Olen reilu parikymppinen nuori nainen ja oon todella yksinäinen. Taas kerran tuli vietettyä viikonloppu ypö yksin kotona. Jollain tavalla tähän on "tottunut" mut kyllä se sydämmeen sattuu, kun miettii, ettei mua kaipaa kukaan.
Useista yrityksistä huolimatta, en oo löytänyt kavereita vierelleni, jotka haluais tavata sen ekan/tokan kerran jälkeen. Ei vastata enää viesteihin. Yläasteella oli kyllä kavereita, mut heidän saadessa uusia kavereita mut unohdettiin kuin minkäkin vanhan lelun kaapin perälle :(
Mielestäni oon hyvä tyyppi, hauska ja mukava. En oo ikinä ilkee kellekkään ja oon aina halunnu muille hyvää. Joku mussa vaan on vikana, ettei mun kaa halua kukaan kaveerata... Ulkonäössäkään ei oo mitään kummallista, että sen piikkiin vois mennä.
En ees tiiä miks avaudun tänne, kai sitä on vaan niin paska olla. Kesänkin tulo ahdistaa, ku haluis tehä vaikka mitä, muttei yksin.
Oon vaan yks säälittävä hiirulainen, joka toivois jonkun huomaavan ja välittävän.
Useista yrityksistä huolimatta, en oo löytänyt kavereita vierelleni, jotka haluais tavata sen ekan/tokan kerran jälkeen. Ei vastata enää viesteihin. Yläasteella oli kyllä kavereita, mut heidän saadessa uusia kavereita mut unohdettiin kuin minkäkin vanhan lelun kaapin perälle :(
Mielestäni oon hyvä tyyppi, hauska ja mukava. En oo ikinä ilkee kellekkään ja oon aina halunnu muille hyvää. Joku mussa vaan on vikana, ettei mun kaa halua kukaan kaveerata... Ulkonäössäkään ei oo mitään kummallista, että sen piikkiin vois mennä.
En ees tiiä miks avaudun tänne, kai sitä on vaan niin paska olla. Kesänkin tulo ahdistaa, ku haluis tehä vaikka mitä, muttei yksin.
Oon vaan yks säälittävä hiirulainen, joka toivois jonkun huomaavan ja välittävän.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täällä ihan samat tuntemukset, et ole yksin :) Tuttuja nuo yksin vietetyt viikonloput, viestit johon ei ikinä vastata, tunne että pakko itsessä on jonkun olla vikana kun tilanne tämä...
Itsellä kyllä on lukion ansiosta tällä hetkellä enemmän "kavereita" kun ikinä elämässä, mutta kaverisuhteiden laatu ei tunnu olevan niin hyvä. Moniin oon tutustunut, mutta vähän ajan päästä aina pettyneenä huomannut, ettei henkilöä enää kiinnosta nähdä vapaa-ajalla, vastata viesteihin, puhua edes koulussa. Vähitellen käyn läpi kaikki ikätoverit koulusta, aina suhde lopahtaa.
Yritän aina miettiä positiivisesti että ei ne kaverisuhteet lopullisesti katoa ja että eikun tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei jaksaisi enää yhtäkään pettymystä.
Taitaa kyllä olla, et se todellinen kusipää on ihan joku muu ku minä
olet idiootti
Kyllä minäkin ihmettelen miksi ap on tullut tänne valittamaan p*skaelämästään?
"Tuollaiset tyypit ovat just niitä, jotka kuormittavat julkista terveydenhoitoamme olemattomilla vaivoillaan
Hakevat saikkua, huomiota, joutilaisuudessaan ja ikävissään mennään vastaanotolle.
Kaikenlaisia k*sipäitä maaimaan mahtuukaan"
Suksi vittuun täältä kiusaamasta sairaita ja yksinäisiä ihmisiä! Vedä vaikka ittes kiikkuun!
Alkuperäinen, mistä päin olet?
Mulla on ihan samoja fiiliksiä. On mulla koulussa joitakin kavereita, mutta mun kaverit on keskenään parempia kavereita. Ei kukaan ikinä vietä mun kanssa vapaa-aikaa tai edes laita viestiä oma-aloitteisesti. Olo on tosi yksinäinen.
