Onko Suomi luokkayhteiskunta? Monet tästä ikäluokasta ovat koulutuksen osalta jääneet ilman korkeakoulututkintoa ja/tai yo-tutkintoa. Monet ovat myös kotoisin työväestöstä tai maanviljelijäperheestä. Onko koulutuksen jääminen kansakouluun tai keskikouluun tai ammattikouluun nolottanut tai oletteko tunteneet alemmuutta vaikkapa akateemisesti koulutettujen kanssa? Aikaisemmin kansakoulussa ei opetettu vieraita kieliä. Oletteko tunteneet alemmuutta siitä, että ette ymmärrä englantia tai ruotsia? Varsinkin englanti on tietokoneaikana noussut arvoon arvaamattomaan.
Tämä on aihe, josta demokratiassa ei puhuta eli että Suomi kuitenkin on eriarvoinen, kun ruohonjuuritasolle mennään, ehkä jo aiemmin. Olen työläisperheestä kotoisin olevana tuntenut monta monituista kertaa olevani kuin piikatyttö akateemisesti koulutettujen kanssa, joilla on hyvätuloisten virkamiesperheiden tai liikemiesperheiden vesoina ollut aina omat tuttavapiirinsä. Niihin eivät piikatytöt mahdu, ei koulutetutkaan. Jollei ota vanhempiensa ammattia, joutuu oman tiensä kulkijana sietämään yksinäisyyttä ja karsinointia. Presidentiksi asti voi päästä, mutta ei ilman kannustavia kavereita oikeista piireistä eikä siinä aina raha ole ratkaiseva tekijä vaan valta.
Tämä on aihe, josta demokratiassa ei puhuta eli että Suomi kuitenkin on eriarvoinen, kun ruohonjuuritasolle mennään, ehkä jo aiemmin. Olen työläisperheestä kotoisin olevana tuntenut monta monituista kertaa olevani kuin piikatyttö akateemisesti koulutettujen kanssa, joilla on hyvätuloisten virkamiesperheiden tai liikemiesperheiden vesoina ollut aina omat tuttavapiirinsä. Niihin eivät piikatytöt mahdu, ei koulutetutkaan. Jollei ota vanhempiensa ammattia, joutuu oman tiensä kulkijana sietämään yksinäisyyttä ja karsinointia. Presidentiksi asti voi päästä, mutta ei ilman kannustavia kavereita oikeista piireistä eikä siinä aina raha ole ratkaiseva tekijä vaan valta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En itse asiassa ole kokenut huonommuutta niissä harvoissa tilanteissa, jossa kaikki läsnäolevat on yliopistojen opettajia tai oppilaita. Joskus tosin olen joutunut tajuamaan silläkin tasolla, etteihän oppiarvot itsessään jalosta ihmisten luonteita.
Ehkä kohdallani painaa vaa'assa eniten oma maailmankatsomukseni, en ole tarvinnut niinkään näyttöä, koen olleeni/ olevani elämässä riittävä ja tyytyväinen omilla ominaisuuksillani.
Komppaan täysin!
On luokkayhteiskunta. En ole tuntenut huonommuutta. Se ei ole kiinni oppimääristä tai titteleistä.
Eiköhän tässä yhteiskunnassa kaikki fiksut (!) ymmärrä, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia,
eikä se ketään huonommaksi tee.
Sama meno jatkuu nykyäänkin. Ei kaikilla ole vieläkään mahdollisuuksia korkeakouluopintoihin.
Nuoret syrjäytyvät, vanhemmista ei ole tukijoiksi ja kannustajiksi.
On sitäpaitsi ammatteja, joihin ei valmistuta korkeakoulujen kautta.
Kouluttamattomuus periytyy aika paljon vieläkin.
Kouluttamattomien vanhempien omat lapset jäävät herkemmin ilman koulutusta kuin koulutettujen. Se on sitä luokkayhteiskuntaa.
Hankin useamman kielen alkeiskielitaidon aikanaan lähes ilmaiseksi työväenopistolta - ihan vaan mielenkiinnosta kieliä kohtaan, avuksi ammateissa ja yleissivistyksen vuoksi.
Joka paikassa ei valitettavasti ole opistojakaan.
On valitettavaa, jos ei ole voinut opiskella kun haluja olisi ollut.
