Oisin hieman vailla neuvoja seuraavanlaiseen asiaan. Rakastuin naiseen kohta kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin molemmat oltiin varattuja eli elettiin naimisissa ( ei siis keskenään ). Ero tuli molemmille aikanaan, minulle kuusi vuotta sitten, hänelle kolme vuotta sitten eli hän oli vielä naimisissa kolme vuotta sen jälkeen kun itse olin eronnut. Ennen hänen eroaan haksahduin toiseen naiseen koska en kestänyt sitä jatkuvaa erossa oloa ( minusta kun ei ole yksin eläjäksi, lapset joka toinen viikonloppu luonani ). Sitä toista "suhdetta" ei kestänyt kuin kaksi kuukautta ja sinäkin aikana nähtiin tän ekan kans viikottain.
No hänen eronsa jälkeen näytti että elämä alkaa kukoistamaan, mutta...
Vajaa vuosi taaksepäin tää "eka rakkaus" kertoili mulle ettei enää halua jatkaa seurustelua. Syy hänen mielestään on se että hänen pitää saada olla vapaa.
Tämänkin jälkeen ollaan kuitenkin oltu jatkuvassa yhteydessä ja mielestäni homma ei ole juuri muuttunut siitä mitä se oli aiemmin ( ollaan siis intiimissäkin tekemisissä viikottain ). Naiseni on kuitenkin sitä mieltä että me ei seurustella vaan ollaan pelkkiä kavereita. Hän reissaa paljon kavereidensa luona viikonloppuisin ja tietenkin ilman minua koska lapset ovat juuri tuolloin minulla.
Ja hänen palattuaan minä olen se joka ottaa yhteyttä koska niin paljon hänen läheisyyttä kaipaan. Ja sitten taas nähdään jne jne.
Mun ongelma on se että olen hänestä mustis ja tämä tulee esille kun ollaan baarissa. Ja tietenkin pikku pienissä... Väkivaltaa häntä kohtaan en ole käyttänyt vaan mustasukkaisuuteni on lähinnä sitä että molemmat alkaa ns. mököttämään toisilleen ja sen jälkeen on ilta pilalla. Kuitenkin näidenkin sessioiden jälkeen ollaan edelleen "kavereita".
Olisinkin neuvoja vailla etenkin naispuolisilta kirjailijoilta. Mikä on luulonne, mitä asian suhteen kannattaisi tehdä? Vaikka hän väittää että ei välitä minusta enää, mielestäni liian moni asia sotii sitä vastaan. Hän haluasi jatkaa pelkkänä kaverina... Onko hänellä sittenkin tunteita minua kohtaan ( niin kuin minusta kuitenkin tuntuu )?
No hänen eronsa jälkeen näytti että elämä alkaa kukoistamaan, mutta...
Vajaa vuosi taaksepäin tää "eka rakkaus" kertoili mulle ettei enää halua jatkaa seurustelua. Syy hänen mielestään on se että hänen pitää saada olla vapaa.
Tämänkin jälkeen ollaan kuitenkin oltu jatkuvassa yhteydessä ja mielestäni homma ei ole juuri muuttunut siitä mitä se oli aiemmin ( ollaan siis intiimissäkin tekemisissä viikottain ). Naiseni on kuitenkin sitä mieltä että me ei seurustella vaan ollaan pelkkiä kavereita. Hän reissaa paljon kavereidensa luona viikonloppuisin ja tietenkin ilman minua koska lapset ovat juuri tuolloin minulla.
Ja hänen palattuaan minä olen se joka ottaa yhteyttä koska niin paljon hänen läheisyyttä kaipaan. Ja sitten taas nähdään jne jne.
Mun ongelma on se että olen hänestä mustis ja tämä tulee esille kun ollaan baarissa. Ja tietenkin pikku pienissä... Väkivaltaa häntä kohtaan en ole käyttänyt vaan mustasukkaisuuteni on lähinnä sitä että molemmat alkaa ns. mököttämään toisilleen ja sen jälkeen on ilta pilalla. Kuitenkin näidenkin sessioiden jälkeen ollaan edelleen "kavereita".
