Jälleen uusi ja ihana päivä,(toivon mukaan),
ihan alusta asti kaipaan taas sinua ja runojasi,
olet mennyt minulle jo punaiseen vereeni asti
parantavalla vaikutuksella, kuin alkaalinen aine
jota veri saa yleensä maitotuotteista, hedelmistä,
manteleista, ja Para-pähkinöistä.
Kuinka armaani kaunis nukuit? Hyvin vai huonosti?
Vai nukuitko ylipäätään koko yönä ollenkaan, sinä
sammumaton
diesel-moottorini, kaunosielu? Näitkö
minusta unta vai kauniimmasta enkelistä, jolla ei
ole ainakaan partaa?
Kun avaat kauniit silmäsi, niin haluaisin esitellä
sinulle vanhan armeija kaverini, joka on kanssa
alkanut kirjoittaa runoja. Hän on nimeltään Ihmettelijä?,
joka sai nimensä armeijassa siitä kun hän joka päivä
ihmetteli että " Mitähän mä oikein täällä teen?"
No komppanian "Äiti", eli ylivääpeli Raatikainen tuskastui
kuukauden kuluttua tähän papukaijaan ja sanoi että
menehän tuonne karsseriin nyt ens,alkuun
istumaan puoleksi vuodeksi niin katsotaan sitten mitä
sun kanssa tehdään", mutta eiks vaan tämä
alkanu siellä kirjoittaa runoja vessapaperiin ja heitteleen
niitä pihalle kaltereiden takaa joissa luki( siis vessapapereissa),
että " Mitähän mä oikein täällä teen?" ja joku oli pannut
yhden näistä vessapapereista Raatikaisen kauniin vaimon
tyynyn alle josta hän, siis Raatikainen, sen aamulla löysi.
No, Raatikainen hommasi Ihmettelijälle sellaiset paperit
joilla hänet vapautettiin asepalvelukseen
sopimattomana ja kieroon kasvaneena sotilaana.
Yleensä Ihmettelijä potkittiin ulos joka paikasta, mutta
ainoastaan kirkkoon hänet huolittiin takaisin jostakin ihmeen syystä.
ihan alusta asti kaipaan taas sinua ja runojasi,
olet mennyt minulle jo punaiseen vereeni asti
parantavalla vaikutuksella, kuin alkaalinen aine
jota veri saa yleensä maitotuotteista, hedelmistä,
manteleista, ja Para-pähkinöistä.
Kuinka armaani kaunis nukuit? Hyvin vai huonosti?
Vai nukuitko ylipäätään koko yönä ollenkaan, sinä
sammumaton
diesel-moottorini, kaunosielu? Näitkö
minusta unta vai kauniimmasta enkelistä, jolla ei
ole ainakaan partaa?
Kun avaat kauniit silmäsi, niin haluaisin esitellä
sinulle vanhan armeija kaverini, joka on kanssa
alkanut kirjoittaa runoja. Hän on nimeltään Ihmettelijä?,
joka sai nimensä armeijassa siitä kun hän joka päivä
ihmetteli että " Mitähän mä oikein täällä teen?"
No komppanian "Äiti", eli ylivääpeli Raatikainen tuskastui
kuukauden kuluttua tähän papukaijaan ja sanoi että
menehän tuonne karsseriin nyt ens,alkuun
istumaan puoleksi vuodeksi niin katsotaan sitten mitä
sun kanssa tehdään", mutta eiks vaan tämä
alkanu siellä kirjoittaa runoja vessapaperiin ja heitteleen
niitä pihalle kaltereiden takaa joissa luki( siis vessapapereissa),
että " Mitähän mä oikein täällä teen?" ja joku oli pannut
yhden näistä vessapapereista Raatikaisen kauniin vaimon
tyynyn alle josta hän, siis Raatikainen, sen aamulla löysi.
No, Raatikainen hommasi Ihmettelijälle sellaiset paperit
joilla hänet vapautettiin asepalvelukseen
sopimattomana ja kieroon kasvaneena sotilaana.
