Varmasti useat kerrat käsitelty juttu mutta mielenkiinnosta ja omasta puolestanikin kysyn...
Miksi lesbot eivät pidä bi-naisista? Mikä siinä on? Mitä pitäisi bi-naisen tehdä että joku lesbo hänet ottaisi tosissaan eikä vain kokeilunhaluisena itseään etsivänä hupakkona joka on jollain tavatta uhka koko lesbojen yhteisölle.
Samaan aikaan kun feministit, seksuaalisten vähemmistöjen edustajat, maahanmuuttajat jne. ajavat tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta valtaväestön keskuuteen ja nostelevat kissoja pöydille; samaan aikaan lesboalakulttuurin edustajat, tavalliset tallaajat, karvat pystyssä paheksuvat bisset (ja heteronoloiset homot) maan rakoon.
Mikä bissessä pelottaa? Ihmiset julistavat etteivät he rakastu sukupuoleen tai seksuaalisuuteen ja kuitenkin, juuri tämä asia on niin vaikeaa niellä. Että joku menee kertomaan olevansa valmis sitoutumaan suhteeseen ihmisen kanssa, riippumatta siitä onko tämä ihminen nainen vai mies.
Nimenomaan sitoutumaan suhteeseen. Koska yleinen, ja allekirjoittaneen mielestä epäreilu, luulo on että bisse, nainen tai mies, on kokeilunhaluinen karkuri, (seksi)seikkailun haluinen vaarallinen suhteenrikkoja, wannabe jolla on Vaihe meneillään, joka kuitenkin loppupeleissä valitsee turvallisen, normien mukaisen heterosuhteen ja joskus luvalla palaa seikkailuja etsimään.
Miksi bissenainen ei voisi elää, haluta elää tasapainoisessa rakkaussuhteessa toisen naisen kanssa? Mikä siinä on että lesbonaisia ahdistaa tietoisuus että nainen saattaisi haluta olla parisuhteessa kumpanin sukupuoleen katsomatta? Ahdistaako?
Pettäisikö parisuhteessa elävä rakastunut ihminen kumppaniaan vain koska sattuu olemaan molempiinsuuntautunut? Että pitää saada sitä mitä ei nyt juuri saa tässä suhteessa? Naurettavaa.
Leimaako "menneisyys", siis tässä tapauksessa miessuhteet ja -ihastukset, nuoren naisen mahdollisuudet olla onnellinen tulevaisuudessa? Pitäisikö minun, jolla tällainen "menneisyys" on, vaieta kuolleeksi ollut ja mennyt; tulla siis ulos kaapista lesboksi ja mennä kaappiin heteropuoleni kanssa?
Ja millä ihmeellä sellainen edes onnistuisi? Ystävät, sukulaiset, tietävät mitä on ja on ollut. Jos nyt menisin (rakkaudettoman) pitkän miessuhteen päätyttyä jo yli vuosi sitten kertomaan äidilleni että olenkin lesbo - mitä luulisitte että tapahtuisi?
Ei uskoisi ei. Ei ainakaan hyvällä uskoisi, hyväksi katsoisi. Pettyisi ja jättäisi lapsen, luulen; minut siis.
Homoystäväni kysyi minulta että onko naisista kiinnostuminen minulle vain vaihe. Että olenko aivan tosissani suuntaamassa eloani tähän suuntaan vai olenko vain tutkimusmatkalla.
Loukkaannuin. Ihminen jolle olen uskonut "kaikki" naisasiani (ei niitä paljoa ole, todellakaan), jonka turvassa olen yrittänyt tutustua paikalliseen hlbt-kulttuuriin. Hän kyseenalaistaa minut.
Tiedän että näin on. Tiedän että luotto on varsin vähäistä ja torjunta sitä voimakkaampaa. Minua askarruttaa, surettaa se suuri ainainen kysymysmerkki: Miksi?
Miksi lesbot eivät pidä bi-naisista? Mikä siinä on? Mitä pitäisi bi-naisen tehdä että joku lesbo hänet ottaisi tosissaan eikä vain kokeilunhaluisena itseään etsivänä hupakkona joka on jollain tavatta uhka koko lesbojen yhteisölle.
