Missä kohtaa elämää onni potkaisi sinua ?

Mitä on onni ????

aikoinaan arjen tahinoissa hokasin, suuri onni muodostuu pienistä asiaoista,
sitä toitotin puolisolleniki,
pitkässä aviossa onni potkii usein niin montakertaa ettei numerot riitä kertomaan mikä niistä oli suurin ja merkittävin, ehkä ulkomaan matkat puolisoni kanssa, ehkä ei,,
ehkä se ku eräänä veikkausiltana huomasin kupongissa olevan kaikki oikein, huh,
näin jälkeenpäin en koe sitä suurimmaksi tapahtumaksi,
vaikka kyllä se aiheutti ukomattoman tunteen,
voiko tämä olla oikeesti totta, olihan se totta,
pitkiin aikoihin en pitäny sitä totena,
se oli kuin jokin kummitus joka aiheutti ihmetystä ja pohdintaa,
vihdoin kuukausien jälkeen otin veikkaustoimistoon yhteyttä,
sain ohjeet ja rahat ilmestyi tilille,
siitten tuli piiiiiiiitkä vaihe, en osannu käyttää rahaa mihinkään,
ostettiin uusi auto, sitten taaaaaaassss meni vuosia luulin jo rahat mätänee pankkiin heh,
vihdoin päätin ostaa ylimääräisen asunnon vanhuuden päivien iloksi, heh,
sitten hokasin hyödyntää jälkikasvulle loput rahat eri muodoissa,
nyt olen taas köyhä, pelkällä työeläkkeellä velaton kuitenki,
joku sanoo ettei raha tuo onnea,
mä sanon raha kummasti rauhottaa,,, rahat tuo myös huolia,
raha on katoavaista,

No laitetaan nyt tämä kun on niiiin tuore juttu. Viikko takaperin voitin ässä-arvalla 500 euroa.
Täytyy sanoa että par er kertaa tsiigasin et on toi ihan selvästi vitonen ja kaks nollaa.
Voi sanoa että pieni myötäle joskus eik ain ala-mäkee 😃

Kun jätin Suomen 1970.

Kun siittiönä ehdin ensimmäisenä upeaan munasoluun, eväinäni koko elämän kirjo ja syntyä ihanan maailman valoon ja tietoisuuteen..

silloin se potkaisi lujaa

Onnenpotkuksi voisin sanoa, kun tapasin sattumalta ihmisen, jota en ennestään edes tuntenut, mutta mielenkiintoisen juttutuokion seurauksena sain vinkin työpaikasta, jonka sitten sainkin ja jossa olin tyytyväisenä töissä 28 vuotta, eläkeikään asti.
Se oli erikoinen sattuma. Olin katsastellut pitkään parempaa ja parempipalkkaista työtä.
Kerran kahvilassa istui pöytääni mukava tuntematon ihminen, jonka kanssa aloimme jutella niitä näitä. Se poiki ystävyyden lisäksi työpaikan.
Elämä voi joskus yllättää iloisestikin.

Ei varsinaisesti ole onni potkinut, kun ynnään elämäni niin hyvät hetket muistuu mieleen nyt vanhana täytyy vain tyytyä mitä on.

Ei ole vielä sellaista kohdalle sattunut, vaan vielähän ehtii vaikka Onni perseelle potkaista. Vasta pari kuukautta sitten täytin 74 vuotta...

Olin alle kakskymppinen ja opiskelin juuri ammattiin, kun kotipaikkakunnalleni perustettiin suuri tehdas. Se hyödynsi alueen metsävaroja ja antoi työtä sadoille ihmisille. Se taisi tulla taivaasta :)

Sitä kautta sain monta monta asiaa, joita en ehkä olisi paikkakunnalta pois muuton kautta löytänyt - olisi tietysti saattanut käydä toisinkin. Sain hyvän työpaikan, pidin välivuosia ja opiskelin ulkomailla, maisemiin tupsahti myös mukava koulutettu puoliso.

Ei elämä pelkkää silkkitietä ole ollut, mutta perusasiat loksahtivat tuon tehtaan (joka muuten ei saastuta!) myötä kuitenkin ihan eri urille kuin ilman sitä.