Ihan samat tunteet täällä... Samaistun AP sun tuntemuksiin ihan täysin, paitsi että oon parikymppinen mies... Ei kavereita, yksin vaan viikonloput ja muutenkin... :( Pääsispä tästä yksinäisyydestä eroon, ois niin ihanaa... :) <3
Kuulostaa tutulta! Ite nainen 23v ja Helsinki, ap missäpäin asut?
entäs sit tällänen tässä kuussa 40 vuotta täyttävä yksinäinen mielenterveysongelmainen yksinäinen joka ei kelpaa kellekkään joskus ollut elämää mulla mutta ei enää nykysin olenkin tässä vakavasti miettinyt jos lähtis oman käden kautta täältä sen verran hirveeltä tuntuu olla aina yksin ja jos jonkun sattuu löytää nii se aina hylkää ei tätä vaa jaksa loputtomiin tervemenoa vaa nimimerkille pitkäpaska vaan et tiedä mistä me kärsitään ku tollasia lauot täällä..
No voi hyvänenaika..
Kun minäkin etsin naispuolista kaveria, mutta kukaan ei vaan kirjoita..Ajattelen, että heitä ei ole, mutta sitten tulee näitä avauksia kun ollaan yksinäisiä jne.
Kirjoittakaa nyt ihmeessa minulle te naiset, jotka kaveria kaipaatte. Katsotaan voisko meistä tulla ensin kirjoittelukavereita ja sitten tavatakkin ja viettää iltamia yhdessä. Olen kuitenkin aika monipuolinen ihminen siinä mielessä, että minua kiinnostaa käydä leffassa, keikoilla, festareilla jne. , eli juurikin sellaista mukavaa yhteistä tekemistä, mitä kaverin kanssa voi tehdä.
Kirjoita:)
Elämäntapasinkku missä sä asut ja minkä ikäinen oot?
Tuolta minun nimimerkin takaa löytyy tarvittavat tiedot ja ei ole mitää väliä mistäpäin ollaan tässä vaiheessa.
Kirjottelemalla privana kaikki selviää aikanaan:)
Kesä tulossa ja monenlaista kivaa voisi suunnitella kesään mukavan kaverin kanssa...
HEI.elämä ja nuoruus on rankkaa.tulet löytämään miehen.onko se oikea..toivon..
olet vielä niin nuori..älä sure..ok..t,henry
Kumma miten sitä päätyy yksinäiseksi, vaikka on ihan ok persoona.
Olen samaa kokenut.
En vain tajua, miten joillakin on "klaaninsa"/kaverit ja siihen ei oteta ketään mukaan.
Ehkä kaverit ja ystävät pitäisi säilyttää kouluajoista ?
Jouduin vaihtamaan paikkakuntaa 14-vuotiaana vanhempieni muuton mukana tietenkin,
en vain millään saanut uusia kavereita. En tuputtanut itseäni, mutta en vetäytynyt syrjäänkään.
Ei vaan ottanut tulta. Kaikilla oli jo "parhaat kaverinsa".
Pyysin kylään, pyysin mukaan jonnekin, ei tulosta.
Ulkopuolinen mikä ulkopuolinen.
Aikansa sitä kesti, muutin vuosien päästä töihin uudelle paikkakunnalle,
alkoi sujua paremmin.
Kesä tulee, se on hyvä ! Liiku paljon tilaisuuksissa, jossa on "yleisöä" paljon eli mahdollisuus tutustua !
Vaikka toiseen suomalaiseen onkin aika vaikea tutustua.
Suomalainen ei ole kovin avoin tai vastaanottavainen uusille tuttavuuksille.
On huomattu täälläkin...
Olet kiva ja fiksu, kyllä niitä kavereita löytyy !
Moikku.
Täällä on 30v helsinkiläinen nuori mies ja samassa venessä ollaan. Omatkin viikonloput menee lähes poikkeuksetta yksin eikä tuttuja / kavereita ole, joiden kanssa voisi lähteä tekemään mitään.
Ite tykkään liikunnasta, ruuasta, peleistä, leffoista yms.
Itsekkin oon yrittäny monesti saada uusia kavereita, mutta ne aina vain jää ja häviää jonnekkin ja sit joutuu taas porskuttaa yksikseen eteenpäin.
