Usein rinnassani syntyy, kuolee,
– laulut rakkauden.
Teinkö oikein teinkö väärin, sitä istun miettien
On aika rakastaa ja kadottaa.
Ei toista unhoittaa.
On aika kohdata ja mennä
– vain ei toista omistaa.
Usein katson toisten silmiin halki illan hämärän.
Kysyn itseltäni hiljaa,” Mitä tästä ymmärrän
Eikö aikaa, eikö paikkaa katso mietteet sydämen.
Näinkö kohtaloista täyttyy päiväkirja ihmisen”.
En tiennyt enempää, en vähempää.
– en mitä käteen jää,
– kun hetki hämärän pois luotain häviää.
Elon kyyneleistä syntyy sanat pienten kirjeiden.
Tänään kirjeistäni poimin esiin kirjeen muistojen.
Se tyhjyydestään etsii yhtä ajan lainaajaa,
ei ihmistä, ken sydämestään jotain rakastaa.
Meillä yhteistä ei ole maata, ei tietä huomiseen.
Siksi jäävät monet laulut soimaan samaan säveleen.
Ei aikaa eikä paikkaa mistä tietä aloittaa
Kanssanne sain elon kiitorataa hetken vaeltaa.
En tiennyt enempää, en vähempää.
– en mitä käteen jää,
– kun hetki hämärän pois luotain häviää.
Soiko iäksi näin sydämeeni laulu vaieten.
Teinkö oikein teinkö väärin, sitä istun miettien.
Pieniin kirjelappusiin näin sanat salaa raapustin.
Ja ne jälkeenpäinkin saivat herkät silmät kyyneliin.
On aika kohdata
– ja menettää.
Ei koskaan unohtaa,
ei koskaan aika ketään omistaa…
--------------------------------
Jääköön tämä lauluistani viimeiseksi jotka tällä palstalla julkaisen.
- mutta jossain muualla ja musiikin muodossa...
Kiitos kaikille jotka vaivauduitte tutustumaan myös minun tarinoihin...
Mr.B
– laulut rakkauden.
Teinkö oikein teinkö väärin, sitä istun miettien
On aika rakastaa ja kadottaa.
Ei toista unhoittaa.
On aika kohdata ja mennä
– vain ei toista omistaa.
Usein katson toisten silmiin halki illan hämärän.
Kysyn itseltäni hiljaa,” Mitä tästä ymmärrän
Eikö aikaa, eikö paikkaa katso mietteet sydämen.
Näinkö kohtaloista täyttyy päiväkirja ihmisen”.
En tiennyt enempää, en vähempää.
– en mitä käteen jää,
– kun hetki hämärän pois luotain häviää.
Elon kyyneleistä syntyy sanat pienten kirjeiden.
Tänään kirjeistäni poimin esiin kirjeen muistojen.
Se tyhjyydestään etsii yhtä ajan lainaajaa,
ei ihmistä, ken sydämestään jotain rakastaa.
Meillä yhteistä ei ole maata, ei tietä huomiseen.
Siksi jäävät monet laulut soimaan samaan säveleen.
Ei aikaa eikä paikkaa mistä tietä aloittaa
Kanssanne sain elon kiitorataa hetken vaeltaa.
En tiennyt enempää, en vähempää.
– en mitä käteen jää,
– kun hetki hämärän pois luotain häviää.
Soiko iäksi näin sydämeeni laulu vaieten.
Teinkö oikein teinkö väärin, sitä istun miettien.
Pieniin kirjelappusiin näin sanat salaa raapustin.
Ja ne jälkeenpäinkin saivat herkät silmät kyyneliin.
On aika kohdata
– ja menettää.
Ei koskaan unohtaa,
ei koskaan aika ketään omistaa…
--------------------------------
Jääköön tämä lauluistani viimeiseksi jotka tällä palstalla julkaisen.
- mutta jossain muualla ja musiikin muodossa...
Kiitos kaikille jotka vaivauduitte tutustumaan myös minun tarinoihin...
Mr.B
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajatuksia herättävä..hieno tulkinta:)
Mr.
Ihania olivat kaikki laulusi ja runosi.
Tunteellisia, kauniita, minun mieleeni, kiitos!