Samaan aikaan kun feministit, seksuaalisten vähemmistöjen edustajat, maahanmuuttajat jne. ajavat tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta valtaväestön keskuuteen ja nostelevat kissoja pöydille; samaan aikaan lesboalakulttuurin edustajat, tavalliset tallaajat, karvat pystyssä paheksuvat bisset (ja heteronoloiset homot) maan rakoon.
Mikä bissessä pelottaa? Ihmiset julistavat etteivät he rakastu sukupuoleen tai seksuaalisuuteen ja kuitenkin, juuri tämä asia on niin vaikeaa niellä. Että joku menee kertomaan olevansa valmis sitoutumaan suhteeseen ihmisen kanssa, riippumatta siitä onko tämä ihminen nainen vai mies.
Nimenomaan sitoutumaan suhteeseen. Koska yleinen, ja allekirjoittaneen mielestä epäreilu, luulo on että bisse, nainen tai mies, on kokeilunhaluinen karkuri, (seksi)seikkailun haluinen vaarallinen suhteenrikkoja, wannabe jolla on Vaihe meneillään, joka kuitenkin loppupeleissä valitsee turvallisen, normien mukaisen heterosuhteen ja joskus luvalla palaa seikkailuja etsimään.
Miksi bissenainen ei voisi elää, haluta elää tasapainoisessa rakkaussuhteessa toisen naisen kanssa? Mikä siinä on että lesbonaisia ahdistaa tietoisuus että nainen saattaisi haluta olla parisuhteessa kumpanin sukupuoleen katsomatta? Ahdistaako?
Pettäisikö parisuhteessa elävä rakastunut ihminen kumppaniaan vain koska sattuu olemaan molempiinsuuntautunut? Että pitää saada sitä mitä ei nyt juuri saa tässä suhteessa? Naurettavaa.
Leimaako "menneisyys", siis tässä tapauksessa miessuhteet ja -ihastukset, nuoren naisen mahdollisuudet olla onnellinen tulevaisuudessa? Pitäisikö minun, jolla tällainen "menneisyys" on, vaieta kuolleeksi ollut ja mennyt; tulla siis ulos kaapista lesboksi ja mennä kaappiin heteropuoleni kanssa?
Ja millä ihmeellä sellainen edes onnistuisi? Ystävät, sukulaiset, tietävät mitä on ja on ollut. Jos nyt menisin (rakkaudettoman) pitkän miessuhteen päätyttyä jo yli vuosi sitten kertomaan äidilleni että olenkin lesbo - mitä luulisitte että tapahtuisi?
Ei uskoisi ei. Ei ainakaan hyvällä uskoisi, hyväksi katsoisi. Pettyisi ja jättäisi lapsen, luulen; minut siis.
Homoystäväni kysyi minulta että onko naisista kiinnostuminen minulle vain vaihe. Että olenko aivan tosissani suuntaamassa eloani tähän suuntaan vai olenko vain tutkimusmatkalla.
Loukkaannuin. Ihminen jolle olen uskonut "kaikki" naisasiani (ei niitä paljoa ole, todellakaan), jonka turvassa olen yrittänyt tutustua paikalliseen hlbt-kulttuuriin. Hän kyseenalaistaa minut.
Tiedän että näin on. Tiedän että luotto on varsin vähäistä ja torjunta sitä voimakkaampaa. Minua askarruttaa, surettaa se suuri ainainen kysymysmerkki: Miksi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Huh huh, et tiedä, mihin ampiaispesään sohaisit tällä kysymykselläsi. Kohta saat megayleistäviä vastauksia siitä, kuinka tästä aiheesta ei saisi puhua, koska
A) Tämä aihe on loppuunkaluttu
B) KAIKKI biit on pettureita ja vedättäjiä
C) Bi-kysymykset kuuluvat bi-palstalle
En osaa sanoa, mikä bisseissä niin lesbonaisia ärsyttää ja pelottaa. Minä (lesbo) ainakin olen seurustellut ihanan bi-naisen kanssa, ja suhde loppui ihan muista syistä kuin naisen pettämiseen tai bisseyteen. Sen sijaan olen joidenkin lesbojen taholta saanut kokea sellaista selkään puukottamista, että arvet eivät ikinä parane.
