MIten se alkaa ja kehittyy? Mitkä olisivat sellasia varoituksia että on tulossa alkoholisti? Miten käytäytyvät alkoholismin kehitysvaiheessa jne...
Kuinka alkoholisteista tulee alkoholisteja?
KysymysAlkomaholiseille
50
3656
Vastaukset
- jyvjyg
Yksilöllistä kuten aina. Todelliseen alkoholismiin tarvitaan kai geneettinen alttius ja nämä eivät omin avuin pääse siitä eroon. Sitten on isojoukko jotka juovat johonkin suruun, traumaan, vihaan joille ei kuitenkaan kehity suuresta käyttömäärästä huolimatta varsinaista alkoholismia. Heillä ennuste kai hyvä jos lähtevät hoitamaan juomisen taustalla olevia syitä. Onnettomimmissa tilanteissa henkilö ei ehkä itse tiedosta juomisen todellista syytä.
- Nuorijatyhmä
Itse olin jollaintasolla nuorena valitettavasti alkoholiin riippuvainen. Olin vasta 16 täyttämässä 17 ja rakastuin 19 vuotiaaseen naiseen ja pääsyimme sitten yhteen, kunnes tämä nainen jätti mut ja otti heti uuden miehen ja senjälkeen aloin käyttämään alkoholia joka viikonloppu kavereiden kanssa ja kohta se muuttuu siihen että olin 3-4 kertaan humalassa viikossa. Kouluun menin useasti humalassa. Sitten kun alkoholi ei enään turruttanut kipua jota tunsin aloin käyttämään alkoholin kanssa vahvoja huumaavia lääkkeitä. Tajusin ongelmani vasta silloin kun hakiani ei päässyt ostamaan minulle viinapulloa ja olin kotona itkin, raivosin ja heittelin tavaroita seinään. Olen onnellinen että jäin kiinni juomisesta en olisi muuten varmasti lopettanu sitä ajoissa. Kävin pitkään psykologilla ja päihdeklinikalla ja välillä sossujen kanssa juttelemassa. Alkoholi ei ole koskaan ratkaisu ongelmiin. Olin nuori ja sillon tuntui että alkoholi oli ainut tapa mutta loppujen lopuksi se vain pahenti kaikkea.
- Myllishoito
Niin... alkoholistit ja suurkuluttajat ovat homostelijoita. Ainakin 95%. Tämä todettu laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa.
Tämän takia katkot, myllyhoitolat ja muut laitokset , joissa alkoholistit tapaavat toisiaan, yhteissauna ahkerassa käytössä ja lämpiää harva se ilta.
Kunnon narkkikset lähtevät niistä paikoista naistensa luo. Tämä on syy miksi alkoholistit kännissä hakkaavat naisiaan. Heitä harmittaa katsoa naista, kun humalassa karvaiset pikku-ukot hyppii seinillä. - röiukko
tullaan nyt tänne ulisemaan omasta "ongelmasta". eli 21v jätkä ja isä ukko alkoholisti ja aina oon paheksunut alkoholia kunnes ite maistoin 16kesäsenä. nyt ollut reilut parivuotta oma kämppä ja siitähän se lähtikin kun ei ketään oo kieltämässä eli lähes joka päivä kaljaa vaikka arkisin teen töitä 7-16. toisinaan ajattelen et mul on alkoholismi mut aina saan sen jotenkin kadotettuu mun päästä ja alan taas juomaan. monet kerrat pitäny valita kaljan sijasta sali treeni mut eihän sekään oo onnistunu. mihinkään aa kerhoihin en haluis mennä tai muutenkaan puhua kellekkään tästä koska tää hävettää mua enkä pysty edes myöntämään riippuvuuttani
- Entinenalkoholisti
Joo tuttu tunne. Itsekki häpesin alkoholiongelmaani. Joskus myönsin asian kaverille ja heti 5-10 min päästä kielsin asian ystävälleni, koska en halunnut uskoa/myöntää asiaa ääneen varsinkaan.
- liikaavouhkataan
Entinenalkoholisti kirjoitti:
Joo tuttu tunne. Itsekki häpesin alkoholiongelmaani. Joskus myönsin asian kaverille ja heti 5-10 min päästä kielsin asian ystävälleni, koska en halunnut uskoa/myöntää asiaa ääneen varsinkaan.
Aika aikaansa kutakin. Itsekin join liki 30 vuotta, mutta enää ei maita. Aloitin n. 30 vuotiaana ja juominen vain kehittyi pikku hiljaa jokapäiväiseksi. Tiedä sitten mikä oli edes perimmäinen syy juomiselle. Mulle se vaan maittoi silloin. Jotenkin kuitenkin selvisin ilman suurempi sosiaalisia ongelmia, eikä tää elämäni ole suuremmin paremmaksikaan näin raittiina muuttunut.
- Mielenkiintoista00
Kerro lisää
- Sivusteurannut
Alkoholi on tehokas liuotin ja liuottaa rasvapitoista aivokudosta kuin myös sisäelimiä. Suurkuluttajilla aivot surkastuvat, aivojuomut siloittuvat, oppiminen vaikeutuu, muisti huononee, riskien otto kasvaa ja moraali höltyy. Ennen fiksusta miehestä voi tuntua normaalilta liikkua julkisilla paikoilla pienessä humalassa, haista viinalle ja rähistä räkälöissä, jotka ennen hän kiersi kaukaa.
Eli alkoholistiksi tullaan juomalla viinaa riittävästi. Osalle riittää vuosi, toiset käyttävät liikaa vuosia ennen vajoamista pohjalle.
Varmaa on, että jokainen humalaan asti juonti ja tissuttelu turmelee ihmissuhteet, maineen ja aivot porras kerrallaan. Monet raitistuvat vasta, kun aivot ovat lopullisesti tuhoutuneet, koska alkoholi ei enää tuo mielihyvää, koska aivojen toiminta taantunut, että mikään ei tunnu miltään. Samanlaisia hitaita laahustajia ja rytmikkäitä katkokävelijöitä ovat neuroleptejä aikansa syöneet , koska ne surkastavat aivot ja siloittavat turhat aivojuomut tehden potilaasta vihanneksen. Tämön takia neuroleptit ovat oiva lääke alkoholismin hoidossa. Hoitosektorilta seurakunnan hoitoon, jossa vuodepaikka on edullisempi.- ex-juoppo
Hyvä nimimerkki " Sivusteurannut".
