Leipäjonot pois silmistä

Laihaus lehtikirjoituksesta;

"- Eihän me olla niitä laitettu huvin vuoksi vaan sen takia, että on tarve eikä ihmisten rahat yksinkertaisesti riitä. Minuakin harmittaa se, että jonot ovat pitkiä, hän sanoo ja painottaa, että ongelma olisi ratkaistu, jos eläkeläisillä, opiskelijoilla ja työttömillä olisi riittävä perusturva. Silloin ei leipäjonoja tarvittaisi"?

Katselin eilisen ohjelman ja tietenkin jäin miettimään, mikä olisi paras ratkaisu? Eihän leipäjonot lopu koskaan, mutta onneksi niitä on, koska ei kaikki tarvitse ilmaista ämpäriä.

Yhteisruokailu on sikäli hyvä idea, mutta ei sovi kaikille. Oliko se muuten vain kerran viikossa ja ruokakassi "kaupantekijäisiksi"? Kuinka monilapsinen perhe sinne menisi, kun ainakin lapset tietääkseni syö hyvin vähän. Itseäni ajatellen, niin minä syön pieniä annoksia useitakertoja päivässä. En käy ruokapaikoissa, koska ruokahalu katoaa välittömästi, tai ainakin on jo kahden nakin jälkeen ohi. No, eihän nyt ollut kysymys minun ongelmasta.

Kaupoista ruoanjakelu ilmaiseksi toisi varmasti liikaa asiakkaita, sillä arinkin uskaltaisi valita ilmaisen ruoan, mutta leipäjonoon ei sitten ilkeä mennä. Täällä naapurikaupungin leipäjonoon ei myöskään moni viitsi mennä, koska on se pakollinen Jumalan-sanan kuuleminen aluksi, kunnes saa leipäkassinsa.

Päättäjät eivät tulleet ajatelleeksi, että matkat jakelupaikalle pitää tehdä julkisilla. Niiden hinnat ovat jo siinä pisteessä, että ei vähävaraisella perheellä ole mahdollisuutta lähteä ilmaiselle aterialle koko sakin voimin. Sillä rahalla saa viikon ruuat K-kaupasta. Jos sinne menee vain yksi perheestä, hän saa vatsansa täyteen ja ruokakassin, mutta muille ei ateriasta muruakaan. No hyvä kun edes nälkäisin saa sapuskat!
Aika kolkkoa muulle perheelle, kun se yksi lähtee syömään ja tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan ja yhteisöllistymään, ja muut sitten nälkäisinä kotona.
Hursti on alkanut avata ovia jo aamutuimaan, niin että jonot eivät enää keräänny oven taakse, kun jokainen voi tulla omalla ajallaan hakemaan kassinsa. Sen hakemiseen ei tarvita kuin yksi ihminen. Ilmaisruokaa tuskin pakataan mukaan lapsiperheelle.

Paikkakunnallamme on ollut varmaan kaksikymmetä vuotta ruokajakelu sisällä ja ruokaa sa pitkin päivää, aamupala on ilmainen, päiväateria taisi olla myös ilmainen, itse en käytä sitä mutta siellä käy ihmisiä vaikkei ole puutetta, jotkut käyvät kun eivät viitsi laittaa ruokaa.
Käy siellä ehkä todella puutteessa olevia, alkoholisteja.
Eräs sosiiaalivirkailija sanoi ettei suomessa tarvise nähdä nälkää, he auttavat mutta jos on liian iso kynnys tulla hakemaan apua.

" Sen hakemiseen ei tarvita kuin yksi ihminen. Ilmaisruokaa tuskin pakataan mukaan lapsiperheelle. "

Olen miettinyt myös sellaista vaihtoehtoa, että verotietojen mukaan jaettaisiin pääkaupunkiseudulla ilmaiset kortit bussi- metro- ratikka, mutta ei kai sekään paljon auta? Entä ilmaisen ruoan saantiin lähikaupasta, jossa olisi jakelupiste näille tuotteille?

Aikoinan Espoon sossu (varmaan muuallakin) jakoi hankintoihin, esim. kenkiin määrätyn maksusitoumuksen, mutta mitä nämä ovelat teki? Myivät sen lipukkeensa kaljasta! Pitäisikö ottaa käytäntöön sellaiset "leipäkortit", joka olisi henk. kohtainen, siis ei myytävissä,.....paitsi voihan senkin "myydä", hakea ne leivät ja ne sitten myydä? Ei siis onnistu.

