...
Mistä ajatukset tulevat ?
Juuso
362004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hiljaisuudesta.
......
....
..
.
SAATANASTA!!!
.
..
...
....
.....
ajatustesi synnyttäjän.
Tarkkaile ajatuksiasi mitä toimintaa ne sinussa aiheuttavat.
Suljen silmäni, ja valitsen mielessäni umpimähkään numeron 1:n ja 10:n väliltä. Päädyn neloseen. En tiedä mistä se tuli. Tai sitten pohdin ongelmaa, ja ratkaisu poksahtaa tajuntaan aivan yllättäen. Mistähän sekin tuli.
... alitajunnaksi, Juuso-poikaseni. Tiedostamattomaksi alueeksi aivoissasi.
Onko tuo alitajunta "minä" tai "minun" ? Ja jos se on "minun", niin mikä on "minä" ?
Lisäkysymyksiä: Eikö ole tarkoitus että tästä tiedostamattomasta tulee tiedostettu, koko ajaksi? Jolloin se todellakin olet sinä itse joka ne ajatukset luo, kaikki ne, kun nyt vain osan niistä heiluen sinne tänne eri asioiden ja mielteiden perässä? Että nyt olemme yhteydessä johonkin, mutta josta meidän on tarkoitus tulla vastuullisiksi yksilöiksi? Yksilöiksi jotka kuitenkin tajuavat olevansa yhtä kaikkien kanssa????
Näin otat kannettavaksesi minän lisäksi minäsi minän. Unohda hienot erittelyt ja pohjattomat kyselyt. Mikä estää sinua olemasta juuri siten kuin olet? Olemisessa ei ole mitään vaikeasti selviteltävää tai mystisesti tajuttavaa. Kaikki sellainen on vain loputtoman turhautumisen kehän ylläpitämistä. Lakkaa nostelemasta jalkojasi kävellessäsi niin kulkeminen on vaivattomampaa. Kun kulkeminen on vaivatonta et mieti päämäärää. Kun et mieti päämäärää olet perillä.
Ajatuksen lähde on sama kuin hengityksen lähde. Siksi eri mietiskelymenetelmissä tarkkaillaan hengitystä. Et kai kuvittele, että kysymykseesi löytyy sanallinen vastaus, joka kertoisi tarkasti niiden lähteen? Sanat eivät riitä kertomaan tässä tapauksessa. Kuka keksi rakkauden?
Mielestäni ja omasta kokemuksesta ajatukset syntyvät haluamisesta tai ei-haluamisesta.
Haluamisella tarkoitan että ajattelee ja haluaa jotain jota ei ole tässä hetkessä. Ei-haluamisella tarkoitan että ajattelee esim: apua huomenna on esitelmä enkä halua tehdä sitä tai että hitto mitä mokasin eilen.
Esimerkiksi kun on nukahtamassa niin pysyy hereillä niin kauan kuin haluaa tai ei-halua jotain ajatuksillaan tai tunteillaan. Kun ajatukset loppuu tai ainakin haluavat ja ei-haluavat ajatukset niin silloin nukahtaa.
Mielestäni valaistuneen mielessä käy sama juttu paitsi mieli pysyy tietoisena, mutta siitä en tiedä sen enempää kun en ole moista kokenut.
Mistä haluaminen ja ei-haluaminen kumpuaa ? Kuka haluaa ?
Ehdollistunut minämmehän se niitä ajatuksia meissä kaiketi luo!
kokee haluamisen ja ei-haluamisen erillisen olemassaolon?
No, tietyllä tasolla ainakin se ehdollistunut minuutemme, eli se minä jonka kuvittelemme todelliseksi, mutta joka buddhalaisittain ajateltuna on illuusio, skandhojen kasauma, alati muuttuva, egon ylläpitämä, jonka polttoaineena on juuri esim. ajatukset. Olenko tulkinnassani aivan harhateillä?
menisikö se ajatuksen synty jotenkin näin:
Havainto, tunne, ajatus.
Valitettavan usein meillä ihmisillä se menee:
Havainto, tunne, reagointi.
Jälkimmäisessä tilanteessa ehdollistumat näyttelevät pääosaa.