Jotenkin kirjoituksestasi pursusi katkeraa vihaa juoppoja kohtaan. Olet ilmeisesti sivusta seurannut jonkun/joidenkin juomista, ja jotkin sanavalinnat lisäksi kertovat että saatat jopa työskennellä terveydenhoitoalalla.
Tämä yhdistelmä aikaansaa poikkeuksetta virheellisen käsityksen, että alkoholistiksi tultaisiin juomalla paljon viinaa. Syy tällaiseen virheelliseen käsitykseen on tietämättömyys sairaudesta nimeltä alkoholismi, sekä väärillä syy-seuraussuhteilla tehdyt päätelmät juomisesta.
Meillä Suomessahan ei terveydenhoitoalan opiskelijoille kerrota missään vaiheessa, mistä alkoholismissa on kysymys, tai mistä alkoholismi johtuu. Heille ei siis kerrota vastausta vanhaan kysymykseen "miksi jeppe juo"? Ja kun he sitten työssään kohtaavat juomisen seurauksia, he kuvittelevat että alkoholismikin olisi vain juomisen seurausta.
Näinhän asia ei oikeasti ole. Alkoholismi ei ole juomisen seurausta vaan päinvastoin, juominen on alkoholismin seurausta. Jeppe juo siis siksi koska hän on alkoholisti, eikä siksi että hänestä tulisi alkoholisti.
Olen itse raitistellut lähes kaksikymmentä vuotta, ja kuten kirjoituksestanikin voit havaita, minun aivoni eivät ole surkastuneet eivätkä aivojuomuni siloittuneet. Pystyn aivan hyvin ja helposti tuottamaan ymmärrettävää tekstiä.
Hyvä nimimerkki "Sivusteurannut", sinä olet vain sivusta seurannut alkoholismi-sairautta, mutta minulla on siitä asiasta sisäpiiritietoa. Minä olen käynyt alkoholismin korkeakoulun, ja voin vakuuttaa sinulle että sinä olet pahasti väärässä.
- Sivusteurannut
Olet oikeassa. Valitan provoa. Alkoholismin vaikein asia on, että alkoholistia ei voi parantaa kukaan kuin hän itse. Oma oivallus, jonka vain aniharva saa. Sivustaseuraaminen on kuin olisi pakotettu katsomaan pitkällistä hukkumisprosessia, jonka lopputuloksen tietää. Apu ei ehdi perille, koska se oli koko ajan hukkuvan omissa käsissä.
- ex-juoppo
Nyt olet ihan oikeassa. Juovaa alkoholistia ei voi auttaa muuta kuin juomaan lisää. Alkoholisti kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan omaa juomistaan. Tämä on se syy miksi juovan alkoholistin ympärillä toimii aina näitä "mahdollistajia", jotka mahdollistavat ja lopulta myös ylläpitävät tämän juomista. Siksi mainitsemasi alkoholistin oma halu raitistua on ratkaisevaa juomisen lopettamisessa.
Keskustelin hiljattain erään Minnesota-mallista hoitotyötä tekevän henkilön kanssa, ja hän totesi että jos he saavat juovan alkoholistin hoitoon 3-5 päivän ajaksi, niin tälle hyvin usein syntyy oma halu raitistua.
Ja ilmeisesti tästä johtuen he myös hyvin usein onnistuvat raitistamaan alkoholistin. - Anonyymi
ex-juoppo kirjoitti:
Nyt olet ihan oikeassa. Juovaa alkoholistia ei voi auttaa muuta kuin juomaan lisää. Alkoholisti kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan omaa juomistaan. Tämä on se syy miksi juovan alkoholistin ympärillä toimii aina näitä "mahdollistajia", jotka mahdollistavat ja lopulta myös ylläpitävät tämän juomista. Siksi mainitsemasi alkoholistin oma halu raitistua on ratkaisevaa juomisen lopettamisessa.
Keskustelin hiljattain erään Minnesota-mallista hoitotyötä tekevän henkilön kanssa, ja hän totesi että jos he saavat juovan alkoholistin hoitoon 3-5 päivän ajaksi, niin tälle hyvin usein syntyy oma halu raitistua.
Ja ilmeisesti tästä johtuen he myös hyvin usein onnistuvat raitistamaan alkoholistin.Alkoholin ongelma tulee hitaasti huomaamatta.
- surusilmät
Tunnen pari juomaria läheisestikin,molemmilla ns ystävät mahdollistavat juomaan vaan lisää...soitellaan että -soita mulle jos tarttet jotakin,,tai jos on hätä ym tuollasta kaverillista hyötytarkoitusta...tai tyyliin että -tarttetko nesteytystä tänäiltanakin,,tuu hakemaan piikkiin,,,juojien kaverit ei pidä siitä jos alkkis edes hetkeksi yrittää kuiville,,,heti houkutellaan ja tarjoillaan kun kaveri tulee katkolta tai linnasta jossa pääsi hetkeksi irti,,,mut ei kai niitä edes tarvitse houkutella,,t läheltä kuuleva. PAHINTA vaan on se että päihde on aina se ykkönen ...muut ns läheiset ovat kaukana kakkosena tai kolmosina.
- Anonyymi
Alkoholistilla on yksi läheinen. Se on pullo. Nähnyt itse läheltä,miten toinen ihminen voi juomalla pilata ihmissuhteen,terveytensä.
Harmillista,ammatissaan hyvä oli,oli fiksu,huumorintajuinen.
Ensin kyllästyi työnantaja. Sitten seurustelukaveri. Mutta ne samat tyypit eivät kyllästyneet,jotka olivat jo kauan kuskanneet henkilölle kotiinsa juomiset. Eikun kotiinkuljetus jatkui.
Sitä rataa se menee,mutta siinä olenbainen asia,se juominen,ne alkoholihaitat tekee.
Juomatta niitä ei kehity.
- 0lenhanMies
Siinä vaihessa kun alat juoda kotona YKSIN on arpa heitetty.
15v eteenpäin ja olet housuunpaskova luuserijuoppo.
Sosiaaliturvaa ja kiljua loppuelämä.
