Esityksen jälkeen? Olin pitkäpiimäsessä esityksesä, joka oli vielä ylipitkä. Loputtua ihmiset taputti hullun lailla esiintyjät monta kerta esiin. Minäkin taputin, mutta siksi, että se vihdoin loppu!
Miksi taputat?
meitämoneksi
16233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi kysyt, kun tiedät miksi taputit.
Haha, oli esitys hyvä tai huono taputat jokatapauksessa. Kuuluu käytöstapoihin nuo suosionosoitukset, onhan näyttelijät tehneen melkoisen urakan viihdyttääkseen katsojia, ei ole suuri vaiva taputtaa ja kutsua kolmekertaa estraadille. Kunnioitan heidän työtään kyllä paljon, jos pettyy on valinnut väärän näytöksen, niin minullekin on käynyt joskus.
Tiedän hiukan siitä mitä on opetella paljon tekstiä ihan ulkoa, itse opettelen runoja ulkoa koska harrastan lausuntaa, ihan pienimuotoisesti. Hyvä muistitesti! 👏🏻
Miks' tyhmiä utelet? Ehkä et itse ymmärtänyt esityksestä mitään! Kyllä aploodit on huonon esityksen jälkeen laimeat, hyvän taas raikuvat bravo huudoin.
En taputa huonolle esitykselle (liian pitkä esitys on huonoa suunnittelua). Pitää nyt jo olla sen verran omaa arvostelukykyä, että ei mene joukon mukana. Taputukset ovat tapa-kamaa eli on tapana tehdä niin, oli esitys huono tai hyvä. Taputus, kukat, bravo-huudot jne. ovat kiitos esittäjälle tai esiintyjille. Jos ei miellytä, miksi kiittää?
Runsas kiittäminen esityksestä, joka ei miellytä antaa väärän kuvan esittäjille. Kyllä he vaivaa ovat nähneet, mutta jos lipusta on maksanut, on vaivaa nähnyt myös maksaja tulemalla ja maksamalla. Silloin on oikeutettua olla omaa mieltään. Olen myös lähtenyt kesken pois (jos se suinkin on mahdollista esityksestä, joka ei vastaa kuvausta tai on kiroilun tms. vuoksi ikävää kuultavaa. Musiikkiesitys. joka aiheuttaa vain pääkipua, on myös kärsimys, jota ei tarvitse tappiin saakka viedä.
Vapaaehtoiset jutut, kuten lasten esitykset jne. ovat poikkeus. Laadusta piittaamatta taputan aina.
Jos ei taputa, niin ei taputa. Se ei häiritse ketään, mutta ihmiset, jotka rynnistävät penkeistään kohti takkinaulakoita, ovat huonon käytöksen mannekiineja, Teatterista ei poistuta kuin juna-asemalla. Odotetaan, että taputukset ovat loppuneet.
Useinkaan näyttelijöillä ei ole valtaa näytelmän valitsemisessa ja ohjauksessa. He vain joutuvat ottamaan yleisön mielialat vastaan. Siinähän he ovat lähimpänä.
Hyvät tavat ja käytössäännöt on luotu yhteiseksi viihtyvyydeksemme. Yhden katsoja mielestä esitys voi olla pitkästyttävä, kun taas puoli salia on valmis taputtamaan seisaallaan. Makuja on monia. Pitkästyneen on kuitenkin maltettava mielensä ja pysyttävä penkissään, eihän se kidutus enää kauan kestä, kun loppukumarrukset jo ovat menossa.
On aika kumma paikka se, josta muka kesken näytöksen pääsee poistumaan. No joo, leffateattereissa kylläkin. Yleensä on ei ole mahdollistakaan poistua kuin väliajalla ja tietysti näytöksen/esityksen päätyttyä.. Teattereissa on vahtimestarit, jotka pitävät huolta siitä, että noin vaan ei kesken kaiken lähdetä rynnimään mihinkään vaan odotellaan väliaikaa. .Sydänkohtaus tai pahoinvointi tai muu odottamaton sairaustilanne ovat tietysti poikkeuksia, jos näytös keskeytyy. Yleensä siitä kuulutetaan.
Kun nyt niin kauheasti opastat meitä yli seitsenkymppisiä, sanon mielenrauhasi takia, että en todellakaan ole noin vaan lähtenyt rynnimään vaan vasta väliajalla tai sitten kärsinyt. Mutta en tapaorjuuden vuoksi kiitä tyhjästä. Taiteilijan työ on työtä siinä missä muukin, se ei oikeuta sen ihmeempään kiittämiseen kuin muukaan työ. Ja muissakin töissä sallitaan makuerot. Ja muissakin töissä on voinut taustalla olla pomo, joka on sanellut miltä lopputuloksen pitää näyttää. Jos muurari muuraa pomon ohjeiden vuoksi vinon talon, luuletko, että siitä kiitellään muodon vuoksi. Luovassa ammatissa olleena en itse olisi halunnut, että huonon esityksen/työn jälkeen taputellaan kiihkeästi eli valehdellaan, kun itse kuitenkin tietää, että ei putkeen mennyt..
Muistanpa erinäiset taiteilijat, jotka ovat tehneet unohtumattomat tulkinnat ( = loistavia) ohjaajan tahdosta, ystävien neuvoista, maan tavasta ja rippi-isän ohjeista huolimatta. Rohkeutta riskinotto tietysti vaatii aina. Siksi jokaisessa ammatissa on tekijänsä ja sitten ne muut.