kukaan ei olisi niin tyhmä että enää viitsisi vastata tällaiseen pa*****!
en tiedä loppuunkaluttu, asia on minulle aivan uusi. koska olen kai sitten esimerkin mukainen (vert.linkki edelliseen keskusteluun aiheesta) identiteettiä etsivä bisse, naimisssa oleva nainen, joka uskalsi vihdoin tunnustaa itselleen pitävänsä naisista enemmän kun miehistä. puoli vuotta sitten löysin elämäni rakkauden naisesta, mutta en ole jättänyt miestäni vielä. eli olen siis ilmeisesti tuollainen "moraaliton pettäjä bisse".
silti en koe itseäni huonoksi ihmiseksi. koen, että tämä vaihe on elettävä läpi, uskallanko tulla kaapista ja alkaa elämään naiseni kanssa.
kai jokaisen on jokus käytävä läpi keskustelu; mikä minä olen. ilman, että luokitellaan mihinkään ryhmään.
että jos sua kiinnostaa niin selaa hiukka taaksepäin aiheita.
Ja kun tiedän ettet sitä teen niin katsos:
Kukaan ei voi sanoa kaikki.
Bissessä ei peloita mikään, ne bisset joita tunnen omaa vain sellaisen maailmankuvan etten voisi jakaa sitä heidän kanssaan.
Ja monen bissen suusta olen kuullut tuon "rakastun persoonaan en sukupuoleen" ja mulla se on niin etten voisi rakastua mieheen sen takia koska seksi miehen kanssa oksettaa. Siksi tiedän että mun rakkautseni kohde on oltava nainen.
Ja mitä tulee bissen haluun "karkailla" suhteessa en taaskaan osaa sanoa kuin sen mitä tiedän ja näen, ja se kyllä tukee tuota.
Kerroppas mulle se miksi bisset niin aina palaavat tähän aiheeseen?
Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että moni lesbo ei näe maailmaa samoin kuin bisse. Silloin on aika vaikea löytää mitä yhteistä "hei sista`"-meininkiä.
Mun käsittääkseni bissejä on paljon ja he ymmärtävät toisiaan koska käyvät samoja asioita läpi, joten mikä on että aina bisset palaavat syytöksineen lesbojen pariin ja osoittavat sormella "miksi ME ei voida leikkiä yhdessä".
Varmaan on onnellisia pareja joissa on bi ja lesbo, ja hyvä niin.
Mutta mä en mitenkään saa päähäni että miksi se on vain vaikea hyväksyä ilmeisen faktana että hirveetä suosiota bisset ei homojen eikä lesbojen keskuudessa nauti.
Meidänkö pitää ottaa avosylin vastaan kaikki vähemmistö koska itse kuulumme heihin?
Elämä ei ole ihan noin yksinkertaista.
Tuosta ainaisesta bissemurinasta tulee mieleen vain se että heidän todella on saatava kaikki, heteroiden hyväksyntä, homojen, lesbojen, ihan kaikkien ja mielellään jotenkin niin että se näkyisi ja nostaisi heidät pois siitä hirveästä ahdistuksesta mitä he kokevat kun lesbot ei heitä ymmärrä.
Tervetuloa vain vähemmistöön, siltä se tuntuu.
Kun ei ymmärretä.
Sä sanot että äitisi jättäisi sut jos kertoisit olevasi lesbo, no niin, tervetuloa vähemmistöön, niin siinä monesti käy.
Joten huomaatko, sä olet ihan ihanasti vähemmistössä, yksi meistä, ja mitä vielä sä haluat?
Että me sanotaan että rakastetaan kanssa vaan persoonaa ja paskat siitä onko mies ja nainen?
Mä olen lesbo, mä rakastan naisvartaloa, miehen fyysinen olemus ei tee hyvää mun vatsalle.
Joten tässä asiassa me hiukan erotaan toisistamme, sanoisinko että ehkä jopa niin paljon että me ei leikitä samoja leikkejä.