Naiset nauravat kaltaisellesi törkyturvalle HOH HOH! - ValdemarAA
Kertoisin siitä miten alkoholismi etenee hitaan kaavan mukaan mutta tämä palsta ei ole oikea paikka siihen sillä täällä on pääasiassa järkensä menettäneet kuivahuikkaajat.Alkoholismi ei välttämättä ole ongelma.
Tätä palstaa lukiessa huomaa että on pahempia ongelmia kuin alkoholismi. - mielensairaus.altistaa
Masennus , ahdistus ym mielemterveyshäiriöt altistavat juomiselle.
Kun ei enää kestää olotilojaan ja elämäänsä, pääsee pois niistä hetkeksi kun juo.
Sitten haluaa yhä useammin pois niistä pahoista mielialoista ja alkaa juoda yhä useammin.
Se vaan lipsahtaa.
Menettää mielenkiinnon kaikkeen.
Eli pitäisi kiinnittää mielenterveyteensä huomiota heti alkuvaiheessa, kun oireita alkaa tunnistaa,
ettei ala lääkitä väärin sairauttaan. - JuoponTähdenlento
Alkoholi on liuotin , joka liuottaa aivojen rasvapitoista harmaata ainesta, sisäelimiä lopulta pikkuaivot, aiheuttaen katkokävelyä.
Alkoholi ei sovi kaikille ja osa alkaa käyttämään sitä päihtyäkseen ja rentoutumiseen.
Alkoholin käyttö kuitenkin aiheuttaa itsessään selittämätöntä ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Lisäksi lähiympäristön käytös muuttuu, kun henkilö paljastuu suurkuluttajaksi ja örveltää kännissä räkälöissä ja julkisilla paikoilla.
Tämä aiheuttaa lisää ahdistusta ja masennusta , jota suurkuluttaja korjaa alkoholilla turhaan.
Kierre on valmis. Henkilön ahdistus, masennus, suhteet läheisiin, työn suorittaminen ja talousasiat kriisiytyvät entisestään. Lopulta henkilö päätyy nopeasti lyhyen haimatulehduksen tai tapaturman kautta hautausmaalle tai hänestä kehittyy sosiaalituilla kituuttava, kiljua kännäävä sontaseppo. Moraali rapistuu ja hän viettää aikansa muiden sontaseppojen kanssa turinoiden, töräytellen ja hevostellen kelan tukien viidakossa, kunnes päätyy keltaisena sisätautiosastolle hoitajien ja lääkärien harmiksi kuolemaan, sontimaan allensa ja vaikertamaan viimeiset viikot. Kukaan ei käy häntä katsomassa, eikä välitä mitä hänelle kuuluu. Tuhkat kipataan ongelmajätteisiin.- Anonyymi
Sontasepon kuuluu kärsiä. Viina auttaa tuskaan.
- Niskasta
Mikäli humalahakuisen ryyppäämisen ja käytön lopettaa kokonaan, niin mielenterveysongelmat häviävät.
Kyse on tahdonvoimasta . Juopon tulee itse tajuta ongelmansa ja nostaa itseään niskasta kiinni. Tämän takia edellistä sanontaa vihataan , koska juopolle on kauhistus, että alkoholista tulee luopua kokonaan ja hän keksii tekosyitä toinen toisensa perään. Useimmat tuntemani juopot olivat onnellisia ja fiksuja miehiä , ennen kuin viina vei ahdistuneena ja masentuneena hautausmaalle.
Alkoholin lopettamisesta auttaa lääkitys vain akuutissa vieroitusvaiheessa katkolla, sitten se on ilman lääkityksiä ja omalla tahdonvoimalla tehtävä.- ex-juoppo
Suomessa jopa 300.000 työssä käyvää alkoholistia yrittää tänä päivänäkin ottaa itseään niskasta kiinni, tai lopettaa juomisen tahdonvoimallansa.
Vain pienen pieni osa heistä onnistuu siinä. Lähestulkoon kaikki he epäonnistuvat, syyllistävät itseään ja jatkavat juomista. Tai vaihtavat sitten riippuvuutensa johonkin toiseen riippuvuuteen, kuten katkaisuhoidosta saamiinssa bentsoihin.
Juomisen lopettaminen on kyllä alkoholistin itsensä vastuulla, mutta mistään tahdonvoimasta siinä ei todellakaan ole kyse. Eikä itseään niskasta kiikuttaminen auta liioin yhtään.
Tällaisesta seuraa vain ns. kuiva humala. Kuiva humala on juopon perheelle pahinta mahdollista aikaa, ja mikä hyvin usein päättyykin juuri siihen että perhe ajaa juopon takaisin juomaan. Silloin juoppoa on helpompi sietää, ja sen temppuilu on helpommin ennustettavissa. - G00DBYE
ex-juoppo kirjoitti:
Suomessa jopa 300.000 työssä käyvää alkoholistia yrittää tänä päivänäkin ottaa itseään niskasta kiinni, tai lopettaa juomisen tahdonvoimallansa.
Vain pienen pieni osa heistä onnistuu siinä. Lähestulkoon kaikki he epäonnistuvat, syyllistävät itseään ja jatkavat juomista. Tai vaihtavat sitten riippuvuutensa johonkin toiseen riippuvuuteen, kuten katkaisuhoidosta saamiinssa bentsoihin.
Juomisen lopettaminen on kyllä alkoholistin itsensä vastuulla, mutta mistään tahdonvoimasta siinä ei todellakaan ole kyse. Eikä itseään niskasta kiikuttaminen auta liioin yhtään.
Tällaisesta seuraa vain ns. kuiva humala. Kuiva humala on juopon perheelle pahinta mahdollista aikaa, ja mikä hyvin usein päättyykin juuri siihen että perhe ajaa juopon takaisin juomaan. Silloin juoppoa on helpompi sietää, ja sen temppuilu on helpommin ennustettavissa.Juopon kuuluukin juoda, ensin työpaikkansa. Sitten perheensä ja ihmissuhteensa.
Sen jälkeen kiljua, katuojaan ja hirteen.
- 10vraitis
Valitettavasti vain juoppo itse voi itsensä parantaa, eivätkä kaikki tarvitse siihen lääkkeitä, toista riippuvuutta tai vertaistukea.