Se on monen osa, mutta älkäämme tunteko huonommuutta sen takia !
Ihminen ei voi kaikkeen vaikuttaa.
Aloittaja on oikeassa. Omalta osaltani sanon, kuulin kun äitini sanoi isälleni hän on niin hölmö ei mitään jatkoa ja siitä lähtien olen tavallaan vihannut Suomea.
Olen hyvin kiitollinen kun jätin Suomen 1970.
Ei kai vanhempiensa takia tarvitse alkaa koko Suomea ?
Ei kai ole Suomen vika, jos joku ihminen on hölmö tai toinen on niin hölmö,
että nimittelee toista ? Kumpi siinä on hölmö ?
Enpä ole huomannut, että joku muu maa olisi sen kummempi, koko sama kirjo ihmisiä on kaikkialla, joka maassa.
Ei kai vanhempiensa takia tarvitse alkaa v i h a t a koko Suomea ?
Oli tarkoitus kysyä siis.
Ei .. mutta elämän kokonaisuus näin suomemen olevan nolla ja näin oli.
Onko tänään taas apinoita jotka vastaaat!
En vihaa Suomea vaan rakastan. Olen syntynyt Suomessa ja elänyt 1947 lähtien ja muuttanut 1970.
Näen suomalaiset i tv. 1-2-finn.
En koe huonommuuta ,
tiedän jos olisi ollu suotuistat olosuhteet lapsuudessa sodaan jälkeen,
olisin samalla tasolla heidän kanssaan,
tiedän olevani tasokas, lahjas persoona,
lapsena ihaili Anna Mutasta ( opperalaulaja sopraano ) hänen musiikkiaan,
kuuntelin radiosta aina kun oli mahdollista hänen musikkiaan,
kuvittelin minusta tulisi vastaava persoona,
olisi tullukki jos olisi ollu mahdollisuus kouluttautua,
yhteiskoulussa opettajat nosti aina kovasti esille taiteelisuuttani
kuvaamotaidossa ja musiikissa, myös kirjallista ilmaisutaitoa kehuttiin hurjasti, vaikka tein kovasti kirj.virheitä,
" ope louhi lausumahan" siinä menee lahjakkus hukkaan jos tätä ei koulteta "
nyt olen vanha, väsyny, elämästä pikkuhijaa luopumassa,
itsekuunioitukseni on silti kohdallaan,
vaadin vanhuksille kunnioittavaa hoitoa, hoivaa, huolenpitoa ,
kun olemme avuttomia,
kun muisti pettää,
ja vaikka huonon muistin takia tulee väärinkäsityksiä,
vähättelyä, heitteillejättöä en hyväksy kenekää vanhuksen kohdalle,
ei meitän huonosti koulutettujenkaan kohdalle,
olemme tehneet pitkän työelämän lapset ja lapsenlapset koulutettu yliopistissa,
me olemme yhtä arvokkaita ihmisiä kuin kakatahansa " korkealla pallilla " istuva,,,
luulempa, jumalan edessä olemme kaikki saman arvoisia ihmisiä,,,
( vain haaveni lentää yli korkeitten kynnysten , ette koskaan tienneet, olin täällä minäkin )
Vihaan suomalaisuutta koska ei totuutta oli asia mikä tahansa.
Suomalaiset ovat 2018 rasisisteja niin ovat pääosa ruotssalaisistisjakin.
Näin on totuus.
Opinteitä oli muitakin kuin oppikoulu ja yo-tutkinto. Ei riittänyt oppikoulupaikat meille kaikille pääsykokeissa hyväksytyille, kun me suuret ikäluokat rynnistimme opintielle. Mutta ihan ok. kielitaidon (esimerkiksi) hankin muita teitä pitkin. Ei pidä lannistua vaan yrittää vaikka millainen aita olisi edessä.
Lisää solidaarisuutta toivoisin heiltä jotka aina vaan hamuavat lisää palkkaa, vaikka tonneja tulee kuukaudessa vaikka kuinka monta jo ennestään. Ei raha tuo lisää onnea, mutta vähätuloinen voi olla oikeasti köyhä, jopa nälkäinen.
On se tietysti eriarvoisuutta, että palkka- ja tuloerot on huimia myös Suomessa. Ainoa oikeasti solidaarinen on presidenttimme. Häntä arvostan todella. Vai alensiko joku muukin hyvätuloinen palkkaansa? Enpä muista.