Yleensä Ihmettelijä potkittiin ulos joka paikasta, mutta
ainoastaan kirkkoon hänet huolittiin takaisin jostakin ihmeen syystä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Saat minut hyvälle päälle juttuinesi,
yö meni jotenkin sinua kaivaten
Minäkin kaipailin sinua. Kun elämä on kerran mennyt tähän jamaan niin otetaan siitä irti sitten kaikki mikä on otettavissa, ja prosentit rakkauden vielä päälle!
Miks musta (minusta)sä noin paljastavan
analyysin teit, ja kavereilles rakkaille
pyyhkimispapereista pepun, sä paljastit,
siis et peppuas vaan niissä runoni, ihan
tässä hävettää näin yhistellä runoilla
ylä- ja alapään tuotteet, kovin tarpeelliset
kumminkin molemmat.
Minkähän takia se on yleensä ruskiaa?
on ollut. Täytyy myöntää...Mutta mitä Raatikaisen vaimo sanoi, oliko lapussa (siis vc-paprussa) kaunis runo. Tiedä vaikka se vaimo olis salaa siitä tykännyt?!!!?
että joku mokkeri, joka palveli Raatikaisen yksityistalouttakin oli piruuttansa pannut sen
sinne vaimon tyynyn alle.
Kun Ihmettelijä? oli potkittu armeijasta pois, niin viikon kuluttua siitä näin eräänä iltana iltalomallani varuskunnan ulkopuolella, hänen tulevan pienestä lehtikuusimetsästä Raatikaisen kauniin vaimon kaa. Ihmettelijä? laittoi viimeistä housunnappiaan juuri kiinni, kun minä hienotunteisesti ja merkitsevästi yskäisin, käsi
suuni edessä!
Olen salaa tarkkaillut
runohumalasi asteita
nyt sun täyttää tämä
audit-kaavake ja
sitten tulet mukaani
piipahdetaan terveydenhoitajan luona.
Ota ihan rauhallisesti, kaikki sun parhaaksesi.
Jos et mua kiltisti tottele - minä raahaan sinut vaikka väkisin, matalan kynnyksen hoitopaikkaan.
Kyllä minulta sen verran löytyy sisua,
jotta yksi hulttio kuriin saadaan. Puhallas nyt
vaan tähän pilliin- älyttömät prosentit.
Ootko ottanu jotakin muutakin, alahan tunnustaa.
jos jotakin. Onko se audit-kaavake
autojen kaa tekemisissä? Korttini
pääsi vanhenemaan, ja mäkin, ja rupesin
runohuumeileen ja lujaa menee!
Silloin kans autoilijalle pilliä
puhaltamaan yllytettiin ja se oli kivaa,
mut ku halusin puhaltaa vielä kolmasti
nii se poliisi tuli vihaseksi jostakin
syystä ja käski painua helvettiin, vaan
kun ei näyttäny suuntaa niin mistäs se
löytyy, helvetti?
...taitaa löytyä etsimättä.
Huh, huh, en voi mitään,
täytyy noutaa avuksi
askeleet ja luovuttaa
- kaikki kämmenelle Isän.
Mutta onneksi kaikki olikin vain runohumalaa!
Runohumaloi rauhassa. Armaani.
huumasin tunteeni pillereillä
muuta lohtua en nähnyt
elämä on minua ympäri riepoittanut
nyt minä näen vain tähdet
viereesi ja laitan käteni ympärillesi,
rutistan sinua kovasti,
juttele poies tuskasi,
kirjoita niistä runosi.
Ehkä se helpottaa.
Kävin tässä välillä pakkaamassa ja tulin
taas takaisin.
Sarastus istutaan ja rutistellaan vaan.
Mistä tuskasta haluaisit puhua?
Missäs taas mennään, täytyypä tsekata välillä.
Mitä niin kovasti pakkailet,
vasarallako hakkailet,
kummia puuhailet?
Huomasitko, ulkona on kaunis sää,
sun täytyisi selvittää pää.
En kauaa voi istua tässä,
kaikkea on elämässä.
Tyty hali sinä yksinäistä,
kun minä en kerennyt,
taidan olla hidas...
siksi välillä pakkailen, käyn silti sinua moikkaamassa.
Vasaraa ei tässä hommassa tarvita nyt.
Vain syrjäsilmällä näin säätilanteen.
Toivotaan että pian istutaan elämässä
...mutta arki aika ankaraa.