Pohjakosketus on saattanut viedä juomahalut ja elämän arvostus palannut.
Ei juomisen lopettamisesta seuraa kuivahuikkaaja , mikäli ei raitistu tietyn kaavan ja vertaistuen avulla.
Mikäli pohjakosketus on saatu, järki palannut saattaa juomahimo vain hävitä. Nämä raitistuneet eivät pidä asiasta meteliä, eivätkä ravaa kokouksissa muistelemassa.
Heistä on ilo seurata kaikenlaisia tekosyitä ja riittejä, joiden mukaan voi raitistua, mutta mikäli ei enää maistu pitää vain muistaa, että ei enää käytä lainkaan. Se on helppoa, jos viina vei elämän harhapoluille. Alkoholismi aiheutuu geeneistä, yliherkkyydestä ja selkärangattomuudesta. Siitä voi parantua vain yksin ottamalla itseään niskasta kiinni.Ikävää, mutta totta.- ex-juoppo
"Suomessa jopa 300.000 työssä käyvää alkoholistia yrittää tänä päivänäkin ottaa itseään niskasta kiinni, tai lopettaa juomisen tahdonvoimallansa.
Vain pienen pieni osa heistä onnistuu siinä. Lähestulkoon kaikki he epäonnistuvat, syyllistävät itseään ja jatkavat juomista. Tai vaihtavat sitten riippuvuutensa johonkin toiseen riippuvuuteen, kuten katkaisuhoidosta saamiinssa bentsoihin."
Joka toinen tunti kuolee alkoholisti juomisen takia, eli 10 juoppoa/vrk tekee 3500 juoppoa vuodessa.
Ja he kaikki ovat repineet itseään niskasta, ihan tosissaan. - oioioioi
Ex-juoppo se on varsinainen satu setä. No, jos vanhakantaiset uskomukset hallitsee mieltä, niin vaarana on se, että todellisuus karkaa aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. Surullista.
- 6000-päivää
Veli/sisko "10vraitis" todistaa vahvasti ja pääosin oikeinkin. Hänen mainitsemastaan selkärangattomuudesta voi kuitenkin olla eri mieltä. Kaikki eivät kasva samanlaisissa olosuhteissa; toisten ympäristö on alkoholismin kasvualustana edullisempi kuin toisten. Saman henkisen vahvuuden omaavista toinen voi olosuhteista riippuen päätyä alkoholistiksi ja toinen ei.
- PullossaLukiEttäAlko
Omasta mielestäni juoposta voi tulla alkoholisti tai sitten ei. Sukuvika lienee, kun alkoholia juon enemmän kuin lääkäri on määrännyt. Isäni oli juoppo kuten minäkin ja kuoli 76-vuotiaana sydämen loppumiseen. Velipoika oli alkoholisti ja kuoli 45-vuotiaana niin ikään sydämen loppumiseen. Itse olen juoppo, kohta 60-vuotias (jos hyvin käy). Varoitusmerkkinä alkoholismiin pitäisin ns. "kontrollin" menetystä usein ja väkeviin juomiin siirtymistä. Isäni joi kirkasta viinaa ja veljeni ainakin Silver Dry Gin:iä (ei mainos). Lisäksi tapasin harrastukseni parissa alkoholistin, joka otti giniä ryypyn ja päälle tuoremehua. Katsoin vähän hitaasti tällaista makunautintoa, ja sitten hän kuolikin viinaan 41-vuotiaana.
Itse juon enimmäkseen punaviiniä, olutta ja oikeaa lonkeroa. Näillä eväillä pyrin vähintään 76-vuotiaaksi. - Juobbo
Kyllä se huomaa jo nuoren ensikänneistä, millainen suhde alkoholiin sitä käytettäessä muodostuu. Haetaanko kivaa sosiaalista hiprakkaa vai kunnon känniä.
Jos viistoistakesäisenä festareilla, aamun pystyy aloittamaan kivuttomasti tukevalla hömpsyllä, niin ei se iän myötä siitä ainakaan vaikeudu. Nykyään potentiaaliset alkoholistinuoret siirtyvät hyvin todennäköisesti kovempiin päänsekoitusartikkeleihin, koska niitä on niin hyvin saatavilla. - Pullopostilla
Eräs sukulaiseni kuoli hiljattain, oli alkoholin suurkuluttaja ja alkoholisti. Loppuvaiheessa joi itsensä sairaalakuntoon muutaman kerran ja sitten löytyi kotoaan kuolleena.
Tämä henkilö oli nuorena erityisen "kiltti" jos niin voisi sanoa, ainakin päällepäin näytti sille. Kiltti ja tottelevainen poika vanhemmilleen. Ei sanonut, ei ehken uskaltanut sanoa vanhemmilleen poikipuolista sanaa. Kävimme juhlimassa nuorena samoissa porukoissa. Sen minkä silloin huomsin oli että hänellä oli tärkeintä saada känni, se oli ainoa tarkoitus, ei esim keskustelu alkoholin nautiskelun lomassa. Hän oli "ahne" alkoholille ja rohmusi sitä kurkkuunsa aina niin paljon että sitten oli tolkuttomassa humalassa.
Hänellä oli silloin jo jotenkin "jäykkä" persoonallisuus ja asiat kiersivät aina yhtä ja samaa rataa. Asui vanhempiensa luona ja toisteli vanhenpiensa ideologioita aivan kuin olisi aivopesty. Sitten meni monta vuotta etten nähnyt tai tiennyt mitä hän teki, hänellä oli työpaikka, avovaimo ja hän asui avovaimonsa asunnossa. Sitten ensin meni työpaikka juomisen takia, luultavasti myös poltti korttinsa koska piti alkolukkoa puolitoista vuotta, sitten avovaimo kielsi häntä yöpymästä luonaan ja hän muutti taas vanhempiensa luo. Juominen jatkui ja kotiväki piti asiaa salassa siitä johtuvan häpeän vuoksi.
Sitten häneltä kuoli äiti ja hän jä isänsä kanssa asumaan kahden. juominen paheni. Isä varjeli poikaansa ja maksoi kaikki laskut ja muut ja poika ryyppäsi joka ilta, eikä tehnyt työtä, ei enää saanut työtä kun juominen alkoi näkyä jo naamasta. Sitä kesti monta vuotta ja sitten kuoli hänen isänsä, hänelle jä omaisuutta talo ja tontteja. Mutta eipä niistä ennättänyt olla hyötyä hänelle, hän joi itsensä sairaalakuntoon muutaman kerran ja sitten löytyi kuolleena kotoaan.
