Ihastunut ja epätoivoinen

Tuntuu tyhmältä ruveta avautumaan tänne, mutta koska tätä on kestäny jo joulusta asti niin meinaa pää räjähtää. Olen siis lukion ensimmäisellä (17v) ja olen korviani myöten ihastunut tämän kevään abiturienttiin... ei tunneta mitenkään, mutta tiedän hänen nimensä ja hänen taustoistaan koska oma siskoni on samaa ikäluokkaa joten jäänyt joskus mieleen ja hänen siskonsa minua vuoden vanhempi (ihastus 99, ihastuksen sisko 00, minä 01) tää tuntuu niin vaikeelta ton ikäeron takia, joten varmaan siinä yks syy miksen oo saanu aikaseks tehdä mitään. Hän valmistuu pian lukiosta ja meikäläinen viettää täällä vielä ainakin sen pari vuotta... elämä on oikeesti aika helvetin tuskasta ihastuneena, sillä mietin häntä jokapäivä, sitä kuinka tämäkin viikonloppu ja ilta voisi olla niin mahtava jos saisin tehtyä asioille jotain, huoh. Hänen siskonsa vielä muistuttaa hänestä jokapäivä koulussa... Oon kerännyt muutaman kerran rohkeuteni ja yrittäny tehdä asialle jotain, mutta vastaan tulee heti ongelma: hänellä ei ole sosiaalisia medioita oikeastaan ollenkaan, enkä tiedä edes hänen puhelinnumeroaan tai mitään... ei me kohdata enää kasvokkain missään, joten tilanne on aika epätoivoinen, myös tuon ikäeron takia. Elämä tuntuu kyllä niin vaikeelta tän asian kanssa ja oon niin ihastunu että melkeen sattuu...