Opin tie on kuin Saksassa aseveljellä ei ole muita teitä.
Olin niitä köyhimpiä oppikoulussa, mutta äitini ansiosta minulla on hyvä itsetunto. Minulla on ollut kavereita, joilla on kirjava tausta. Olin luokan priimus, en tuntenut huonommuutta.
on omat ongelmansa: muiden kateus.
Se ei ole mikään pikkujuttu. Koettua pienenä.
Jos vielä yli 70 vuotiaana miettii alammudentunteessaan, on syytä ottaa ne lääkkeet joilla asian yli pääsee.
Jos et ole omatoimisesti löytänyt omaa asemaasi yhdenvertaisena kansalaisena muiden ihmisten joukossa, on syy itsetunnossasi jota kannattaisi kyllä parennella niillä lääkkeillä, eli ottamatta itseäsi niskasta kiinni ja katsomalla kuinka maha on kasvanut tai ei, samoin kuin niillä koulutetuillakin.
Itseäsihän noilla jutuilla kiusaat!
Minulla, kouluja käymättömällä, elämässäni oman paikkani löytyneellä ja jotakuinkin menestyneellä on pää pystyssä, olen minä, en mikään hylkiö!
Loppuiko pohdinta?
Kaikkihan ovat joskus olleet alamaissa. Onko se alemmuudentunnetta vai yleistä apaattisuutta, kun ei ole tarvetta verrata itseään muihin, ja silti on alamaissa.
Huono veri sen tekee.
Mistä sitä uutta verta saisi kotimaiseeen sekoitettua?
Kiitos hienoista vastauksista, elämänviisautta tuli kerralla tupaan! Aihe sai alkunsa, kun kuuntelin jolloinkin Yle Puheen ohjelmaa, missä tätä luokkayhteiskunta-asiaa pohdittiin monelta kantilta. Olen aina tykännyt opiskelusta ja uuden oppimisesta. Omituisimmatkin kurssit, joita olen käynyt, ovat jossakin vaiheessa elämää lunastaneet paikkansa.
Toki Suomi on mielestäni luokkayhteiskunta. Raja köyhiin ja varakkaisiin korostuu kaiken aikaa. Pidän lukiota sellaisena astinlautana muihin opintoihin, että toivottavasti sille tielle ei vähävaraisille esteitä nyt enää rakenneta. Kirjat maksavat paljon ja ne sekä koulurientoihin, vaatteisiin yms. uppoavat varat ovat pienituloisilla vanhemmilla kiven takana tänäkin päivänä, jos ja kun on monta suuta ruokittavana. Soisin, että kaikille lahjakkaille lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, muu on sitten itsestä kiinni (ainakin osittain, kohtalon oikkuja emme tiedä etukäteen).
Joskus ruuhkavuosina ja joissakin seuroissa tunsin itseni Tuhkimoksi puuttuvan akateemisen tutkinnon takia, mutta ne ajat ovat menneet. Elämää on nyt takana sen verran, että omalle työlle ja jopa sille, että olen kaikesta huolimatta elävien kirjoissa, on annettava arvonsa. Oppineisuus ja sivistys ovat niin paljon muutakin kuin kirjoista opittua. Niitä muita avuja tässä jatkuvasti opetellaan hautaan saakka, kun täydelliseksi ei onneksi ehdi. Tässä oli joiltakin niin hienosti ja voimaannuttavasti kirjoitettuja vastauksia, että otan kopion "sadepäivien" varalle.
Olin työpaikallani eniten kouluttautuneita. En tuonut sitä erityisesti esille kuten en nytkään järjestötoiminnassa. Oikeastaan minua on häirinnyt se, että monet luulevat sitä sun tätä enemmän kouluttautuneista, varakkaammista jne hyväosaisemmista. Pitää uskaltaa tutustua ja kaivaa ihminen esiin, voi tutustua todella mielenkiintoisiin henkilöihin (kuten minuun?).
Totta kai. Viime viikolla teini-ikäinen poika pikkuämminsä kanssa katsoi mua kun mätää kukkoa. Ei tuossa iässä kunnioiteta edes omia vanhempia.
Olin itse samanlainen paskiainen sata vuotta sitten.