vaikuttaako uskomuksesi todellisuuteen?

Enimmäkseen ihan totta, mutta ehkä tämä ei tainnut olla aivan loppuun saakka mietitty:

"Ilman käsitteitä eli kieltä ei ole havaintoa ja kaikkiin kieliin on sisäänrakennettu useita uskomuksia ja oletuksia. "

Kyllähän havaintoja on kaikilla elollisilla olioilla, vaikka niiden havaintotoimintoihin ei liittyisikään mitään lingvististä. Myöskään kieli ei määrää mitään uskomusta, koska samassa kielessä voidaan sekä myöntää että kieltää uskomuksen todenperäisyys. Kielen käsitteet (jonakin tiettynä ajanhetkenä) määräävät ainoastaan aihepiirit, mistä kielessä voidaan (sillä hetkellä) puhua. Ja jos havaintoja tulee ennestään tuntemattomista kohteista, niille yleensä kehitetään käsitteet, joilla asiasta kommunikoidaan.

Kielellä-komm-havaintoja kirjoitti:

Enimmäkseen ihan totta, mutta ehkä tämä ei tainnut olla aivan loppuun saakka mietitty:

"Ilman käsitteitä eli kieltä ei ole havaintoa ja kaikkiin kieliin on sisäänrakennettu useita uskomuksia ja oletuksia. "

Kyllähän havaintoja on kaikilla elollisilla olioilla, vaikka niiden havaintotoimintoihin ei liittyisikään mitään lingvististä. Myöskään kieli ei määrää mitään uskomusta, koska samassa kielessä voidaan sekä myöntää että kieltää uskomuksen todenperäisyys. Kielen käsitteet (jonakin tiettynä ajanhetkenä) määräävät ainoastaan aihepiirit, mistä kielessä voidaan (sillä hetkellä) puhua. Ja jos havaintoja tulee ennestään tuntemattomista kohteista, niille yleensä kehitetään käsitteet, joilla asiasta kommunikoidaan.

Lue lisää

"Kyllähän havaintoja on kaikilla elollisilla olioilla, vaikka niiden havaintotoimintoihin ei liittyisikään mitään lingvististä. Myöskään kieli ei määrää mitään uskomusta, koska samassa kielessä voidaan sekä myöntää että kieltää uskomuksen todenperäisyys."

Jonkinlainen symbolifunktio eli laajassa mielessä kieli lienee kaikilla elollisila olioilla jossain muodossa eli osataan yhdistää tietyntyyppisiä asioita joihinkin toisiin asioihin siten että syntyy ehdollistuminen (esim. Pavlovin koirakokeet).

"Myöskään kieli ei määrää mitään uskomusta, koska samassa kielessä voidaan sekä myöntää että kieltää uskomuksen todenperäisyys."

Kaikkiin kieleen ja symbolifunktioihin liittyy aina joitakin oletuksia ja uskomuksia esim. erotetaan toisistaan subjekti, objekti ja verbi. Joissain kielissä ilmaistaan sama asia pelkällä toiminnalla ilman erillistä subjekti ja objektia.

Totuusarvot taas liittyvät kiinteästi siihen paradigmaan tai uskomusjärjestelmään minkä puitteissa asioita kullonkin käsitellään. Jos esim. esittää vääriä kysymyksiä ja/tai väärässä järjestyksessä niin totuusarvoja ei pysty määrittelemään kuin aivan triviaaleissa tapauksissa ja erilaiset paradigmat eivät välttämättä sulje pois toisiaan eivätkä niiden paradigmojen väitteet kumoa toisenlaisen paradigman (näkökulman tai viitekehyksen) väitteitä.

"Ja jos havaintoja tulee ennestään tuntemattomista kohteista, niille yleensä kehitetään käsitteet, joilla asiasta kommunikoidaan."

Ja niihin uusiin käsitteisiin sitten liitetään käytännössä aina oletuksia ja odotuksia sen tuntemattoman asian suhteen.

Mistä ihminen tietää mikä on uskomusta ja mikä on todellisuutta? Kun kysytään vaikuttaako jokin todellisuuten, mitä tarkoitetaan todellisuudella tai uskomuksella?
Jos symbolifunkto (esittävien merkkien ja muotojen ymmärtäminen ja käyttö ajattelussa ja viestinnässä) onkin osaltaan myös tarkkailija joka tekee havaintoja.. mutta pitää olla jokin" kiinteä" elementti johon verrataan..

