Eli tässä on ensimmäinen hyvä mun koskaan vapaaajalla kirjoittamista jutuistani [olen kirjoittanut vain yhden ennemmin... yhdeksän vuotiaana x)]
Something.
Oli myrskyinen yö, ukkonen jylisi, oksat paiskautuivat ikkunoihin. Herra Van Herlinen kartanossa, Lady Jane Black yritti saada unta, mutta ei pystynyt siihen, oli liian kova melu. Takka lämmitti huonetta, mutta silti oli kovin kylmä. Lady Jane Käärityi yhä tiukemmin peittoihinsa, kylmästä hieman väristen. Miten voi olla näin kylmä, vaikka takka roihusi ilmiliekeissä? Syksykin oli vasta aluillaan, eikä ulkona ollut kovin kylmä, ainoa kylmä siellä oli tuuli. Oksat hakkasivat ikkunaa rajusti, kuin ne yrittäisivät rikkoa ikkunan. Yhtäkkiä ikkunat avautuivat sepposen selälleen. Aluksi lady ei ihmetellut tapahtunutta, ulkonahan tuuli rajusti. Valkea valo hiipi huoneeseen hiljaa, lipuen ilmassa. Vasta silloin lady pelästyi, jähmettyi paikalleen, ei uskaltanut huutaa.
Aamulla siivoja saapui huoneeseen, jossa isännän vieras, Lady Jane Black oli yrittänyt nukkua viime yönä. Siivoja järjesteli ensin tavarat, ja aikoi sitten herättää ladyn aamiaiselle. Siivoja käänsi ladyn selälleen ja oli sanomaisillaan jotain, kun näki jotain järkyttävää. Siivooja kirkaisi, ja ihmisiä saapui hurjaa vauhtia paikalle, samalla kun siivooja juoksi pois kirkuen. Paikalle kiirehtineet ihmisetkin olivat järkyttyneitä. Lady makasi sängyssään verisenä, puukko rinnassaan. Herra Van Herlinen kartanossa oli toinenkin vieras, johon lady tosin ei vielä ollut ehtinyt tutustua, Lordi Matt Damodred. Osa ihmisistä kiiruhti katsomaan Lordia, kun he ehtivät huoneeseen he näkivät hänet, täysin ehjänä, täysin turvassa, lukemassa kirjaa. Hänellä oli vaatteet jo päällä, punainen koristeellinen viitta, vihreät housut, ruskeat saappaat ja kuparin värinen paita. Matt oli komea, pitkä englantilainen nuori herra, jolla oli hieman punertavat ruskeat hiukset. Paikalle saapuneet palvelijat kertoivat Lordille tapahtuneesta, ja hän pyysi päästä katsomaan nuorta ladya. Hän käveli päättäväisesti, varmoin askelin katsomaan sitä, mitä pelkäsi näkevänsä, taas yhden ruumiin verisenä. Lordi saapui huoneeseen ja näki sen mitä oli pelännyt. Lordi kuului Salaiseen järjestöön, Fugit Lacrimaan. Järjestö tutki paranormaaleita asioita, ja tässä taisi olla taas yksi, Lordi Mattin eessä, ja hän kun oli juuri saanut vapaata. Lordi katsoi ikkunasta ulos, joka yhä oli auki, mietti, miten joku on voinut kiivetä yli 10 metriä liukasta tasaista seinää, se oli mahdotonta. Puutakaan pitkin ei olisi voinut kiivetä, ei ollut paksuja oksia jotka olisivat ikkunaan saakka ylettäneet. Paranormaali juttu, Matt mietti, miten hän oikein niitäaina vetää puoleen kuin magneetti? Matt tutki lähintä ikkunaa olevaa oksaa hieman tarkemmin, ja mitä siitä löytyikään? Palo jälkiä! Nyt hän oli varma että asia oli paranormaali. Hän kirjoitti kirjeen ja lähetti sen järjestön tukikohtaan viestinviejän mukana, hän kirjoitti myös toisen kirjeen, apurilleen.
