Meillä miehen suku ja ex perhe on

ihan omituista sakkia. Miehen ex perhe senkun pompottaa häntä, auttamaan ja hoitamaan lapsiaan ja anopin kodin, autot ym ja suku tunkeemeille joka viikko ihan kuin katsastamaan miten asutaan. Minä kuitenkin hoidan miehen lapset, minä hoidan miehen äidin huushollia vähän, psen pyykit ja käyn töissä. Miehen suku ei tee yhtään mitään, tulevat vaan kahville joka viikko. Arvostelevat tekemsiäni vaikkei itse edes auta minua. Olen ainoa joka jotain tekee ja käy töissä ja hoitaa asiat. Lapset kiukkuavat ja rasittavat vaikka kaikkeni teen. Olen kuin orja, mutta teen silti sillä jos en minä niin kuka sitten? Viikolla vein oman auton huoltoon, anopin auton ja ensiviikolla miehen auton pesen ja tankkaan ne.. Mies on työtön ja mun rahoilla eletään. Mies rakastaa mua enkä voi sille mitään että niin minäkin.
Mutta koko suvun vastuu on mun harteilla, minä pyöritän koko palettia. Olen pomo tässä suvussa ja perheessä ja multa kysytään aina neuvot ja luvat joka ikiseen asiaan. Se rasittaa, mutta olen myös ylpeä että saan pomottaa. Mitä teen? Olen heille tärkeä, etten voi lähteäkkään sillä he eivät pärjää ilman minua.