Näkyvien kohteiden ja ei näkyvien välissä oleva( tila )jäisi tällöin oletuksille ja uskomuksille . . Jos ulkopuolella(ja sisäpuolella) on kaksi todellisuutta joita voidaan mitata, ihmisellä pitäisi olla "koneisto" jolla hän mittaa..
Mutta koska(oletus) sisämaailma ja ulkomaailma ovat samanaikaisesti olemassa pitäisi olla "anturi" joka tulkitsee
..mikä on todellista factum ja mikä uskomusta non factum..
Materialismi olettaa materian kautta. Idealismi hengen kautta, Millä menetelmällä ihminen voi siis todentaa ja arvioida kahta vastakohtaista ideologiaa ?

Kun annettaisiin esim. jollekin kohteelle tai muodolle kielellinen merkitys, pitäisi siis olla sisäinen ominaisuus joka vastaisi kohdetta .. niin että syntyisi vastaavuus joka täsmää ulkoisen muodon kanssa. Tällöin voitaisiin kysyä, kumpi antoi merkityksen, muoto vai kieli ?

muotokieli kirjoitti:

Mistä ihminen tietää mikä on uskomusta ja mikä on todellisuutta? Kun kysytään vaikuttaako jokin todellisuuten, mitä tarkoitetaan todellisuudella tai uskomuksella?
Jos symbolifunkto (esittävien merkkien ja muotojen ymmärtäminen ja käyttö ajattelussa ja viestinnässä) onkin osaltaan myös tarkkailija joka tekee havaintoja.. mutta pitää olla jokin" kiinteä" elementti johon verrataan..

Näkyvien kohteiden ja ei näkyvien välissä oleva( tila )jäisi tällöin oletuksille ja uskomuksille . . Jos ulkopuolella(ja sisäpuolella) on kaksi todellisuutta joita voidaan mitata, ihmisellä pitäisi olla "koneisto" jolla hän mittaa..
Mutta koska(oletus) sisämaailma ja ulkomaailma ovat samanaikaisesti olemassa pitäisi olla "anturi" joka tulkitsee
..mikä on todellista factum ja mikä uskomusta non factum..
Materialismi olettaa materian kautta. Idealismi hengen kautta, Millä menetelmällä ihminen voi siis todentaa ja arvioida kahta vastakohtaista ideologiaa ?

Kun annettaisiin esim. jollekin kohteelle tai muodolle kielellinen merkitys, pitäisi siis olla sisäinen ominaisuus joka vastaisi kohdetta .. niin että syntyisi vastaavuus joka täsmää ulkoisen muodon kanssa. Tällöin voitaisiin kysyä, kumpi antoi merkityksen, muoto vai kieli ?

Lue lisää

"Mistä ihminen tietää mikä on uskomusta ja mikä on todellisuutta? "

"Kun kysytään vaikuttaako jokin todellisuuten, mitä tarkoitetaan todellisuudella tai uskomuksella?"

Hyviä kysymyksiä!

Ei uskomusta ja ns. "todellisuutta" voi useinkaan erottaa toisistaan. Ihminen valitsee toimintansa aina omien uskomustensa ja oletustensa perusteella. Jos sen toiminta ihmisen kannalta menestyksellistä sitä kutsutaan "todeksi" tai "todellisuudeksi" ja vastaavasti jos se toiminta ei ole menestyksellistä niiden uskomusten pohjalta niin se uskomus on "epätosi".

Erikseen on sitten ns. määritelmällisesti tai tautologisesti todet asiat kuten loogiset ja matemaattiset totuudet jotka seuraavat jo oletuksista eivätkä sellaisenaan kerro mitään reaalitodellisuudesta.

Mikään teoria tai uskomus ei ole eikä voi olla tyhjentävä ja kaiken muun poissulkeva totuus vaan kaikki ns. totuudet ovat aina vain osatotuuksia. Perimmäinen todellisuus jää aina jonkinlaiseksi "mustaksi laatikoksi" josta saadaan selville vain sellaisia asioita mitä osataan kysyä ja pystytään tutkimaan. Se todelisuus ei muutenkaan ole mikään staattinen asia joka vain jossain odottaa löytäjäänsä vaan tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta sen havaitsijan ja havainnon kohteen välillä.