Jos haluut vaikka vaan kirjotella ja vaihtaa kuulumisia niin laittele mulle viestiä.
[email protected]
Täälä myös 33 v mies Pk-seudulta kohtuu yksinäinen, paljo yksin, ja ois kiva löytää uusia kavereita. Liikuntaa välillä harrastan, käyn lenkillä sun muuta. Jos kiinnostaa laitahan viestiä lisää, niin kerron itsestäni.
[email protected]
Minä olen alle kolmikymppinen helsinkiläinen mies ja just samoja fiiliksiä aloittajan kanssa. Tuntuu oudolta kun mielestäni olen myöskin mukava kaikille ja ymmärtäväinen, kiinnostunut monista asioista, liikunnallinen enkä mikään mörökölli vaan ihan siistin näköinenkin. Ei vain ole oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa ja se vetää mieltä matalaksi. Varmaan olen liian ujo ja siksi monet pitää tylsänä, kun ei ehdi edes tutustua.
Olin jo menossa nukkumaan ennen kuin löysin tänne. Minullekin saa lähettää viestiä [email protected],, jos jotain sattuisi kiinnostamaan.
Täälläkin yksi 30 vuotias sälli Hämeestä jolla amk-opinnot loppusuoralla.
Sitä jotenkin huomaa, että vaikka on jo 5 vuotta asunut kaupungissa, ei siltikään tunne ketään.
Etenkin nyt kesällä ja keväällä huomannut että sitä on aika yksin, kun luokkakaveritkin lähteneet muualle / valmistuneet. Itsellä valmistuminen edessä jouluna.
Kavereita on mutta kaikilla elämä siinä vaiheessa että perhettä ovat perustamassa, on asuntolaina jne. ja itsellä edelleen kaikki auki ja lisäksi asuvat muualla.
Naisia olen toki opintojeni aikana tapaillut mutta ikäisilleni naisille suurin ongelma näyttää olevan se, että olen köyhä opiskelija, eikä vakavasta suhteesta tunnu tulevan mitään. Naiset odottavat että kolmikymppisellä miehellä olisi jo oma kämppä ja auto jne. Sitä odotetaan myös valmiiksi katettua pöytää, ei ole auttanut vaikka olen kertonut että valmistuminen puolen vuoden päässä ja työpaikka hyvällä mallilla.
Liikunta auttaa siihen, että kämppään ei tule töiden jälkeen linniottauduttua (pyöräilen ja käyn salilla), mutta aamuisin ja iltaisin sitä tahtoisi jonkun kainaloon ja jolle saisi jakaa hyvät ja huonotkin asiat...
Noh, nyt lähinnä pyrkimyksenä on vetää kesähommat ja koulu pakettiin ja muuttaa Lahteen, veli asuu siellä niin saa jotain sosiaalisia ympyröitä taas. Jos sitä naisenkin sieltä saisi :)
Olen kohta 42-vuotias nainen Lahdesta.Lisää löytyy treffeistä cherry76 nimimerkillä.
Täysin samassa tilanteessa : / Olen 21v mies. Kaverit eivät enään pitäneet yhteyttä yläkoulun jälkeen. Olen muutaman luona käynyt, mutta ollaan jo vieraannuttu paljon ja selvästi nähtävissä että mun seura ei paljoo kiinnosta. Oon melko ujo, mutta kyllä minusta hyvää juttuseuraa kuitenkin saa. Vapaa aika kuluu tietokoneella pelatessa ja pitkillä kävelylenkeillä. Tällä hetkellä teen määräaik. toimistotyötä, syksyllä aloitan datanomiopinnot. Ehkä sieltä koulusta löytyy uusia kavereita. Pitkän aikaa ollut haaveena tyttöystävä ja mahd. naimisiin meno tulevaisuudessa. En ole vielä ollenkaan yrittänyt jutella ikäisilleni naisille, täytyy ensin kerätä itsevarmuutta. Olen kuitenkin kohtalaisen hyvännäköinen 183cm/79kg käyn satunnaisesti lenkillä mutta en salilla. Eiköhän tuo mun haave joskus toteudu, täytyy vaan olla optimistinen ja jaksaa yrittää. Ei tästä elämästä muuten selviä. :D Kiitos jos jaksoit lukea. Tuli tarve avautua.