Joten vaikka me ollaan samalla hiekkalaatikolla, me ei tykätä samoista leikeistä. Joten älä laita lettiä suuhun ja itke koska mun neppiautoa sä et saa.
reppana läksit mukaan
mut kohta tämäkin viestiketju on varmaan deletoitu;D
rakkaushan se tärkeintä on.
Itse ainakin rakastun jos rakastun.
Nyt olen aviossa miehen kanssa koska rakastuin häneen.Hänen kiehtovaan ja omalaatuiseen persoonaansa.
sitä ennen seurustelin hevari tytön kanssa joka omasta mielestään oli 100 % hetero mutta päätyin kanssani petiin.
Ja sitä ennen oli 30 vuotias Anne(rekkakuski lesbo),yhden viikonlopun juttu.Vaikka oisi juttu voinut mennä pidemmällekin ellei tämän Annen eksä olisi tullut sohimaan siihen väliin.
ja sitä ennen oli eräs pete joka nooh hän nyt vaib oli.Mutta joka tapauksessa itse henk.koht. ajattelen vain että rakastaminenhan se tärkeintä on ei se mitö siellä pöksyssä on.
...tätä ketjua, näitä on kymmeniä puolen vuoden sisällä, hohhoijaa vaan, kaikissa samat väitteet ja vastaväitteet:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000005695487
Antaa sitten olla. Me olemme pahoja ja kirottuja ja toivottavasti katoamme sukupuuttoon mahdollisimman pian koska kaikki olemme parantumattomia nyfomaaneja jotka metsästävät viattomien hyvätahtoisten lepakoiden päänahkoja ja särkyneitä sydämiä seinillemme.
Jotkut haluaisivat vain rakastaa ja tulla rakastetuiksi mutta ei niin saa toivoa, haluta.
Pelko on syy kaikkeen kaunaan, epäluuloon, epäluottamukseen, mustasukkaisuuteen..myös tähän taisteluun lesbojen ja bissejen välillä. Sitä pelätään, mikä on vierasta ja miehet ovat lesboille vieraita ja sitä kautta bissenainen on myös outo...tuoksahtaa miehelle hiukan liikaa...ehkä.
Mutta olemme kaikki ihmisiä ja seksuaalisuus on liukuva käsite. Monet lesbot ovat joskus kokeilleet seksiä ja jopa suhteita miesten kanssa ja kokeilevat edelleen, vaikka tietäisivät olevansa 100% lesboja. Bissenainen joka seurustelee vakisuhteessa naisen kanssa on sillä hetkellä lesbo tavallaan. Mutta en ymmärrä miksi nämä nimitykset ovat niin tärkeitä. Uskon että onnellisimmat ihmiset löytyvät niistä, jotka eivät takerru omaan lesbouteensa, heterouteensa, bisseyteensä tai mihin hyvänsä, vaan ymmärtää ennen muuta olevansa ihminen toiselle ihmiselle.
Mikähän minä sitten olen kun haluan elää ja rakastan miestäni suunnattomasti, ja rakastun vain miehiin, mutta haluan välillä harrastaa seksiä myös naisen kanssa.. ?? Ja nautin siitä, mutta en rakastu naisiin.. ainakaan vielä en ole..
No ensinnäkään en tunne yhtään mielestäni hyvän näköistä lesboa he yleensä näyttävät miehiltä jne... tosin jotkut ovat aivan mukavia... kun taas useimmat bi typyt ovat naista kauneimmillaan ja gallubbini mukaan myös kiintyvät kauniimpiin naisiin eli samat kriteerit kuin useimmilla miehilläkin! eli miksi kaunis nainen joka etsii kaunista naisellista naista haluaisi sitoutua hänen mielestään rumaan naiseesn joka etsii niin sanottua rumaa miehen korviketta, joka omaa enemmän karvoja kuin normaali mies, mutta ei omista onkivapaa ;o)
Peter
Niin.. Me bi tytöt saadaan sitä karvaista miestä oikeasti onkivavan kanssa ja kaivataan siksi sitä kaunista katseltavaa/nuoltavaa välillä ja ehkä myös siksi kun peilistä katsoo jo suht ok näköinen tyty, niin miksi sitä haluais jotain ei niin kaunista. haluan kaunista tyttömäistä ja siroa vastapainoksi, isolle karvaiselle könsikkäälle ja onhan siinä miehellekin silmän ruokaa kahdesta söpöläisestä..