Kahden päivän päästä, hänen apurinsa, Pippin Vince saapui. Pippin oli lyhyempi kuin Matt ja hän oli myös vuotta nuorempi, vaaleanruskea hiuksinen Britti. Pippin oli tehnyt monta vuotta tutkimus työtä monista paranormaaleista olennoista ja ilmiöistä, lopulta löytänyt tiensä Fugit Lacrimaan, ja päässyt Lordi Mattin apuriksi, Pippinille Matt oli kuitenkin vain Matt, eikä mikään Lordi. Matt oli iloinen kun Pippin saapui, ja näytti tälle huoneen, jossa Lady Jane oli muutama päivä sitten kuollut. Pippin tarkasteli oksia ja sanoi "En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa, tai lukenut tällaisesta" "Harmi, uskoin sinun tietävän. Minullakaan ei ole mitään aavistusta kuka tai mikä olisi tällaista tehnyt." Matt vastasi. Pippin mietti hetken, tuuli tuiversi hänen hiuksissaan "Paitsi... Olen kuullut eräässä majatalossa puhuttavan samantapaisesta tapahtumasta. Joku nainen oli kuulemma tapettu ilman mitään järkevää selitystä, ja naisen huoneen ikkunaa lähinnä oleva puu oli kuulemma osittain palanut." "Outoa... No, ainahan kaikkki on outoa." Matt naurahti. Palvelijatar saapui huoneeseen "Herra on varmaan väsynyt ja nälkäinen matkan jälkeen, ruokapöytä on katettu, ja sänky pedattu." punertavahiuksinen nuori palvelijatar sanoi. "Olette aivan oikeassa, tulen pian syömään." Pippin sanoi. Pippin tutkaili vielä hetken puun oksia, ja meni sitten alas syömään. Matt jäi huoneeseen katsomaan, kuinka aurinko laski metsien taa.
Seuraava päivä valkeni, tuoden mukanaan uuden yllätyksen. Metsä joka sijaitsi kartanon lähellä oli palanut, vielä pari puuta oli pystyssä, nekin tulessa.
Tuon enempää en ole vielä kirjoittanut, enkä tule varmaan vähään aikaan kirjoittamaankaan, koska en jaksa kirjoittaa.. x)) kirjoitan mieluummin kaikkea pientä...
Kommentteja kiitos!
Ps. vaihan nimeä.. Tästä lähtien se on.. öööh.. xD Se on.. Bluu! Bluu on ollut todella monissa paikoissa nimeni jonka takia se on minulle hmm.. tärkeä nimi xD ja ihmiset saattavat tunnistaa minut.. :) Kirjoittelin kylläkin viimeksi Bluu nimellä viime vuonna, kesällä.. :)
Something.
Oli myrskyinen yö, ukkonen jylisi, oksat paiskautuivat ikkunoihin. Herra Van Herlinen kartanossa, Lady Jane Black yritti saada unta, mutta ei pystynyt siihen, oli liian kova melu. Takka lämmitti huonetta, mutta silti oli kovin kylmä. Lady Jane Käärityi yhä tiukemmin peittoihinsa, kylmästä hieman väristen. Miten voi olla näin kylmä, vaikka takka roihusi ilmiliekeissä? Syksykin oli vasta aluillaan, eikä ulkona ollut kovin kylmä, ainoa kylmä siellä oli tuuli. Oksat hakkasivat ikkunaa rajusti, kuin ne yrittäisivät rikkoa ikkunan. Yhtäkkiä ikkunat avautuivat sepposen selälleen. Aluksi lady ei ihmetellut tapahtunutta, ulkonahan tuuli rajusti. Valkea valo hiipi huoneeseen hiljaa, lipuen ilmassa. Vasta silloin lady pelästyi, jähmettyi paikalleen, ei uskaltanut huutaa.
Aamulla siivoja saapui huoneeseen, jossa isännän vieras, Lady Jane Black oli yrittänyt nukkua viime yönä. Siivoja järjesteli ensin tavarat, ja aikoi sitten herättää ladyn aamiaiselle. Siivoja käänsi ladyn selälleen ja oli sanomaisillaan jotain, kun näki jotain järkyttävää. Siivooja kirkaisi, ja ihmisiä saapui hurjaa vauhtia paikalle, samalla kun siivooja juoksi pois kirkuen. Paikalle kiirehtineet ihmisetkin olivat järkyttyneitä. Lady makasi sängyssään verisenä, puukko rinnassaan. Herra Van Herlinen kartanossa oli toinenkin vieras, johon lady tosin ei vielä ollut ehtinyt tutustua, Lordi Matt Damodred. Osa ihmisistä kiiruhti katsomaan Lordia, kun he ehtivät huoneeseen he näkivät hänet, täysin ehjänä, täysin turvassa, lukemassa kirjaa. Hänellä oli vaatteet jo päällä, punainen koristeellinen viitta, vihreät housut, ruskeat saappaat ja kuparin värinen paita. Matt oli komea, pitkä englantilainen nuori herra, jolla oli hieman punertavat ruskeat hiukset. Paikalle saapuneet palvelijat kertoivat Lordille tapahtuneesta, ja hän pyysi päästä katsomaan nuorta ladya. Hän käveli päättäväisesti, varmoin askelin katsomaan sitä, mitä pelkäsi näkevänsä, taas yhden ruumiin verisenä. Lordi saapui huoneeseen ja näki sen mitä oli pelännyt. Lordi kuului Salaiseen järjestöön, Fugit Lacrimaan. Järjestö tutki paranormaaleita asioita, ja tässä taisi olla taas yksi, Lordi Mattin eessä, ja hän kun oli juuri saanut vapaata. Lordi katsoi ikkunasta ulos, joka yhä oli auki, mietti, miten joku on voinut kiivetä yli 10 metriä liukasta tasaista seinää, se oli mahdotonta. Puutakaan pitkin ei olisi voinut kiivetä, ei ollut paksuja oksia jotka olisivat ikkunaan saakka ylettäneet. Paranormaali juttu, Matt mietti, miten hän oikein niitäaina vetää puoleen kuin magneetti? Matt tutki lähintä ikkunaa olevaa oksaa hieman tarkemmin, ja mitä siitä löytyikään? Palo jälkiä! Nyt hän oli varma että asia oli paranormaali. Hän kirjoitti kirjeen ja lähetti sen järjestön tukikohtaan viestinviejän mukana, hän kirjoitti myös toisen kirjeen, apurilleen.