Miksi tuli alkoholisti? Oliko syy kaverissa, vanhemmissa vai jossakin muussa? Hän osasi kaivaa aina negatiiviset asiat esiin, koskaan en kuullut hänen suustaan mitää positiivistä tai minkäänlaista tulevaisuuden suunnitelmaa. Aivan kuin hänen elämäntehtävänsä olisi ollut vain juoda niin kauan kuin elossa pysyy. Hän ei raitistunut eikä edes yrittänyt koskaan tulla. Hän oli kuin maansa myynyt.
Lopussa hänestä tuli rähinöitsijä. Alkoholi kutistaa aivot, mitä enemmän alkoholia elämässä, sen pienemmät aivot, se on tutkittu juttu. Fiksustakin kaverista tulee silloin täysi idiootti.- PullossaLukiEttäAlko
---- clip
Sen minkä silloin huomsin oli että hänellä oli tärkeintä saada känni, se oli ainoa tarkoitus, ei esim keskustelu alkoholin nautiskelun lomassa. Hän oli "ahne" alkoholille ja rohmusi sitä kurkkuunsa aina niin paljon että sitten oli tolkuttomassa humalassa.
---- clip
Minustakin on mukavaa olla kännissä, mutta pyrin välttämään tolkutonta humalaa. Pieni nousu on hyvä tila. Eräs väkijuomia kohtuullisen runsaasti nauttinut ja edelleen nauttiva henkilö sanoi vuosia sitten: "Yhä enemmän tarvitsee mukavan olon saavuttamiseen ja yhä lyhyemmän ajan se mukava olo kestää."
Olen tässä juonut ns. tosissani noin kolme vuotta, mutta suurempia ongelmia ei ole ollut. En ole rähinöinyt enkä ollut sairaalassa. Terveys kestää vielä, toivottavasti loppu tulee kerralla, kun verisuoni katkeaa aivoissa tai jotakin vastaavaa tapahtuu. Olen nähnyt tarpeeksi (=liikaa) 1/2-tai 1/4-eläviä ihmisiä, joiden loppuelämä ei näytä olevan ainakaan mitään herkkua. - kkorva
PullossaLukiEttäAlko kirjoitti:
---- clip
Sen minkä silloin huomsin oli että hänellä oli tärkeintä saada känni, se oli ainoa tarkoitus, ei esim keskustelu alkoholin nautiskelun lomassa. Hän oli "ahne" alkoholille ja rohmusi sitä kurkkuunsa aina niin paljon että sitten oli tolkuttomassa humalassa.
---- clip
Minustakin on mukavaa olla kännissä, mutta pyrin välttämään tolkutonta humalaa. Pieni nousu on hyvä tila. Eräs väkijuomia kohtuullisen runsaasti nauttinut ja edelleen nauttiva henkilö sanoi vuosia sitten: "Yhä enemmän tarvitsee mukavan olon saavuttamiseen ja yhä lyhyemmän ajan se mukava olo kestää."
Olen tässä juonut ns. tosissani noin kolme vuotta, mutta suurempia ongelmia ei ole ollut. En ole rähinöinyt enkä ollut sairaalassa. Terveys kestää vielä, toivottavasti loppu tulee kerralla, kun verisuoni katkeaa aivoissa tai jotakin vastaavaa tapahtuu. Olen nähnyt tarpeeksi (=liikaa) 1/2-tai 1/4-eläviä ihmisiä, joiden loppuelämä ei näytä olevan ainakaan mitään herkkua.Se ei useinkaan käy kerralla vaan ensin pettää jokin tärkeä elin joka vammauttaa ihmistä. Monesti se pysäyttää juomisen ja loppuelämä on oltava ilman alkoholia lievästi tai pahasti vammautuneena. Tapaturmaisen kuoleman mahdollisuushan on aina olemassa, vaikka hukkuminen kännissä tms. Terveys ei petä kerralla vaan osissa, munuaiset, maksa tms piippaa ja ovat lopussa, ne aivät tapa, mutta aiheuttavat kitumista....
- Juoppoleidi30v
Itsellä alkoi varmaan heti ekoista humalajuomisista. Sen jälkeen piti aina saada lisää. Nykyisin ylilyönnit humalan suhteen on vähentyneet, mutta vastaavasti juomisen vaikutukset elämän kaikille osa-alueille lisääntyneet. Voisin tarinoida pitkästi, mutta näin jälkikäteen katsottuna omalla kohdalla selkeimpiä merkkejä on ollut varmaan se, että sitä alkaa juoda seurauksista huolimatta. Ja aina kun on mahdollista. Eli vaikka järki sanoo, että esim. aamulla on jokin tärkeä meno, johon ei voi mennä darrassa ja pitäs olla 100% kunnossa, niin silti vetää edellisillan. Ja aluksi näistä on huono omatunto, mutta vuosien saatossa se hiljenee ja sitä alkaa vain "selviytymään jollain ilveellä" näistä tilanteista. Juominen ajaa hiljalleen kaiken edelle. Asioita alkaa arvottaa sen kautta, kuinka mahdollista on juoda. Tunne-elämä turtuu ja sitä muuttuu itsekkääksi. Harrastukset ja aiemmat mielenkiinnonkohteet jää taka-alalle. Elämää hallitsee alkoholi - joko olet humalassa tai krapulassa, päivääkään ei mene ettetkö ajattele juomista. Silti ulospäin kaikki saattaa vaikuttaa suht normaalilta, ennenkuin kulissit romahtavat. Itse mietin raitistumista päivittäin, mutta juomisen totaalinen lopettaminen tuntuu samalla kammottavalta - paradoksi, jonka voi ymmärtää vain toinen samasta ongelmasta kärsivä. Ja tiedän varsin hyvin, että vain minä itse voin ottaa ne ratkaisevat askeleet toiseen suuntaan. Vielä tässä sinnitellään...