*Mutta en ymmärrä miksi nämä nimitykset ovat niin tärkeitä.*
Koska ihminen luokittelee; ihmisellä on tarve luokitella toinen ihminen. Ihminen ahdistuu jos hän ei saa selkoa mikä toinen on eläimiään. On turvallista sysätä hänet johonkin lokeroon koska hän on käsiteltävissä. Ajatellaan nyt vaikka ulkonäköä. Jos ihminen ei tiedä onko toinen mies vai nainen; hän sopii ulkonäöltään kumpaan vain tai ei kumpaankaan luokkaan; ihminen todennäköisesti ärsyyntyy tästä henkilöstä epävarmuutensa takia enemmän kuin jostakusta sellaisesta jota halveksii mutta saattaa tunnistaa halveksittavakseen.
*mutta haluan välillä harrastaa seksiä myös naisen kanssa*
*haluan kaunista tyttömäistä ja siroa vastapainoksi, isolle karvaiselle könsikkäälle ja onhan siinä miehellekin silmän ruokaa kahdesta söpöläisestä*
Ja tässä tuleekin yksi vastaus miksi lesbot vierastavat bissejä. *välillä* *vastapainoksi* *miehelle silmänruokaa* Nainen naisen kanssa on siis seksuaalinen suhde, ja mikä parasta, miehen ilo ja autuus.
Lesbot taas kaipaavat rakkaussuhdetta naisen kanssa; he etsivät parisuhdetta ja ovat joutuneet pettymään/ kuulleet kauhutarinoita kaksisuuntaisista naisista jotka vain seksiä vonkaavat ja lopulta päätyvät elelemään avio-onnea norminmukaisessa rivarin pätkässä 2,3 lapsen ja keskimittaisen sekatyömiehen kanssa.
Mutta kun on olemassa naisia jotka rakastuvat, haluavat naista, haluavat viettää elämänsä naisen kanssa, olla onnellisia naisen kanssa. Vaikka heissä on se (lesbojen mielestä) selkeä vika että he a) saattavat kiihottua miehen kanssa b) ovat seurustelleet miehen/ miesten kanssa c) pitävät miehiä komeina/ söpöinä. Mutta eivät (enää) saata seurustella, rakastua, ajatella miessuhdetta.
Tässä on paha vastakkainasettelu. Ihminen jolla on menneisyys ja toive tulevaisuudesta. Hän kaipaa etsii tutustuu.
Jossain vaiheessa tulee eteen hetki; toinen kysyy, tajuaa, kuulee: tuo on bisse.
Joillekin yksi ja sama; toisille kauhistus. Tai ympäristön mielestä on kauhistus; olen ollut mukana tilanteessa jossa aivan avoimesti minua arvosteltiin, toista varoiteltiin minusta sanoilla "Kai sä tiedät ja ymmärrät että tuo on ollut miesten kanssa. Se on bi!"
Yritä siinä vakuuttaa rakkautta.
Entä jos asia ei tulisi ilmi kuin vasta "joskus"? Eikö se olisi vale?
En ihmettele miksi homot karsastavat bissejä.
Ymmärrän lokeroinnin ihmisen luonnollisena taipumuksena.
Surkeaa on, ettei kukaan malta tutustua ihmiseen sen seksuaalisen suuntautumisen takana. Kysellä, oppia häntä ja hänen arvojaan. Hänet paiskataan lokeroon ja suljetaan säppiin oven taa. Kurkistusoikeus ulos lokerosta rajataan jos suodaan lainkaan.
Homoystävä sanoo itsestään ja ihmisistä ympärillään; "Mä uskon, että jos joku ensin tutustuu minuun ja oppii tuntemaan ihmisenä, kokonaisuutena, ja sitten joskus kuulee että mä olen homo, niin jos se välittää, pitää minusta, se hyväksyy että mä olen se sama mies vaikka mun seksuaalisuuteni poikkeaa oletetusta. Mä en ole sama asia kuin mun seksuaalisuuteni. Mä olen sama kuin ennekin, vain tietoa minusta on enemmän ja se on tarkempaa..."