Kahden päivän päästä, hänen apurinsa, Pippin Vince saapui. Pippin oli lyhyempi kuin Matt ja hän oli myös vuotta nuorempi, vaaleanruskea hiuksinen Britti. Pippin oli tehnyt monta vuotta tutkimus työtä monista paranormaaleista olennoista ja ilmiöistä, lopulta löytänyt tiensä Fugit Lacrimaan, ja päässyt Lordi Mattin apuriksi, Pippinille Matt oli kuitenkin vain Matt, eikä mikään Lordi. Matt oli iloinen kun Pippin saapui, ja näytti tälle huoneen, jossa Lady Jane oli muutama päivä sitten kuollut. Pippin tarkasteli oksia ja sanoi "En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa, tai lukenut tällaisesta" "Harmi, uskoin sinun tietävän. Minullakaan ei ole mitään aavistusta kuka tai mikä olisi tällaista tehnyt." Matt vastasi. Pippin mietti hetken, tuuli tuiversi hänen hiuksissaan "Paitsi... Olen kuullut eräässä majatalossa puhuttavan samantapaisesta tapahtumasta. Joku nainen oli kuulemma tapettu ilman mitään järkevää selitystä, ja naisen huoneen ikkunaa lähinnä oleva puu oli kuulemma osittain palanut." "Outoa... No, ainahan kaikkki on outoa." Matt naurahti. Palvelijatar saapui huoneeseen "Herra on varmaan väsynyt ja nälkäinen matkan jälkeen, ruokapöytä on katettu, ja sänky pedattu." punertavahiuksinen nuori palvelijatar sanoi. "Olette aivan oikeassa, tulen pian syömään." Pippin sanoi. Pippin tutkaili vielä hetken puun oksia, ja meni sitten alas syömään. Matt jäi huoneeseen katsomaan, kuinka aurinko laski metsien taa.
Seuraava päivä valkeni, tuoden mukanaan uuden yllätyksen. Metsä joka sijaitsi kartanon lähellä oli palanut, vielä pari puuta oli pystyssä, nekin tulessa.
Tuon enempää en ole vielä kirjoittanut, enkä tule varmaan vähään aikaan kirjoittamaankaan, koska en jaksa kirjoittaa.. x)) kirjoitan mieluummin kaikkea pientä...
Kommentteja kiitos!
Ps. vaihan nimeä.. Tästä lähtien se on.. öööh.. xD Se on.. Bluu! Bluu on ollut todella monissa paikoissa nimeni jonka takia se on minulle hmm.. tärkeä nimi xD ja ihmiset saattavat tunnistaa minut.. :) Kirjoittelin kylläkin viimeksi Bluu nimellä viime vuonna, kesällä.. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teet aivan saman virheen kun minä. Älytöntä asian toistoa ainakin alussa sen tuulijutun kanssa. Keksi jotain sujuvampaa.. Anteeksi vain mutta kun mulle on niin monesti sanottu ettei enää saa toistaa, oli tuulinen ilma ja ulkona tuuli kovasti, tyyliin :D
Minusta tässä oli jotain viehättävää, enpä tiedä. Oikeinkirjoitustasi voisit treenata, ja tuota tarinasi kuljettelua. Se tuntui tosiaan välillä toiston takia junnavan paikoillaan, sitten taas harpottiin välissä isoin askelin. Mitä tietysti saa tehdä, mutta se pitää osata. Tavoilleni uskollisena kuulutan vielä omaperäisyyttä. Oletettavasti olet nuori kirjoittaja, joten aikaahan sinulla on vielä kehittyä.