- Juoppoleidi30v
Ja en osaa tarkalleen sanoa, missä alkoholismin kehitysvaiheessa olen, vaikka asiaa olenkin tutkinut... Ehkä itselläni vääristää kuvaa se, että elän paikkakunnalla, jossa minulla ei ole perhettä eikä sukulaisia, ei myöskään kuin pari läheistä ystävää työ ja sen kautta tuntemani ihmiset. Minun ei siis tarvitse juodaa keneltäkään salaa, riittää kun juon kotona ja välillä baarissa. En joudu siis jatkuvasti salailemaan juomistani, mitä nyt ostan juomat eri kaupoista ja hävettää sekin välillä... Mutta olen juuri se tyyppi, joka tulee juhliin jo muutaman nauttineena, ei päihdy enää ihan hevillä, valikoi tekemisiä ja ihmisiä sen mukaan voiko tilanteeseen liittää juomisen, menee töihin vaikka olisi dokannut illan ja nukkunut muutaman tunnin, ja niin edelleen.
En nauti tilanteesta, olen käynyt A-klinikalla jne. Mutta sitä jotenkin käpertyy täysin itseensä ja alkoholiin. Sääliä en kaipaa ja arvostelen itse itseäni aivan riittämiin, mutta järkevä vertaistuki olisi tervetullut. - ex-juoppo
..."Itse mietin raitistumista päivittäin, mutta juomisen totaalinen lopettaminen tuntuu samalla kammottavalta - paradoksi, jonka voi ymmärtää vain toinen samasta ongelmasta kärsivä"...
Tuo lause on hyvin tuttu sillä olen kuullut sen useita kertoja eri alkoholistien suusta.
Itsekin halusin aikoinaan ratkaista kaikki ongelmani kerralla, ja siksi kuvittelin, että juomisen lopettaminen kokonaan, koko loppu iäksi on ainoa vaihtoehto. Ja siksi niin kauaskantoinen päätös vaikuttikin niin kammottavalta . "Koko loppu iäksi".. ettäkö menettäisin kokonaan oikeuden juoda joskus hyvässä seurassa edes ihan vähän..?
Mutta kun sitten lopulta hain apua itselleni, niin tajusin ettei minun tarvitsekaan ottaa vastuuta koko loppu elämästäni. Ymmärsin että juomatta tarvii olla vain yhden päivän pituisen jakson, eikä yhtään pitempää aikaa. Ensimmäinen paradoxi oli auennut minulle.
Muutenkin oli ihan hyvä oppia elämään vain tätä päivää, eikä eilisessä tai tulevaisuudessa. Niitä ei kannata elää uudestaan tai etukäteen, riittää kun elää tätä päivää.
Ja toinen paradoxi liittyy oikeuteen saada juoda vähän, hyvässä seurassa.
Kuvittelin aiemmin että raittiuden myötä menetän oikeuden päättää milloin juon, tai saanko ylipäätänsä juoda ollenkaan, edes... vähän... hyvässä seurassa.
Mutta nyt tajuan senkin, että ennen tosiasiassa en saanut itse tehdä päätöstä juonko vai en. Viina vei ja minä vikisin, eli minun oli pakko juoda, halusin tai en. Ja nyt saan viimeinkin itse päättää siitä juonko vai en.
Raittiutta on nyt kertynyt päivä kerrallaan lähes 20 vuotta, enkä tänä aikana ole halunnut ottaa edes sitä vähää.. edes siinä hyvässä seurassa. En ole ottanut vielä tänään, ja saattaa olla, ja onkin hyvin todennäköistä, etten juo huomennakaan. Mutta se onkin huomisen päätöksiä se.
Ja se että miksi minä en halua ottaa sitä vähääkään siinä hyvässä seurassa, niin se onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Sinä kaipasit vertaistukea, mutta en ymmärrä minkälaista vertaistukea kaipaat.
Sellaistako mikä tekisi juomisesta taas hauskempaa, kun se ei muuten enään sitä ole.
Vai haluatko sittenkin lopettaa juomisen, ja haet vertaistukea ensimmäisen ratkaisevan askeleen ottamiseen? - 6000-päivää
Veli/sisko todistaa viisaasti. Alkoholismi on itseään ruokkiva suljettu, sisäänrakennettu järjestelmä. Sen murtaminen on vaikeaa, kun se suojautuu sekä sisä-, että ulkopuolelta. Alkoholi on alkoholistin planeetan aurinko; kaikki pyörii sen ympärillä, saa siitä energiansa ja on siitä riippuvaista. Mutta irti pääseminen on kuitenkin mahdollista, vaikka se ei helppoa olekaan. Raitistumisen tie on vaikea, alkoholistin tie on vielä vaikeampi eikä muita teitä alkokoukkuun joutuneella ole. Raitistumisen reitti kuitenkin helpottuu matkan jatkuessa ja se toinen vaikeutuu.
- ex-juoppo
6000-päivää kirjoitti:
Veli/sisko todistaa viisaasti. Alkoholismi on itseään ruokkiva suljettu, sisäänrakennettu järjestelmä. Sen murtaminen on vaikeaa, kun se suojautuu sekä sisä-, että ulkopuolelta. Alkoholi on alkoholistin planeetan aurinko; kaikki pyörii sen ympärillä, saa siitä energiansa ja on siitä riippuvaista. Mutta irti pääseminen on kuitenkin mahdollista, vaikka se ei helppoa olekaan. Raitistumisen tie on vaikea, alkoholistin tie on vielä vaikeampi eikä muita teitä alkokoukkuun joutuneella ole. Raitistumisen reitti kuitenkin helpottuu matkan jatkuessa ja se toinen vaikeutuu.
Kokemuksen syvä rintaääni puhui. Tunnut tietävän mistä alkoholismissa on kysymys.
- Juoppoleidi30v
ex-juoppo kirjoitti:
..."Itse mietin raitistumista päivittäin, mutta juomisen totaalinen lopettaminen tuntuu samalla kammottavalta - paradoksi, jonka voi ymmärtää vain toinen samasta ongelmasta kärsivä"...
Tuo lause on hyvin tuttu sillä olen kuullut sen useita kertoja eri alkoholistien suusta.