"Jos symbolifunkto (esittävien merkkien ja muotojen ymmärtäminen ja käyttö ajattelussa ja viestinnässä) onkin osaltaan myös tarkkailija joka tekee havaintoja.. mutta pitää olla jokin" kiinteä" elementti johon verrataan.."

Kaikki ajattelu ja viestintä perustuu kokemusten ja havaintojen luokitteluun. Ne "kiinteät" elementit ovat aina abstrakteja luokitteluja jotka joissain tapauksissa toimivat. Samat kokemukset ja havainnot voi usein luokitella lukemattomilla eri tavoilla eri tarkoituksia varten. Monet niistä luokitteluista voivat olla käytännön reaalitodellisuuden kannalta toimivia ja hyödyllisiä mutta aina jollain tavalla hyvin puutteellisia.

Se perimmäinen koko todellisuus on aina paljon laajempi kuin kaikki mahdolliset ihmisen kehittämät luokittelut. Mikään kielellinen ilmaisu ei edes riitä kuvaa yksilön konkreettista kokemusta kuin joiltain osin ja silloinkin vain vertaamalla sitä muihin vastaaviin asioihin.

"Näkyvien kohteiden ja ei näkyvien välissä oleva( tila )jäisi tällöin oletuksille ja uskomuksille . . Jos ulkopuolella(ja sisäpuolella) on kaksi todellisuutta joita voidaan mitata, ihmisellä pitäisi olla "koneisto" jolla hän mittaa..
Mutta koska(oletus) sisämaailma ja ulkomaailma ovat samanaikaisesti olemassa pitäisi olla "anturi" joka tulkitsee"

Kyllä ne uskomukset ja oletukset vaikuttavat ihan kaikkeen. Uskomus - ja käsitejärjestelmät ovat se koneisto mutta ne ovat oikeastaan vain ikäänkuin meillä käytössä oleva käyttöliittymä - ei se itse todellsuus - analogisesti sama tilanne kuin tavallisen tietotekniikkaan perehtymättömän maallikko tuntee vain se tietokoneen käyttöjärjestelmän käyttöliittymän ja itse se laitteisto ja konekielinen ohjelmisto jää jonnekin pimentoon.

Elollisten olentojen kognitiiviset kyvyt ovat evoluution prosessissa optimoituneet lähinnä vain elossa pysymiseen ja lisääntymiseen - ei todelisuuden havaitsemiseen sellaisena kuin se on.

"Materialismi olettaa materian kautta. Idealismi hengen kautta, Millä menetelmällä ihminen voi siis todentaa ja arvioida kahta vastakohtaista ideologiaa ?"

Nuo molemmat ovat mielestäni jossain määrin toimivia ja toisiaan täydentäviä ja niiden toimivuus käytännössä on se olennaisin kriteeri. Materialismin ja idealismin ero on lähinnä se että materialismi on aina kolmannen persoonan ulkopuolinen näkökulma ja idealismi taas on aina 1. persoonan näkökulma eli henkilökohtainen kokemus.

Oikeastaan ne kaikki 3. persoonan näkökulmat palautuvat aina 1. persoonan näkökulmaan koska kaikki ajattelu, kokeminen ja havaitseminen ovat aina subjektiivisia kokemuksia ja kun niitä kokemuksia vertaillaan kielen avulla voidaan saavuttaa jonkinlainen konsensus vaikka kukaan ei esim. voi olla varma että minun näkemäni punainen on varmasti samanlainen kuin jonkun muun näkemä punainen vaikka käsitteet ovatkin samat.

"Kun annettaisiin esim. jollekin kohteelle tai muodolle kielellinen merkitys, pitäisi siis olla sisäinen ominaisuus joka vastaisi kohdetta .. niin että syntyisi vastaavuus joka täsmää ulkoisen muodon kanssa. Tällöin voitaisiin kysyä, kumpi antoi merkityksen, muoto vai kieli ?"

Ihminen antaa kielen käsitteille merkitykset ja hahmottaa kokemuksesta muodot. Kyse on rakenneyhtäläisyydestä ja analogisesta ajattelusta. Kun esim. käännetään kielestä toiseen niin osa merkityksestä katoaa mutta samalla syntyy uusia merkityksiä ja matemaattiset mallit ja kaavat voivat toimia hyvinkin paljon toisistaan poikkevien reaalimaailman asioiden kanssa, Tuntemattomat ja uudet asiat pyritään palauttamaan jo jossain määrin tunnettuihin asioihin.