Nykyinen perustulokaan ei näytä riittävän, vaikka onkin parempi, kuin ne ennen kerjuulla kiertävät perheet. Silloinkin oli ahkeria työntaitajia, jotka kiersivät jatkuvasti talosta taloon, tekivät siellä näitä "suutari, räätäli, pikipöksynpaikkaja"töitä ja saivat sentään syödäkseen.

Harmillista on, että aika monelta menee se perusturva raha pelaamiseen tai kaljaan ja säälittäviä on yksinäiset miehet, jotka hakevat sen EU-ruoka-kassin, jossa on jauhoja, puurotarvikkeita, pari lihasäilyke purkkia ja 2-hernesoppaa, joten jauhot menee roskiin, kun ei osata paistaa edes lettuja, puhumattakaan vaikka sämpylöistä..

Nyt, kun täällä kaikeen on ratkaisu tiedossa, kuten esim Hallituksen toimintaan, niin jokainen miettimään, kuinka köyhyys poistetaan ja se ei ole ilmaista rahan jakoa. Hävikki ruoka on saatava hyödylliseen käyttöön.

Työttömän perustulo toimeentulotuki asumistuki, työttömän tuesta luulisi jäävän parisataa ruokaan ja varmasti jää, myös sairauskulut maksetaan luulisi pärjäävän.
Perustulo on väliaikainen ratkaisu.
Yksinhuoltaja voi olla tiukoilla lapsien kanssa.

Tästä ketjusta huomaa, että teillä ei oikeasti ole ollut nälkä. Eikä ole oikeasti nälkä ja puute sellaisellakaan, joka kieltäytyy yhteiseen pöytään istumasta eli nirsoilee. Toki lasten kanssa liikkuminen voi olla vaikea ja vaikeaa siksi, että jollei rahaa ole, ei sitä ole matkalippuihinkaan. Helsinki voisi rikkaana kaupunkina antaa omille työttömilleen ja vähätuloisille eläkeläisille matkat ilmaiseksi kaupungin alueella. Sosiaalihuolto kun ei matkoja maksa.

Jos on nälkäinen, hävikkiruoka kyllä kelpaa, kunhan sinne paikalle pääsee.

Tuntien ja kilometrien pituiset leipäjonot ovat kipeä muistutus, että hyvinvointivaltiossa kaikki eivät voi hyvin, on paljon sellaisia, joille monet ongelmat kasaantuvat. On myös sellaisia, joiden palkka ei riitä kalliiden asumiskulujen ja välttämättömien menojen lisäksi kunnolla ruokaan, ja odottamaton vastoinkäyminen suistaa tiukasti mitoitetun talouden. Maria Ohisalo on asiasta tehnyt väitöskirjan, ja tutkimuksen mukaan noin neljäsosa jonottajista on nähnyt suoranaista nälkää. Ruoka-avun jonotus tuulessa ja tuiskussa on varmasti useimpien mielestä epämiellyttävää ja nöyryyttävääkin, tosin Heikki Hursti näki siinä myös sosiaalisten kontaktien ja vertaistuen mahdollisuuden. Hursti kertoi myös uusista aikaistetuista aukioloajoista, jonoja ei sen mukaan enää kertyisi. Vapaaehtoiset työntekijätkin ovat valmiita keskustelemaan ja joissakin apupisteissä pidetään hartaushetki. Monelle vapaaehtoiselle työntekijälle ruoka-avussa työskentely tuo mielekästä tekemistä.

Yhteisruokailut tuntuu hyvältä täydentävältä muodolta, niissä voi osallistua muuhunkin toimintaan kuin valmiista pöydästä syömiseen. Ilmeisesti ruokakassejakin saa mukaan, koska eihän yhdellä tai kahdella aterialla viikossa pärjää. Yhteinen ruokailu antaa mahdollisuuksia toisten tapaamisiin ja tutustumisiin, mutta kaikki eivät sellaista kaipaa tai jaksa. Uskon, että hyvälaatuisista "hävikkiaineksista" saa monipuolisia herkullisia aterioita, ilmeisesti nuo kassissa jaettavat ovat enemmänkin valmisruokaa ja kuivatavaraa.

Tampereella kirkko on Aamulehden artikkelin mukaan keksinyt hyvän ratkaisun.
Kaupungin alueilla kiertää ruokanysse, josta saa ruokakassin diakonin kirjoittamalla lupalapulla. Kaikille on varattu etukäteen samat antimet, joten ensin ehtivät eivät saa yhtään enempää, kuin myöhemmin tulevatkaan. Kassin voi hakea myös muulta kuin "omalta pysäkiltään", jos ei halua naapuruston panevan merkille tätä asiakkuutta. Ei tarvitse myöskään kuulua kirkkoon.