Oliskohan ollut tammikuussa 1978 kun tapasin tulevan vaimoni ;-*

Joka päivä onni potkiin, kun saan elää ja olla oma itteni.
Yhtäkään päivää en toiseksi voi vaihtaa, miksi siis niistä pienen onnen päivistäkään valittaa.
Onni on tässä ja nyt.
Tänäänkin paukautti vasten pläsiä ihan auringon nousulla, mikä tässä, naatitaan.
Rahaa ei ole, mutta onhan tavaraa!

Tähän ikään mahtuu jo paljon onnen potkujakin monenlaisia,elämä on ollut kirjavaa kuin se mummon räsymatto.
Aikoinaan 70-luvulla sain hyvän työpaikan jossa olin lähes koko työssäoloaikani,oli nuori,jaksoi ja palkkakin oli hyvä,näin kouluttamattomalle (ei yliopstoa tm) jaksoi tehdä vielä toistakin hommaa,oli hyviä ystäviä,elämä loisti ja matkustelin ja nautin.
Eläkkeelle päästyäni kaatui kaikki,ei sitä nuorena ajatellut-kuka pitää huolta vanhenevista vanhemmista??
Sehän tulikin mun kontolle,10 v on mennyt koko suvun sotkujen selvittelyssä,viimeisen perunkirjoitus on kohta-josko sitten pääsen "vapaaksi" toteuttamaan vapaita eläkevuosia-herää kysymys...
Kun täytin hiljattain 70,tunsin siirtyväni vanhus osastolle,,kaikessa.Vielä vuosi sitten olin aivan toinen energinen ja elämästä nauttiva ihminen.

Mieleen tulee lukuisia onnenpotkuja jo kuluneen vuoden ajalta. Tanssilattialla on osunut kumppaniksi ihastuttava ihminen, jonka seurasta on voinut iloita ja jolle on voinut antaa iloa.

Suurin toiveeni ja suurin ONNI OLISI ja muodostuis
jos lasten-lasten elämä menisi hyvin
saisivat vakituisen työpaikan,
epävarmuus ja pätkätyöt pitää lopettaa suomessa,
( keskusta kokoomus ja sdp harjoittaa hullua politiikkaa, riistopolitiikkaa huh huh )
kaikille suomalaisille v a k i t u i s e t työpaikat,
rukoilen,,, kaikki suomen nuoret uskaltaisivat elää ja rakentaa elämää samoin
kuin me suuret ikäluokat aikoinaan teimme,
peustimme jo nuorena perheen,
työtä tehtiin kymmeniävuosia tiiviisti ,
saimme kaiken elämältä asunnot, autot , ulkoman matkat, omalla työllä lainaa ottamalla, joka maksettiin a j a l l a a n pois,
tätä samaa rukoilen lasten lapsillemme,
politiikka on nyt hyvin outoa
siihen verrattuna mitä se oli Kekkosen presidentti aikoihin,
Kekkonen välitti o i k e e s t i koko kansan hyvinvoinnista ja toimi myös sen mukaan, ketään ei syrjitty työpaikoilla,

kunne sitten kun SDP Lipponen pääsi valtaan kaikki alkoi mennä pesiilleen,
suomi pitipistää EURO kuntoon,
tuli yhtäkkiä lähes mijoona työtömtä
jonka myötä suomen kansan elämä alkoi kurjistua köyhyyteen,
tuli työpaikka kiusaamista , koulukiusaamista ja kaikkea vaikeuksia yhteiskuntaammme,

HERÄTKÄÄ NÄKEMÄÄN avatkaa silmänne, MIETTIKÄÄ,
kuika tymää politikkaa on tehty suomessa JO LIIAN KAUAN,,,
ja ketkä sitä on tehny ja miksi,,

lasten lapsille parempi elämä kuin nyky politiikka tarjoaa suomen kansalle,,,,,
se on olisi maailan suurin onnen-potku koko suomen kansalle,


työrrömyys,, pätkätyöt ja epävarmuus yhteiskunnassamme ON KIROUS kansallemme,

suomen kansa voi ONNEN saavuttaa muuttamalla politiikkaa inhimillisempään suuntaan,
päättäjien oma yksityinen ahneus ja kähmintä on suuri vääryys ja rikos yhteiskunnasamme,