Ja loppukommentti; huomaa selkeästi että ketju on saanut toisen sävyn kun se yön aikana siirrettiin lesbo -puolelta bi -puolelle...
Oletko ajatellut että VAIN osa bisseistä harrastaa tunteetonta seksiä naisten kanssa.Ei kaikki!!! Osa bisseistä HALUAA VIETTÄÄ ELÄMÄÄ YHDEN IHMISEN KANSSA JA LUODA SUHTEEN V-A-I-N HÄNEN KANSSAAN. Mutta pääsääntöisesti bi:t eivät rakastu sukupuolisidonnaisesti! Onko se lesbojen niin vaikea tajuta että kaikki bisset, seurustelee ne sitten naisten tai miesten kanssa, ei halua samaan aikaan toista sukupuolta! Eli osa haluaa vain seksiä naislta, mutta toiset haluavat vakavan suhteen. Tämä ryhmä ei vain valitse kumppaniaan sen mukaan onko haaruissa pillu vai munat.
Kumma kun heterot tajuavat sen mutta ei lesbot. Olen alkanut jo pohtimaan että ovatko lesbot keskimääräistä tyhmempiä ihmisiä kun ovat niin mustavalkoisia. Usein lesboista löytyy myös luonteenpiirteitä, jotka ovat keskivertoihmisen luonteen piirteisiin verrattuna primitiivisempia.Esim. impulsiivisuus ja sen hallinta. En myöskään tunne yhtään korkeasti koulutettua lesboa. (Tunnen ja tiedän lesboja n. 13, ja jokaisen heidän ammatin). Varmasti korkeasti koulutettujakin lebejä on mutta luulen että lesbojen suuri vähemmistö verrattuna valtaväestöön on ammatillisesti alhaisempaa kuin valtaväestö.
Luepa viesti tarkemmin, Mies.
Jos et sitä itse löydä: Olen bi.
Että kiitos, tiedän kyllä että bit eivät hypi suhteessa vieraisiin sänkyihin.
Toi nyt oli aika rohkea että loukkava hyppy rajan taa jota et edes tunne!vai että lepakot on mielestäsi kouluttamattomia moukkia.Sitä et ehkä halunnut tuoda noin rajusti julki,mutta sitähän sinä ajat takaa.Minkäs alan miehiä sitä itse ollaan?!Itse olen bi,ja useimmat menestyneet ystäväni ovat lesboja.Että näinkö niitä siltoja rakennetaan?
Kaikkea kivaa sinun elämään ! Elän sinun kanssa suurinpiirtein samanlaisessa tilanteessa.
En tiedä mihin se päättyy, mutta miehet ovat tällä hetkellä (ns.ulkona) vaikka asunkin miehen kanssa.
Välillä tuntui kun tekstejä luki, että tää on jotain sotaa vai rakkautta ?
t:NK
Sotaa tämä on.
Tai tyhjää ja kylmää elämää.
Joo, mutta sodathan alkaa usein rakkauden tähden. Vai ?
Puhutkos sinä nyt niistä romantisoiduista ritaritaruista vaiko historiankirjoihin präntätyistä...?
Ritaritarusodat alkaa, kyllä.
Ritaritaruista kylläkin.
Olen lesbo, mutta seurustelin ensimmäistä kertaa biseksuaalin kanssa.
Mua aina haittasi kun olimme kapakassa se, että kaikki miehet tulivat aina iskemään häntä ja että hän jättäisi mut jonkun miehen takia.
Seksielämämme ei ollut meidän kummankaan mielestä tyydyttävä,eli emme tehneet sitä usein. Olimme molemma puutteessa ja hän vannoi, ettei ikinä pettäisi, mutta yhden kerran kuulin hänen sanovan kaverilleen, että hän ikävöi penistä(hän ei edes myöntänyt sitä mulle kun kysyin asiasta).
Olin jotenkin järkyttynyt, enkä vieläkään pysty unohtamaan sitä. Emme ole yhdessä enään, koska tiemme erosivat hänen muutettuaan pois maasta, mutta nyt jotenkin en pysty luottamaan.