Leipäjonot ovat siinämielessä hyvät että saadaan kauppojen muuten pilalle menevä pois jakeluun,
Seurakunnat jakoivat takavuosina ruokaosto kortteja niillä sai vain elintarvikkeita.
Edelleen sitämieltä ettei suomessa tarvitse nähdä nälkää kuten jossain afrikassa, niukkuuta on hyvin paljon kun ei ole rikas.

Jos Vantaalta matkustat Helsinkiin, on edestakainen matka n. 11 €. Nyt on hinnoitteluihin suunniteltu jotain muutoksia, ja kokemuksesta jokainen voi ymmärtää, ettei hinnat ainakaan laske.
Metro lisäsi matka-aikoja, koska on ensin odotettava bussia tai ehkä kahtakin, ja sitten singahtaa metrolla sujuvasti ja mutkattomasti perille. Kun aikaisemmin matkaan kului bussilla esim. 30 min, saa nyt varautua odotusaikoineen 1,5 tuntiin. Se suora linja kun on lopetettu, ja on kierrettävä takametsien kautta metroasemalle.
Kaupungiun sisäiset bussit ovat edulisemmat, mutta matka-ajan pituudesta johtuen ei matkalipulla ehdi edestakaisin, kuten bussilla aikoinaan.
Rattaita työntävä aikuinen pääsee ilmaiseksi lapsineen, mutta kovin monen vuoden ikäistä ei rattaissa voi kuskata.
Ruokajakelu on hienoa ja kiitettävää toimintaa. Kiitos Hurstille ja kollegoilleen, Moni varaton asuu kuitenkin niin kaukana jakelupisteistä, ettei heille ole siitä iloa.

Ei ne kaikki jonottajat ole tositarpeessa, tiedän että moni jonottaa muille ja itselleen vain nuukuuttaan ja säästääkseen rahaa johonkin muuhun. Mikään ei ole niin nokkela kun ihminen.
Ruokajonossa on hyvä juuri siksi nököttää, moni ei halua tulla nähdyksi koska joku tuttu saattaa
huomata ja paheksua kun hyvintoimeentuleva on pukeutunut rääsyihin, maastoutuakseen köyhyyteen. Vanhemmat jonottavat myös lapsilleen, tietysti voivat niin tehdä ei siinä mitään pahaa, mutta vääristää ajatusta köyhistä. Näin on minullekin kerrottu ihan itämaisen tietäjän taholta.

Leipäjonon sijasta käy onkimassa särkiä,
Ylessä oli juttu, yhteen ateriaan tarvitaan 4 särkeä massaa varten, syö särkeä se kasvattaa järkeä.

Olipa ilmatteeksi !!!! jaettavana mitä tahansa siihen jono syntyy . Jaettavan tarpeellisuus on harvoin ykkösjuttu .

Niin, eihän ne pitkät leipäjonot ole tietenkään hyvää mainosta ulkomailmalle, kun hallitus sanoo että Suomella pyyhkii hyvin. Siis jonot täytyy saada pois ihmisten silmistä, ei niin että niitten tarpeettomuudelle tehtäisiin jotakin, vaan että ne
tungetaan johonkin ettei raukkojen tarvitse vielä hytistäkin kylmissään ja nälissään. Näin ovat ongelmat poissa julkisesta hyvinvointivaltiota esittävän Suomen imagosta.

Samaa suunnittelevat Espoossa.
Ainakin isompien yhdistymisestä jo huhuja ja eikä kait enää edes huhuja. Hulppeat tilat tiedossa kaupungilta ja köyhät / vähäosaset jonottamaan kellareihin,pois silmistä.
Kaikki tämä tietysti suunnitellaan visusti salassa,mutta kun seinillä ja padoilla on korvat,niin minkäs teet. Tieto leviää yllättävällä tavalla,jota ei osaa edes aavistaakkaan.

Kekkonen kääntyis haudassaan jos hän näkisi noi nykyajan leipäjonot,
saisi uuden sydänkohtauksen varmasti,
pahoittais mielensä,
sanoisi suomen päättäjille,

" saatanan tunarit "

Kyllä ihmiset hakevat kun saa ilmaiseksi, toiset näkevät vaivaa jonottaessa ämpäreitä
Tarjousten perässä ajetaan kilometri tolkulla maksakoot mitä maksaa kunhan saa halvalla.