Kevät tuo tullessaan valoa.
Lämpöä.
Iloa.
Ja rakkautta.
Useimmille.
Minä en kuulu heihin.
Minulle kevät tuo muistot.
Muistot jotka satuttavat.
Muistot joita ei haluaisi muistaa.
Mutta jotka on pakko muistaa.
Haluan unohtaa ne.
Mutta en pysty.
Siihen olen liian tyhmä.
Ja petetty.
Minulla on vain arpia ja kipeitä muistoja.
Muistoja jotka märkivät.
Joista tulee paiseita.
Jotka murskaavat sinut alleen.
Lämpöä.
Iloa.
Ja rakkautta.
Useimmille.
Minä en kuulu heihin.
Minulle kevät tuo muistot.
Muistot jotka satuttavat.
Muistot joita ei haluaisi muistaa.
Mutta jotka on pakko muistaa.
Haluan unohtaa ne.
Mutta en pysty.
Siihen olen liian tyhmä.
Ja petetty.
Minulla on vain arpia ja kipeitä muistoja.
Muistoja jotka märkivät.
Joista tulee paiseita.
Jotka murskaavat sinut alleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta kun ne paiseet
tarpeeksi kauan ovat muhineet
ne puhkeavat
ja siitä alkaakin
paraneminen!
Malta, älä hätäile,
odota karsivällisesti.
Kevät koittaa sinullekin!
Tarkoituksellista tai kirjoitusvirhe (), silti hyvin sanottu. Tarkoitan kohtaa "SINUT", sitä olisi odottanut, että sana olisi ollut "minut".
Muutti mielestäni runon koko olemuksen ja sanoman. Ja parempaan suuntaan. :)
se "sinut" on tarkoituksella. Tarkoitin lähinnä, että lopulta muistot euvät enää kummittele vaan uskallan elää ilman "sinua".
Ja mielestäni tämä yksi sana muuttaa koko runon pohjavireen positeevisemmaksi (kertoja ei siis murskaannukaan, vaan pääsee kaiken yli).
Lisäksi se yksi sana teki runosta myös omaleimaisen. :)