Itsekin halusin aikoinaan ratkaista kaikki ongelmani kerralla, ja siksi kuvittelin, että juomisen lopettaminen kokonaan, koko loppu iäksi on ainoa vaihtoehto. Ja siksi niin kauaskantoinen päätös vaikuttikin niin kammottavalta . "Koko loppu iäksi".. ettäkö menettäisin kokonaan oikeuden juoda joskus hyvässä seurassa edes ihan vähän..?
Mutta kun sitten lopulta hain apua itselleni, niin tajusin ettei minun tarvitsekaan ottaa vastuuta koko loppu elämästäni. Ymmärsin että juomatta tarvii olla vain yhden päivän pituisen jakson, eikä yhtään pitempää aikaa. Ensimmäinen paradoxi oli auennut minulle.
Muutenkin oli ihan hyvä oppia elämään vain tätä päivää, eikä eilisessä tai tulevaisuudessa. Niitä ei kannata elää uudestaan tai etukäteen, riittää kun elää tätä päivää.
Ja toinen paradoxi liittyy oikeuteen saada juoda vähän, hyvässä seurassa.
Kuvittelin aiemmin että raittiuden myötä menetän oikeuden päättää milloin juon, tai saanko ylipäätänsä juoda ollenkaan, edes... vähän... hyvässä seurassa.
Mutta nyt tajuan senkin, että ennen tosiasiassa en saanut itse tehdä päätöstä juonko vai en. Viina vei ja minä vikisin, eli minun oli pakko juoda, halusin tai en. Ja nyt saan viimeinkin itse päättää siitä juonko vai en.
Raittiutta on nyt kertynyt päivä kerrallaan lähes 20 vuotta, enkä tänä aikana ole halunnut ottaa edes sitä vähää.. edes siinä hyvässä seurassa. En ole ottanut vielä tänään, ja saattaa olla, ja onkin hyvin todennäköistä, etten juo huomennakaan. Mutta se onkin huomisen päätöksiä se.
Ja se että miksi minä en halua ottaa sitä vähääkään siinä hyvässä seurassa, niin se onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Sinä kaipasit vertaistukea, mutta en ymmärrä minkälaista vertaistukea kaipaat.
Sellaistako mikä tekisi juomisesta taas hauskempaa, kun se ei muuten enään sitä ole.
Vai haluatko sittenkin lopettaa juomisen, ja haet vertaistukea ensimmäisen ratkaisevan askeleen ottamiseen?Voi, kirjoitin pitkästi, mutta tekniikka tietysti kerkesi poistaa koko viestin.
Lyhennän siis oikein kunnolla: Kyllä. Olen juurikin tuossa tienviittakohdassa, että haluaisin lopettaa juomisen NYT kun en vielä ole menettänyt koko elämääni sille. Suunta on alaspäin jatkuvasti, mikäli muutosta ei tule. Näen elämäni kahteen jaettuna, välissä on ikäänkuin lasiseinä. Lasiseinän toisella puolella on vanha minäni, ilo, energia, intohimot, tunteet, kaikki mitä haluaisin jakaa muillekin ihmisille, ja se mitä haluiaisin olla tulevaisuudessa. Tällä puolella seinää on nykytilanne ja alkoholi. Nyt kun en vielä ole hukkunut juomiseen, näen seinän toiselle puolen. Mutta vaikka seinä on lasia, se on silti SEINÄ. Sitä on vähänkuin hukkuva, joka näkee pelastusrenkaan lähellä, mutta ei tohdi tarttua siihen, koska muutoksen pelko on niin suuri.
Tätä on helppo pohtia näin yleisellä tasolla ja mielikuvien kautta. Mutta kun tulee ne päivät ja hetket, kun pitää valita olevansa selvin päin seurauksista huolimatta, niin mennään vaikeille vesille. - Juoppoleidi30v
Tosin tuo hukkumisvertaus oli surkea, koska kuka tahansa tekee mitä vain pelastuakseen varmalta kuolemalta... siinä ei pelätä muuta muutosta kuin elämän ja kuoleman välistä. Mutta toisaalta alkoholisti hukkuu niin hirmu hitaasti, ettei ehkä tajua tilannettaan... kunnes pelastusta tarjotaan ja sille on jo sokeutunut.
- Juoppoleidi30v
Niin jotta lyhyesti ja ytimekkäästi joudun kysymään itseltäni, olenko vielä valmis lopettamaan. Haluanko tarpeeksi? Helvetin oleellinen kysymys.
- 6000-päivää
"joudun kysymään itseltäni, olenko vielä valmis lopettamaan. Haluanko tarpeeksi?"
Muiden postaustesi perusteella kyselysi vaikuttaa, sanoisinko, erikoiselta. Asiayhteydestä voin päätellä, että alkossa on mielestäsi edelleen hyviä puolia. Mitä ne ovat? - Juoppoleidi30v
Totta, tässä on ristiriitansa. Vastaan suoraan: alkossa on minulle vielä hyviä puolia. Vietän vapaa-aikaani pitkälti yksin ja alkoholi saa minut "viihtymään" itsekseni. Käytän sitä edelleenkin sulkeakseni huonoja asioita mielestäni sekä toisaalta täydentääkseni hyviä päiviä. Eli voisiko sanoa, että saan juomisesta vieläkin kiksejä, nopeaa ja varmaa - joskin lyhytkestoista - hyvänolontunnetta. Suomeksi: tykkään olla humalassa, vaikka inhoan jälkiseurauksia. Tiedostan ongelmat joita juominen on minulle tuonut ja tuo. Olen niin tottunut saamaan siitä nopeaa mielihyvää koko aikuisikäni ajan, etten tiedä muusta enkä ole oppinut muuta. Joku kokonainen normaalin elämän vaihe on jäänyt välistä. Eli pitäisi juomisen lopetettuaan oppia aivan uudestaan olemaan "minä" ja "aikuinen" ja kaikkea sitä mitä onkin, ilman juomista. Ilman riittävää motivaatiota ja tukiverkostoa se on sen verran vaikeaa, että ainakin itsestä tuntuu mahdottomalta. Toistan itseäni; en kaipaa sääliä. Ymmärrän tämän kuvion järjelläni varsin hyvin. Ehkä tässä vaiheessa tuntuu hyvältä myöntää ongelmansa ja opetella puhumaan siitä ekoja kertoja elämässään.