....

Aihe on melko monimutkainen ja helposti jää kielen ja käsitteiden vangiksi näissä pohdinnoissa. Jatketaan harjoituksia myöhemmin.....

Uskomus voi vaikuttaa ainakin psygologisesti todellisuuteen, eli käsitykseen todellisuudesta. Kysymys on suhteellinen ja subjektiivinen ( henkilökohtainen) kokijan kannalta.
Absoluutit ja vastakkaiset elementit olisivat normeja (totuusarvoja) jotka vaikuttavat uskomuksiin , siihen mitä pidetään todennäköisenä.

Normaalissa puhekielessä uskomuksen voidaan ajatella tarkoittavan taikauskoa tai muunlaista virheellistä käsitystä todellisuudesta.
Uskomus voi olla myös kyselevää ja tutkivaa luonteeltaan ( askelma mihin asti ja minkälaiseen tulkintaan on päästy ) Eräänlaista tutkivaa journalismia jossain mielessä.
Uskomus voisi tällöin kahdella tavalla vaikuttaa todellisuuteen, joko positiivisesti tai negatiivisesti.
Jos ihminen seuraa fanaattisesti uskomustaan, hän "törmää" jossain vaiheessa todellisuuteen, jolloin uskomuksen ja todellisuuden ero tulisi näkyviin (jos on vielä resursseja myöntää todellisuus)
Toisaalta positiivinen myönteinen uskomus, joka kääntäessään havaitsijan oikeaan suuntaan ja käsitykseen vaikuttaisi myönteisesti.

Yhteenvetona: kyllä, uskomus voi vaikuttaa todellisuuteen, jos sen laatu selviää ja tulee ilmi.
Toisin sanoen käsitys todellisuudesta voi muuttua positiivisesti kun uskomus paljastuisi uskomukseksi ja maailmankuva muuttuisi positiivisesti.
Vastakohtana olisi tällöin negatiivinen harhainen käsitys.

todarv kirjoitti:

Uskomus voi vaikuttaa ainakin psygologisesti todellisuuteen, eli käsitykseen todellisuudesta. Kysymys on suhteellinen ja subjektiivinen ( henkilökohtainen) kokijan kannalta.
Absoluutit ja vastakkaiset elementit olisivat normeja (totuusarvoja) jotka vaikuttavat uskomuksiin , siihen mitä pidetään todennäköisenä.

Normaalissa puhekielessä uskomuksen voidaan ajatella tarkoittavan taikauskoa tai muunlaista virheellistä käsitystä todellisuudesta.
Uskomus voi olla myös kyselevää ja tutkivaa luonteeltaan ( askelma mihin asti ja minkälaiseen tulkintaan on päästy ) Eräänlaista tutkivaa journalismia jossain mielessä.
Uskomus voisi tällöin kahdella tavalla vaikuttaa todellisuuteen, joko positiivisesti tai negatiivisesti.
Jos ihminen seuraa fanaattisesti uskomustaan, hän "törmää" jossain vaiheessa todellisuuteen, jolloin uskomuksen ja todellisuuden ero tulisi näkyviin (jos on vielä resursseja myöntää todellisuus)
Toisaalta positiivinen myönteinen uskomus, joka kääntäessään havaitsijan oikeaan suuntaan ja käsitykseen vaikuttaisi myönteisesti.

Yhteenvetona: kyllä, uskomus voi vaikuttaa todellisuuteen, jos sen laatu selviää ja tulee ilmi.
Toisin sanoen käsitys todellisuudesta voi muuttua positiivisesti kun uskomus paljastuisi uskomukseksi ja maailmankuva muuttuisi positiivisesti.
Vastakohtana olisi tällöin negatiivinen harhainen käsitys.

Lue lisää

"Uskomus voi vaikuttaa ainakin psygologisesti todellisuuteen, eli käsitykseen todellisuudesta."