"Ehdollistunut minämme", sanoi Momentum. Onko minullakin ehdollistunut minä ? Minuja on siis peräti kaksi: ensinnäkin ehdollistunut minä ja toiseksi se minä jolle se kuuluu ? Jokin tässä tuoksahtaa.
Mulla ei ole sen enempää vastauksia kuin omat kokemukset.
Kun tulen syvästä unesta unennäkemisen tilaan niin mukana tulee myös ajatus itsestä. Se on vaan paljon epäselvempi ja irrationaalisempi kuin hereillä.
Kun herään ensimmäinen ajatus joka syntyy mulle on ajatus omasta itsestä ja kaikki muut ajatukset kumpuaa siitä. ja ne muut ajatukset ovat haluamista tai ei-haluamista.
kelle ajatus itsestä syntyy ja mihin se katoaa?
Jos yrität löytää näihin kysymyksiin vastauksen järkeilemällä olet umpikujassa. Ainoastaan kokemalla voit sen ymmärtää. behappy.
Hm..buddhalainen filosofia ei ole vahvimpia puoliani, mutta koitan tarkentaa.Tiibetinbuddhalaisen ajattelun mukaan me olemme jo kaikki valaistuneita ja tämä on todellinen luontomme, todellinen minuutemme (vaikkei tätä todellista luontoa voi minuudeksi kutsua, koska se on valaistunut). Todellinen luontomme on vain peitossa kaiken edollistuman alla, siis sen minuuden, jonka koemme nyt omaksi identiteetiksemme. Tämä nykyinen minuutemme elää tässä ja nyt ja on tavallaan selviytymiskeino nykyisessä elämässämme, mutta buddhalaisen käsityksen mukaan nykyinen olotilamme haluineen ja pyrkimyksineen on pohjimmiltaan aina epätyydyttävää. Olemme hetken onnellisia vaikka rakastaessamme, mutta sitten tunne hälvenee ja olemme seuraavaksi ehkä surullisia suhteen päätytttyä.Pohjimmiltaan tämän kaltainen onnen tavoittelua on siis epätyydyttävää ja niinpä buddhalaisittain pyritään löytämään pysyvä onni omasta itsestä, omasta todellisesta "minuudestamme".
Aloitteleva meditoija oppii esimerkiksi tyynnyttämään mielensä ja kokee hetkittäin mielen syvyyksissä olevan tyyneyden, rigpatilan.(Tätä mielen todellista luonnetta kutsutaan eri nimillä eri buddhalaissa traditioissa.) Tätä tilaa pyritään sitten harjoituksen avulla jatkuvasti syventämään, niin että siitä tulee pysyvä olotila. Ehdollistumat vähenevät harjoituksen myötä ja joskus joiltakin ne katoavat kokonaan,henkilö siis valaistuu.Mutta tie on pitkä ja näitä mielen eri tasoja ja tiloja on monia. Mutta tien kulkeminen, tai sille astuminen on ehkä kuitenkin vaivan väärtti, ainakin omasta mielestäni.
Valaistuminen on sitä, että tajuaa ympyrän olevan vain tietynlainen ura grafiittitahroja paperilla. Mitään ympyrää oikeasti ei ole olemassa, missään. Se on vain käsite, idea.
Mutta tämä havainto ei estä käyttämästä ympyrän käsitettä ja vaikkapa ihastelemasta taidetta tai luontoa, jossa ympyrä on havaittavissa. Voi aivan hyvin sydämestään sanoa, että "onpa upea ympyrä", vaikka tietääkin, että se on vain illuusio. Kunhan vain tietää myös, miten asiat todella ovat.
Kuinkahan moni näkee loogisesti tosiaan, että "minä" on tavallaan tuhottava, siis se psykologinen. Siinä se on..se on hävitettävä keinolla millä hyvänsä, tai siis ilman keinoa, eli suoralla näkemisellä. Eri asia on sitten jääkö se tietoisuus päälle....
Tota noin, ei kai ne tuu oikeestaan mistään. Syntyvät tyhjästä. Tai ajatus syntyy kait tsiljoonasta pikkujutusta, jotka maailman alusta alkaen on edeltäny sitä ajatusta. Syitä ja seuraksia, karmaa tai jotain sellasta.
