä nuo kauppiaat pitivät, rikastuiko tuolla vai veikö virkavalta kaiken?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kauppaa harjoitti maatalot,tavaraa ei meinannut saada rahalla kun sillä ei ollut mitään arvoa,kauppiaat valitti, mitä rahalla kun ei ole tavaraa mitä ostaisi,vaihtokaupaksi meni loppuaikana,kunnes laivat toi tavaraa maahan ja olot parani.
Siitä ei taida olla missään mitään dokumentoitua, vähän kuin romaanien hevoskaupat aikoinaan, vilkasta kauppaa. Muttei missään mustaa valkealla?
Sehän oli laitonta ja rikollista puuhaa. Kukapa sitä kirjaamaan!
Tosi kuitenkin on, että mustapörssi oli hyvä rahasampo joillekin ja oiva perusta varakkuudelle, kuten aikanaan viinan salakuljetus kieltolain aikana.
Taitavia tilanteiden hallitsijoita on aina.
Että viinan salakuljetuksesta kieltolain aikaan on kirjoja pilvin pimein, laitontahan sekin oli ja tuottoisaa, mutta siihen ilmeisesti liittyi jotain romantisointia.
Mustanpörssin kauppa taas oli kai niin tavallista laittomuutta ettei sitä kukaan ole vielä keksinyt romantisoida..
Ilman viinaa ei sentään kuoltu. Salakaupan asiakkaat olivat varakasta väkeä. Romantisointi oli vähän tuollaista villin lännen romantiikkaa, veneitä yli Suomenlahden ja mustia kanttikertaakantti-Fordeja yön pimeydessä metsäteillä.
Ilman ruokaa nähtiin nälkää. Itse muistan erään joulukuun, jolloin YLIMÄÄRÄISTÄ voita saatiin 75 grammaa hekeä kohden, koska oli joulu tulossa.
Kyllä oli törkeää riistoa, että voita sitten myytiin tolkuttomilla hinnoilla salakaupassa. Joku kertoi täällä, että olivat ostaneet voiklimpin, jonka sisään oli piiloitettu leipä.
Siinä tuli leivälle hintaa.
Kenelle olisit valittanut? Olithan ollut osallisena rikoksessa.
Junissa kävi etsintäpartioita, jotka kaivelivat kasseja ja etsivät salakuljetettua ruokatavaraa matkustajilta. Jokaisen oli avattava matkatavaransa ja sallittava niiden tarkastus.
Ruokatavara takavarikoitiin.
Huippua mielestäni on se, että tämä epämääräinen ruokamäärä meni ihan haaskioon, sillä mitäpä tarkastajat muutamasta ruokapaketista hyötyivät? Ne kerättiin jonnekin ja luultavasti jaettiin tarkastajien kesken, mihinkäs he muualle kesäkuumalla olisivat voit ja lihat panneet!
Muistini mukaan mustanpörssin kauppa oli eräälainen julkinen salakauppa sillä sitä harjoitti jokainen ja joka ainoa käytti tilaisuutta hyväkseen, oli sitten ostaja tai myyjä.
Äidilläni oli tapana sanoa että hän on maksanut kehden veljen maatilat. Hän kävi säännöllisesti ostamassa heiltä ruokatavaroita, voita ja sianlihaa. Eno kävi teurastamassa naapurien sikoja ja palkkioksi hän otti lihaa. Koska siasta piti luovuttaa kansanhuollolle iso osa ja ruho tarkastettiin ennen paloittelua niin eno keksi että hän leikkasi aimo viipaleen sian niskasta. Eihän sitä päättömästä ruhosta huomannut että niskaa oli vähän lyhennetty.
Maitoa kävimme ostamassa karjalan evakoilta jotka näin saivat lisätuloja. Heillä oli jotenkin paremmat mahdollisuudet siihen sillä maitokin kuului luovutettavien tuotteiden listalle.
Voinpa vielä mainita että minun vihkisormukseni on "tiskinalta" ostettu.
Ei näitä puuhia edes salailtu vaan puskaradio kertoi auliisti mitä mistäkin oli saatavana ja siihen osallistuivat niin virkavalta kuin muutkin.
Eli sitä harjoitettiin niin paljon, että liki jokainen oli osallinen.
No mietin tässä oliko joitakuita, muita jotka toimittivat tavaraa, toimivat välittäjinä. Olivat isompia rosvoja kuin nämä kotitarpeisiinsa ostavat?
Eli oliko salakaupassa portaita joiden huipulla joku keräsi hyvät tuotot?
Vai möikö jokainen liikenevän osan suoraan asiakkaalle?
Tuotiinko Ruotsista Tornion kautta tavaraa noiden tiskien alle, vai mistä kultaa ja oikeita kankaita saatiin.
Varsinkin sodan loppupuolella, eihän silloin ollut kuin moneen kertaan kierrätettyä materiaalia, että mistä silloin tuotiin tuo tiskien alle päätyvä tavara?
Voin ja maidon ja lihan ja viljan ymmärrän että kädestä käteen, mutta entä nuo arvokkaammat tavarat?
Oma mummini sanoo ettei nähnyt lainkaan nälkää noina vuosina, hän oli lastenhoitajana jollakulla sotaherralla. Kahviakin kuulemma oli aina tarjolla, ja leipää, perunat taisivat olla vähän hankalammin saatavia.
Kyllä sitä tavaraa ja ruokaa on ollut, sitä ei vain tasapuolisesti jaettu.
Armeijalla oli omat tahonsa.
Maajussit möivät minkä voivat kansanhuollolta.
Maksajat janälkäänäkevät olivat kaupungeissa ja muissa kaupunkimaisissa taajamissa. Minäkin asuin eräässä kirkonkylässä, jossa ei ollut mitään mahdollisuutta mustanpörssin kauppoihin.
Korttiannoksilla elettiin. Kesällä kasvatettiin porkkanaa ja omat perunat ym. mutta vähäistä se oli eikä riittänyt talveksi.
Kalaa ei nähty sodan aikana kertaakaan tässä tuhansien järvien maassa, sillä järveä ei lähistöllä ollut.
Miesväki rintamalla ja sukulaiset isoista kaupungeista meillä ahtaasti kuin sillit suolassa.
Perunaa etupäässä ruuksi, sillä sitä sai jostakin ostaa. Sieniä poimittiin, suolaa sentään sai kaupasta. Kurkkuja säilöttiin ja puolukkaa. Muut marjat piti syödä tuoreeltaan, sillä sokeria ei ollut säilöntää varten.
Kyllä minulla on sellainen kuva, että ruuan suhteen heikoimmalla olivat juuri kaupunkilaiset naisvaltaiset perheet, joilla ei ollut lähiomaisia maaseudulla.
Hoikkia olivat ihmiset noina aikoina ja kuulemma verenpainetauti kurissa ja kolesteroolitaso matalimmillaan sotavuosina.