Okei. Kiitos opastuksesta.
Kysyn kuitenkin, miksi yli seitsemänkymppinen marisee mielipidepalstalla huonosta esityksestä, josta oli jo väliajalla poistumassa. Malttaa kuitenkin poistua vasta kun lopputaputukset alkavat ja joihin hän ei osallistu.
Kun kerran lipun maksaa, niin istuu loppun asti ja kiristelee hampaitaan?
Ja kun lopputaputukset alkavat, raivaa tiensä takkinaulakolle ensimmäisten joukossa.
Jos yleisö kuitenkin ihan vahingossa on mieltynyt esitykseen, josta joku toinen ei pidä, olisiko syytä äänestää taputetaanko vai ei.
Buuatakin voi.
Vieläkin tuntuu kämmenissä, kun Esa-Pekka Saloselle taputin kiitokseksi upeasta illasta. Osa taputuksista kuului tietenkin suomalaisuudelle, ja saattoipa pienet bravootkin päästä suustani. Muut illan esiintyjät saivat myös osan taputuksistani.
Kyllä esiintyjät taputuksensa ansaitsevat olipa nautittavaa tai ei, koska se on pieni
ansiolisä heille.
Tänään olin teatterissa päivänäytöksessä. Aihe oli hyvin ajankohtainen nuorempien ihmisten elämästä. Raskas ja ahdistavakin, piti kaikenaikaa ristiriitaisia tunteita yllä. Kun näytös päättyi tunsin väsymystä raskaasta aiheesta, esitys ei silti ollut huono vaan päinvastoin, näyttelijät selvisivät hyvin koska unohdin että he olivat vain näyttelijöitä. Voi olla että oli vieras aihe minulle, vaan hyvä näin. Se on nähty ja taputettu...
Minä taputin tänään Milanon Oopperan La Traviata esitykselle. Join väliajalla samppanjaa . Huomenna menen taputtamaan Lontoon Mylord maailmankuuluun operettinäytökseen. Taputan kun on niin hienoa käydä taputtamassa. Ei siinä köyhät ole vieruskavereina.
Kyllä minä hienolle esitykselle taputan isosti. Joskus vislaisinkin, jos osaisin, bravoota olen huutanut vaikka ei se siinä metelissä mihinkään kuulu. Silloin kun esitys ei omasta mielestäni ansaitse isoja läpsytyksiä, en myöskään läpsytä.
En ole koskaan nähnyt,ettei taputeta?
Oman taputuksensa ja läpsytyksensä 'tasolla' ja voimalla voi kertoa oman mielipiteensä.
Mieltään voi jokainen näyttää. Jos on eksynyt tilaisuuteen, joka ei ole mieleinen, voi jäädä istumaan, kun muut nousevat, voi pitää käsiään puuskassa, kun muut taputtavat, voi hymyillä ivallisesti, kun yleisö hörähtää vitsille.
Ns. "periaatteen ihmiset" saattavat mennä esim. itsenäisyyspäivän tilaisuuteen, ja istua tiukasti penkissä lippukulkueen tullessa ja Maamme-laulun soidessa. Hän haluaa osoittaa, että on tällaisten tyhmien rituaalien ulkopuolella. Tai kirkonmenojen aikana puistella päätään ja yskiä kuunnellessaan saarnaa. jossa käsitellään asiaa eri tavoin kuin hänen aidossa uskossaan.
Samoin hän voi teatteriesityksen aikana huokailla ja vääntelehtiä ja antaa muiden ymmärtää, että esitys ei ole taidetta. Tällaiselle esitykselle hän ei voi taputtaa, eikä sitä häneltä kukaan pyydäkään.
"Periaatteen ihmiset" ovat onnellisia ylemmyydestään, mutta he evät osaa nauttia uusista asioista, uusista näkemyksistä, uusista ulottuvuuksista. Niissähän voi piillä vaara.
Jos ei koe nautontoa?
Miksi kysymys on mielestäsi ylemmyydestä? Mistä ihmeestä sinä voisit tietää, mitä joku ihminen miettii, kun ei taputa? Kysymys on sinun luuloistasi eli että joku on muka ylemmyydentuntoinen. Oletko sinä taputtaessasi ikävälle esitykselle alemmuudentuntoinen, jos tätä ajatusketjua loogisesti mennään? Jankkaat nyt niin, että kysymys on juuri sinun periaatteistasi, kukaan muu ei saa olla eri mieltä tai hän on ylemmyydentuntoinen. Hui, hai. Koeta nyt vaan tottua siihen, että kaikki eivät toimi, kuten toivot tai haluat ja saavat tehdä niin - onneksi.
En ole missään tähän ikään nähnyt kenenkään huokailevan tai vääntelehtivän esityksissä, en edes miesten, joista monelle on suuri kynnys mennä esimerkiksi oopperaan. Lapset vääntelehtivät ja huokailevat, jos heidät viedään aikuisten esityksiä seuraamaan eikä homma kiinnosta. Nykyisin kirkkoon ei mennä tavan vuoksi tai pakosta, koska poiskin voi jäädä, joten harvemmin sielläkään näkee epäasiallista käytöstä vääntelehtimisineen. Ihan kammottavaa on kirjoittamasi analyysi periaatteen ihmisistä. Se kertoo siitä, että ehkä sinun pitäisi avata silmiäsi eikä luulla niin paljon, voit vielä kukaties vapautua alemmuudentunnoista ja pakkotavoista. Siinä kyllä piilee vaara.