Sama juttu muutenkin. Kaikki syntyy tsiljoonasta pikkujutusta. Ja ne tsiljoona pikkujuttua ei oo itsessään yhtään mitään, vaan nekin syntyy toisesta tsiljoonasta pikkujutusta, jotka puolestaan... Äh. Hirvee verkosto pikkujuttuja, jotka ei oo itsessään mitään. No tajusitte kai jo, ettei tartte ihan vääntää kiskosta.
Tää kaikki lepää reteesti tyhjän päällä, sori vaan, ja ainoo arvotus onkin oikeestaan se, miten kaikki voi lojuu tyhjän päällä ja silti olla jotain muuta kun tyhjää. Himmeetä. Mut aika upeeta.
Jep. Meen suihkuun.
> Tää kaikki lepää reteesti tyhjän päällä, sori
> vaan, ja ainoo arvotus onkin oikeestaan se,
> miten kaikki voi lojuu tyhjän päällä ja silti
> olla jotain muuta kun tyhjää.
Olikohan joku myyttinen maailmanselitys semmoinen, että maailma makaa kilpikonnan selässä, joka on puolestaan toisen kilpikonnan selässä jne. Ääretön torni kilpikonnia.
Kysymys siitä, minkä päällä se alimmainen kilpikonna makaa, on turha ja toisaalta myös juuri se mielenkiintoisin kysymys.
"Kysymys siitä, minkä päällä se alimmainen kilpikonna makaa, on turha ja toisaalta myös juuri se mielenkiintoisin kysymys"
Entä jos ne kilpikonnat ovat ketjussa, lenkkinä? Silloin jokainen niistä makaa toisen selässä. Ylintä tai alinta ei ole.
...kysymys on turha. Jos kilpikonnat ovat ketjussa lenkkinä tai torni on ääretön, niin alinta kilpparia ei ole olemassa.
Palatakseni tästä alkuperäiseen teemaan: tapahtumien ketju, josta ajatukset syntyvät, on ääretön, eikä ole siksi mielekästä kysyä, mistä ajatukset tulevat. Ne tulevat kaikkialta, ja kaiken perimmäisen tyhjän luonteen takia ne eivät tule mistään.
kun tuo selvisi, kerro loputkin.
Mihin ne ajatukset tulevat, sinuun vai alitajuntaasi, joka ei siis ole sinä?
Ja mikä tai kuka sinä olet.
Olen samoilla linjoilla kuin Örvelö. Minä olen seuraus kaikista niistä menneisyyden syistä, jotka ovat kausaalisessa yhteydessä minuun, tai dynaamiseen ilmiöön nimeltä minä. Eilinen minä ei ole sama kuin minä tänään, ja huominen minä on taas aivan eri minä.
Minä en ole astia, johon syyt ja seuraukset saapuvat pelaamaan peliään. Mitään astiaa ei ole.
Niinpä ajatuksilla ei ole mitään paikkaa, mihin tulla. Ei ole minua eikä alitajuntaani astiana ajatuksille. Ne vain tulevat seurauksena menneisyyden kaikista syistä. Ne eivät tule minuun, mutta ovat osa minua, eli ovat mukana muodostamassa minua kullakin ajan hetkellä.
onpa näitä tapoja monta, puhua samasta asiasta!
On joku "minä", sanomastasi päätellen jotain pysyvää:
>>"Ne (ajatukset) eivät tule minuun, mutta ovat osa minua, eli ovat mukana muodostamassa minua kullakin ajan hetkellä. ">>
Miten joku voi muuttua toiseksi?
On vain tämä hetki, mennyt on harhaa ja teoriaa, tuleva samoin. Kuitenkin sanot että kunakin ajan hetkenä "sinua" muodostavat ajatukset.
"That being, this comes to be;
from the arising of that, this arises;
that being absent, this is not;
from the cessation of that, this ceases."
Ei kukaan eikä mikään voikaan muuttua toiseksi. Muutosta ei ole, koska ei ole mitään, joka kantaisi olemuksen viestiä hetkestä seuraavaan. Muutoksella ei ole kohdetta - sitä joka muuttuisi.
Kuten sanoin, eilinen minä ei ole sama kuin minä tänään, ja huominen minä taas on aivan eri minä. Kunakin ajan hetkenä *sen hetken* minua muodostavat kaikki menneet minuun kausaalisessa yhteydessä olevat asiat, myös ajatukset omalta osaltaan.