- 6000-päivää
Juoppoleidi30v kirjoitti:
Niin jotta lyhyesti ja ytimekkäästi joudun kysymään itseltäni, olenko vielä valmis lopettamaan. Haluanko tarpeeksi? Helvetin oleellinen kysymys.
Unohtui ylläolevasta: oletko tutustunut Päihdelinkin keskustelupalstoihin? Siellä käydään asiapitoista ja vakavaa keskustelua. Vertaistukea saa.
https://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/ - 6000-päivää
Juoppoleidi30v kirjoitti:
Totta, tässä on ristiriitansa. Vastaan suoraan: alkossa on minulle vielä hyviä puolia. Vietän vapaa-aikaani pitkälti yksin ja alkoholi saa minut "viihtymään" itsekseni. Käytän sitä edelleenkin sulkeakseni huonoja asioita mielestäni sekä toisaalta täydentääkseni hyviä päiviä. Eli voisiko sanoa, että saan juomisesta vieläkin kiksejä, nopeaa ja varmaa - joskin lyhytkestoista - hyvänolontunnetta. Suomeksi: tykkään olla humalassa, vaikka inhoan jälkiseurauksia. Tiedostan ongelmat joita juominen on minulle tuonut ja tuo. Olen niin tottunut saamaan siitä nopeaa mielihyvää koko aikuisikäni ajan, etten tiedä muusta enkä ole oppinut muuta. Joku kokonainen normaalin elämän vaihe on jäänyt välistä. Eli pitäisi juomisen lopetettuaan oppia aivan uudestaan olemaan "minä" ja "aikuinen" ja kaikkea sitä mitä onkin, ilman juomista. Ilman riittävää motivaatiota ja tukiverkostoa se on sen verran vaikeaa, että ainakin itsestä tuntuu mahdottomalta. Toistan itseäni; en kaipaa sääliä. Ymmärrän tämän kuvion järjelläni varsin hyvin. Ehkä tässä vaiheessa tuntuu hyvältä myöntää ongelmansa ja opetella puhumaan siitä ekoja kertoja elämässään.
Tiedän mistä puhut, olen käynyt sen läpi. Jos on viettänyt viinaelämää teini-ikäisestä lähtien, ei ole "normaalia" elämää johon palata lopetettuaan juomisen, koska ei ole sellaista koskaan elänytkään. Aikuisen pitää opetella elämään uudelleen.
Ristiriitaista se on: olisi opeteltava uusi elämäntapa, mutta vanhasta ei tahdo päästä eroon, ei sitten millään ja voi tulla erimittaisia retkahduksiakin. Silti juomisen lopettaminen kannattaa; ajan kanssa se helpottaa ja näköalat avartuvat; etyyli jää kemialliseksi yhdisteeksi muiden vastaavien joukkoon. Se on suuri seikkailu!
- veeäm43
Ensimmäinen känni rippikouluiässä.
Sitten sattumanvaraisia, tapahtumiin liittyviä kännäyksiä.
Seuraava vaihe oli kännäysten etukäteissuunnittelu.
Sitten etenin niihin vuosiin jolloin suunnittelin milloin EN KÄNNÄISI.
Tähän saakka se ei ollut viikottaista mutta siirryin juopotteluun viikonloppuisin. Ensin vain lauantaisin mutta sittemmin aloitin jo perjantai-illoin.
Kun siirryin " kokoaikaiselle eläkkeelle" ennen 57v ikääni, aloitin päivittäisen, puolilta päivin alkavan dokaamisen.
Seuraavat kolme vuotta saattoivat lopulta ajattelemaan tulevien vuosien määrää ja laatua ja katkaisin lupaavasti edenneen kehitykseni kunnon alkoholistiksi.
Viimeiset 14 vuotta olen ollut osa-aika-alkkis. Täysin raittiita intensivisen kuntoilun jaksoja 2 - 5,5kk ja niiden väleihin hallittuja tissuttelujaksoja pituudeltaa 1 - 5 viikkoa. 4 - 5 viikkoisia vain 2kpl/vuosi.
Viime syksyisen tehokuurin nostamat maksa-arvot palautuivat täysin ennalleen 6:ssa viikossa ja tulkitsin sen huomautukseksi juomien liiallisesta määrästä ja vahvuudesta.
Alkkistasoni heikkenee vuosien kertyessä. - WaltionHyötypalvelut
Keskustelkaa armeijan tiedustelupalvelun ja poliisin kanssa, mitä niiden huumerikolliset teille salaa syöttää, että teille se alkoholi alkaa maistuun. Niin se järki jättää ihan keneltä tahansa ... ja joutuu vaikka auto-onnettomuuteen. Tulee sitä Rehu-Dianaa...
Te vitun ryssät töitähän ette tee ... et ottaakohan muuten pannuun ...
Sitten teistä tulee näitä yhteiskuntaa vihaavia gangstereita, joita on polliisien mukava jahdata.
Hyvä esitys mc hintit, vaan mitäs mahdatte todellisuudessa.
Pitäis olla sakemanni natsi, armoton yhteiskunnan lainvalvoja, huumerikollinen ja murhaaja.- 6000-päivää
Jälleen yksi esimerkki alkoholin tuhoisasta vaikutuksesta.
- Nappomies
Jo poikana päätin mä oon nappomies
- Anonyymi
Luuserit juo kun eivät osaa mitään muuta tehdä. Vittu tappais Mielummin itsensä hyppäämällä junan etee.
- Anonyymi
Se geneettinen alttius on höpöä. (Uusimpien tutkimusten valossa).
Sen taakse on helppo verhoutua, ikäänkuin ei voi mitään!?
Jokainen alkkis oli alussa kohtuukäyttäjä...
Kun juo usein ja paljon, niin siitä se lipsuu... - Anonyymi
Vakava merkki on, jos pitää juoda humalahakuisesti enemmän kuin yhtenä päivänä, esimerkiksi viikonlopun putki tai vastaavaa. Myös se, että lipitellään vaikkapa viiniä pari lasia päivittäin illalla on riskitekijä. Riippuvuus on jo syntynyt, jos ei pysty olemaan esim. kuukautta tai kahta täysin ilman alkoholia. Monille ongelma tulee salakavalasti ja hitaasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän261346Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71282- 51196
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21194Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11173Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11171Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421167Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31139Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130