Olisinkin neuvoja vailla etenkin naispuolisilta kirjailijoilta. Mikä on luulonne, mitä asian suhteen kannattaisi tehdä? Vaikka hän väittää että ei välitä minusta enää, mielestäni liian moni asia sotii sitä vastaan. Hän haluasi jatkaa pelkkänä kaverina... Onko hänellä sittenkin tunteita minua kohtaan ( niin kuin minusta kuitenkin tuntuu )?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en ainakaan naisena pystyisi olemaan miehen kans intiimeissä tilanteissa,jos mulla ei olis tunteita häntä kohtaan..Mutta meitä on kaikenlaisia..Toisaalta tuntuu että hän pitää sua vaan jonain "panona" tai vähän niinkuin varalla,siihen asti kun löytää "paremman".Ala sinäkin katseleen jo itselles uutta "kaveria",niin ei satu niin paljoa kun tämä nykyinen sut hylkää.
hän kyllä väittää että aikoo pysyä sinkkuna, pärjää kuulemma yksinäänkin. Ja kun minulla kuitenkin on niin vahvat tunteet häntä kohtaan niin en voi unohtaa häntä noin vain enkä siksi ole halukas etsimään uutta "kamua".
Joku ratkaisu tässä olis kuitenkin tehtävä, ei tällasta jaksa enää pitkään.
Kiitti kommenteista, Tupu.
että hän pitää sinua liian itsestään selvyytenä tavallaan vähän niinkuin joku pitää avo/aviopuolisoa, tunteita varmasti on mutta sinun täytyy herättää hänen mustasukkaisuutensa eli näyttää että et ole helposti saatava voithan vaikka alkaa satuilla että olis toinen nainen tai todella jos on naisia niin näyttäytyä hänelle ´heidän seurassaa tms vipinää kyllä varmaan alkaa seurassas enemmän viihtyä jos kuitenkin todella välittää..näin luulen.
se on kyllä huomattu että jos esim. baarissa juttelen jonkun naisen kanssa niin kyllä jokin hänessä alkaa risomaan. Mutta niin raaka häntä kohtaan en pysty olemaan että näyttäytyisin jonkun toisen naisen kanssa hänelle, no way.
On hän kyllä "muutaman" kerran sanonut että kyllä minä vielä uuden naisen itselleni löydän. Tarkoittaneeko todella sitä että haluaisi minusta eroon vai miksi tuollaista laukoo, tiedäppä sitäkään.
Ehdotan että kysyt häneltä suoraan mikä on homman nimi?Eihän tollasta epätietoisuutta kukaan kauaa jaksa,täytyyhän molempien olla selvillä "pelisäännöistä" ja siitä että,missä mennään.Tuntuu aika ikävältä jos toinen huitelee millon missäkin ja toinen odottaa kotona miettien että,millon mahtaa tulla,soittaako..yms.Nyt otat ittees niskasta ja kysyt suoraan,jos et tänään niin huomenna sitte,onnea matkaan!
tämän kysymisen aika on hieman myöhemmin. Pitää pitää ensin hieman etäisyyttä ja katsoa mitä se antaa. Sekin toivottavasti antaa osviittaa mun ja hänen ratkaisuille. Oon lähdössä työreissulle kolmeksi viikkoa hieman kauemmaksi, joten sinä aikana ei tule pidettyä yhteyttä läheskään joka päivä. Katotaanpa sen jälkeen mitä hän haluaa, kelpaako seurustelu vai pelkkä seksi.
Rankka kuuri, mutta saattaa toimia: älä ota enää yhteyttä. Älä tee aloitteita. Anna hänen soittaa, ehdottaa, anna hänen haluta sinua.
Suostut sitten hänen ehdotuksiinsa, mutta käyttäydy vähän niin kuin asia ei olisi sinulle niin tärkeä.
Yleensä se vain menee niin että hän silloin hän kiinnostuu sinusta.
Lapsellista? kyllä, mutta näin ihmismieli toimii. Haluamme aina sitä mikä on vaikeasti saavutettavissa, ja varma nakki kyllästyttää.
Tätäkin on kokeiltu. Yleensä minä en ole pystynyt pitämään päätöstäni vaan olen sortunut toisen läheisyyttä ikävöidessä ja ottanut yhteyttä, joskus tähän on mennyt muutama päivä, joskus viikko. No täytyy myöntää että viikon jälkeen hän otti yhteyttä kun minä sain pidettyä pääni.
Tämä on varmasti hyvä neuvo ja uudelleen toteuttamisen arvoinen. Katotaan mitä tuo tullessaan...