Jatkumo tästä hetkestä seuraavaan on illuusio. Ajan kuluminen on illuusio, mutta käytämme sitä hyödyllisenä käsitteenä aivan kuin käsitettä ympyrästä, jota ei missään todella ole olemassa (vain joukko pikseleitä näytöllä tai grafiittitahroja paperilla).
Raaputat olemassaolon ydintä. Voidaan kysyä, miksi nykyhetki on niin tärkeä. Siksi että minä olen olemassa vain juuri nyt. En ole se sama minä, joka oli minuutti sitten, ja minuutin kuluttua nykyminäni on kadonnut, ja se mitä on, on jo toinen minä. Minulle ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Ne ovat harhaa.
Mieti: Minä olen olemassa vain juuri nyt. Miten arvokkaaksi se tekeekään nykyhetken, ja miten perusteellisesti se vapauttaakaan ahdistavista menneisyyteen tai tulevaisuuteen liittyvistä ajatuksista. Jos kärsit eilen, muista että se et ollut sinä joka kärsit, vaikka samainen kärsimys onkin nyt osa sinua. Jos pelkäät huomista, muista ettet ole täällä enää huomenna; se tulee olemaan jo toinen minä, jonka muodostamiseen sinäkin osallistut.
Tästä syvemmälle on vaikea mennä törmäämättä sanojen rajalliseen kykyyn kuvata todellisuutta. Tai ehkä ohitimme jo sen rajapyykin.
tuosta pohdinnasta on, että ei ole mitään ongelmaa,
ei mitään tuollaista asiaa ratkaistavana.
Tuo väitteesi että ei ole mitään joka kantaa olemuksen viestiä hetkestä seuraavaan romuttaa kausaliteetin (ainakin osittain). Mikään ei ole minkään seuraus. Mikä sen seurauksen kantaisi.
Ja miten käy karmalle tuolloin ?
Kysymystä minästä,ajasta ja muuttumisesta ei voi ratkaista järjellä. Ihminen järkeilee itsensä järjiltään.
Nagarjunaa hiemen soveltaen: kaikki lauseet todellisuudesta ovat pätemättömiä.
Tämäkin.
> Tuo väitteesi että ei ole mitään joka kantaa
> olemuksen viestiä hetkestä seuraavaan romuttaa
> kausaliteetin (ainakin osittain). Mikään ei ole
> minkään seuraus. Mikä sen seurauksen kantaisi.
> Ja miten käy karmalle tuolloin ?
Ei romuta. Se mitä on nyt, on seuraus siitä, mitä oli ennen. Mutta ei ole mitään, joka "omistaa" tai "sisältää" syyt, tai mitään jolle seuraukset tapahtuvat, koska millään ei ole omaa pysyvää luontoa. On *vain* syitä ja seurauksia. Siinä se kiteytettynä. Karmalle ei käy huonosti, koska itse asiassa ei ole mitään muuta kuin se.
Eiköhän nyt kuitenkin panna piste tälle järkeilylle, meni se oikein tai väärin. Palataan asiaan jossakin toisessa keskustelussa. Vetäydyn aivan muihin juttuihin pitkähköksi aikaa.
Kiitos mielipiteiden vaihdosta, ja mukavaa kevään odotusta kaikille.
Wake up and smell the coffee.
Mutta kuka on tämä minä?
Näen sinut silmilläni ja tiedostan sinut koska haluan niin, olet olemassa koska haluan nähdä sinut. Silmä näkee ja jokin valitsee näkökentästä mieluisat nähtävät, on minä?
Jos suljen silmäni olet poissa, vain muisto
verkkokalvollani. Nyt valitsen maailmani kuuloni avulla. Kun kuulen puheesi ,olet olemassa...vai oletko? Kun kosket kättäni, tiedän että olet.
Ilman aistejani ei ole maailmaa, aistit ovat inputteja.
Viehättävää..
Erkki?Mistä Erkki syntyi?...........................Ajatukset tulevat perseestä!
älä yleistä !
Mitä sillä on väliä mistä ajatukset tulevat, tärkeintä on että ajatukset menevät.
hanurista!