Mielikuvat ja uskomukset ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Ei se mainonta ja propaganda muuten edes toimisi. Talouselämä ja pörssikurssit käyttäytyvät myös aika pitkälle mielikuvien eli uskomusten pohjalta. Toisaalta sitten jokainen ihminen pitää oletusarvoisesti omia uskomuksiaan usein totuutena ja todellisuutena eikä helposti tunnusta ja hyväksy niitä uskomuksiksi.

Jos ajatellaan tiedettä niin aika pieni osa ns. tieteellisestä maailmankuvasta ja eri tieteenalojen teorioiden oletuksista on oikeasti testattu kokeellisesti tieteellisellä metodilla tai suurin osa niistä oletuksista ei ole edes periaattessa testattavissa kokeellisesti ja havaintojen avulla.

"Normaalissa puhekielessä uskomuksen voidaan ajatella tarkoittavan taikauskoa tai muunlaista virheellistä käsitystä todellisuudesta."

Uskomus voi olla hyvin perusteltu ja siinä mielessä pätevä ja käyttökelpoinen ainakin johonkin konkreettiseen tarkoitukseen.

Uskomusten vaikuttaminen todelisuuteen on kyllä aika lähellä taikuutta ja vaikka vallitseva maailmankuva väittää ns. taikuuden tai magian eli psyyken vaikutuksen fysikaaliseen todelisuuteen olevan mahdotonta niin ei ole mitenkään itsestäänselvä asia että se uskomus pitää paikkansa. Esim. lääketieteessä tunnetaan placebo ja sen vastakohta nocebo eli se että pelkkä potilaan psykologinen asenne, luottamus ja usko riittää paranemiseen. Sitten on erilaisia positiivisen ajattelun malleja joista monista tuntuu olevan apua ainakin joillekin.

Uskomusten toimivuuteen vaikuttaa olennaisesti sen uskomuksen looginen koherenssi eli ts, sisäisesti ristiriitaiset uskomukset eivät ole toimivia mutta toisaalta melkein mikä tahansa voi toimia jos perusidea on vain riittävän looginen ja koherentti.

Minusta tiedemaailmassakin vaikuttaa myös vahvasti mielikuvat ja uskomukset. Kyllä melkoisen vahvaa uskoa ja luottamusta edellyttää esim. miljardien eurojen satsaaminen johonkin Ligo projektiin ja Cernin hiukkaskiihdyttimiin vaikka niiden suunnitteluvaiheessa ei ollut (eikä mielestäni edelleenkään) mitään varmuutta niiden toimivuudesta siihen tarkoitukseen mihin ne on rakennettu. Big science on hyvä busyness monille....

"Toisin sanoen käsitys todellisuudesta voi muuttua positiivisesti kun uskomus paljastuisi uskomukseksi ja maailmankuva muuttuisi positiivisesti."

Vaikka jokin uskomus voi osoittautua toimivaksi käytännössä niin välttämättä se ei ole aina positiivinen asia varsinkin jos se vääristää pahasti kokonaiskuvaa todellisuudesta kuten nykyinen pelkästään tekniikkaa ja taloutta korostava maailmankuva. Toimivaksi osoittautunut uskomus on harvoin koko totuus ja virheelliseksi mielletty asia voi olla myös jossain määrin toimiva ja tosi.

Kaikki ihmiset uskoo johonkin uskomuksiin ja kaikilla on sellainen taipumus.
Toisinaan uskomuksien eroja on haastava tehdä ja käsitellä niiden alkuperäistä vaikutinta. Käsittääkseni usko/ uskominen on ihmisen perusominaisuus. Tietysti jokainen voi arvostella uskomuksien järjellisyyttä jos kokee siihen aihetta. Uskomuksellinen ongelma tulee mielestäni silloin, jos jos jokin oletus vääristää jotain ideaa tai ihmiskuvaa tavalla joka ei oikeuta niiden alkuperäisyyttä.

Epifenomenalismi : mieli/tajunta ei voi vaikuttaa aivoihin eikä ihmisen käyttäytymiseen.

Rinnakkaistodellisena voin todeta tyhmän jonkun mainitseman klisheen; "Great minds think alike."
Tai sitten kyse todellisuudessa on se, että tiedostamattomat tiedot joskus "törmäävät" toisiinsa satunnaisesti. Joku ehkä huomaa, tai sitten sen lisäksi ei kukaan.

Me jaetaan sama todellisuus jollain tajunnan tasolla.

Ja se on mielenkiintoista.