Tuolla alempana linkkiin jo laitoinkin asiasta, mutta ajattelin jos se jää sinne, niin päätin aloittaa uuden keskustelun.
Mitä mieltä te muut sijaisvanhemmat olette siitä, kun lapsi sijoitetaan ns.hätäsijoituksena, eli pakkohuostaanottona ja lapsen tausta on "hämärän peitossa", sairauksien osalta, ehkä voi olla vakavaakin taustalla, ainakin on ne "normaalit fassit ym...
Voisiko sijaisvanhemmat itse kieltäytyä tälläisessä tapauksessa viemästä lasta tapaamiseen, josta ei muut saisi mitään, kuin aikuiset, lapsi pieni ja pahimmassa tapauksessa tapaamiset voivat olla kohtalokkaita, monellakin tapaa.
On ruvennut mietityttään nuo huume ja muut asiat niin paljon, meitä varotettiin olemaan varovaisia, ettemme itse sairastuisi, mutta se on jo myöhäistä....mutta muukin vaara voi piillä taustalla.
Mitä mieltä, voinko sanoa, että emme tule tapaamiseen, ennenkuin on todettu, mikä lapsella on, tutkimukset laitettu vasta ajanvarausjonoon, että aikaa menee ainakin noin kolme kuukautta sanottiin.
Itse sanoisin, että voisimme vaatia, mutta onko se sitten väärin?
Mitä mieltä te muut sijaisvanhemmat olette siitä, kun lapsi sijoitetaan ns.hätäsijoituksena, eli pakkohuostaanottona ja lapsen tausta on "hämärän peitossa", sairauksien osalta, ehkä voi olla vakavaakin taustalla, ainakin on ne "normaalit fassit ym...
Voisiko sijaisvanhemmat itse kieltäytyä tälläisessä tapauksessa viemästä lasta tapaamiseen, josta ei muut saisi mitään, kuin aikuiset, lapsi pieni ja pahimmassa tapauksessa tapaamiset voivat olla kohtalokkaita, monellakin tapaa.
On ruvennut mietityttään nuo huume ja muut asiat niin paljon, meitä varotettiin olemaan varovaisia, ettemme itse sairastuisi, mutta se on jo myöhäistä....mutta muukin vaara voi piillä taustalla.
Mitä mieltä, voinko sanoa, että emme tule tapaamiseen, ennenkuin on todettu, mikä lapsella on, tutkimukset laitettu vasta ajanvarausjonoon, että aikaa menee ainakin noin kolme kuukautta sanottiin.
Itse sanoisin, että voisimme vaatia, mutta onko se sitten väärin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärsinkö oikein? teille on kriisilapsena sijoitettu vauva, mahdollisesti hiv tai hepatiitti lapsi? ja vanhempien terveydestä ei ole tietoa? ja tapaamisten pitäisi pyöriä niin, että lapsi menisi valvomattomana vanhempiensa luo, jolloin tartunta (jos sitä ei vielä ole) voisi sattua näin huostaanoton jälkeenkin.
minusta sinun tulisi puhua sossun kanssa ja vaatia vähintään valvotut tapaamiset joko teillä tai ehkä mielummin jossain julkisessa tapaamistilassa.
nämä tapaamissopimukset ovat kyllä käsittämättömän kirjavia ja kunnasta ja jopa sosiaalityöntekijän näkemyksestä riippuvia. yleensä kai kuitenkin kannustetaan biojen ja lapsen tiiviin yhteyden säilyttämiseen, joten vähin mitä voit vaatia on julkinen tapaaminen.
varsinkin kun TEITÄ on kehotettu varovaisuuteen tartuntariskin takia, niin siihen vedoten voisi vaatia rajoitettuja tapaamisia myös LAPSEN TERVEYTTÄ AJATELLEN:
sijaisvanhemman yksi tärkeimpiä tehtäviä on suojella sijoitettua lasta ja ajaa hänen etujaan, jos kukaan muu ei sitä tee.
Tuo kolme kuukautta olisi voinut teillä olla ihan rauhoitettuja, itse olisin sitä vaatinut. Kuitenkin VÄHINTÄÄN valvottuja tapaamisia, ei kotona, vaan vaikka virastossa tai muussa tapaamispaikassa.
....silloin, kun me aloitimme tämän työn, oli melkein sääntönä, että sijoitettu sai rauhoittua ja olla "ihan rauhassa" uudessa kodissa, ei heti mitään tapaamisia ja ei edes kerrottu vanhemmille missä lapsi on, nyt pitää heti olla tapaaminen....minusta tuo alkukantanen käytäntö oli paljon parempi, kyllä kaikki asiat pitää loksahtaa paikoilleen ajan kanssa, eikä niin, että kaikki sekoitetaan samaan syssyyn.
Eriasia on tietysti, jos lapsen on ajatus viettää vain pieni aika sijaisperheessä.
saatte puhuttua sen rauhoittumis ajan. Minusta on joka kerta tuntunut että, olen suunnilleen lapsen ryöstöä tekemässä kun yritän puhua harvemmista tapaamisista ja alun rauhoittamisesta.Saan myös kuulla esitelmän bio vanh. oikeuksista.
Neuvokaa.
...yhden muun lapsen äiti, että hän ei tule koskaan hyväksymään sijoitusta, sanoi ettei se tarkoita sitä, että lapsi on meillä, vaan yleisesti, että hän ei hyväksy koskaan, että hänen lapsensa asuu muualla, että lapsi on hänen ei kenenkään muun.
En jäänyt kinaamaan, koska tiedän sen olevan ihan turhaa.
ei ole ollut mitään vaikeuksia bio vanhempien kanssa.Jotkut jopa sanoneet että ovat hyvillään kun lapset ovat meillä ja yleensäkin hyvässä hoidossa mutta sitten ei ymmärrys enää riitä tähän puoleen ja valitettavasti ei muillakaan tahoilla.
Voihan se olla niinkin että kun näin saadaan sopu säilymään niin hyvä mutta joskus kärsin kovastikin lasten puolesta.