Vaikeuksia henkisellä tiellä

Tarkennatko vähän, mitä tarkoitat henkisellä tiellä? Oletko omaksunut jonkun filosofian, ajattelutavan? Vai oletko alkanut käydä terapiassa? Vai mitä?

Olen kokenut ihan samaa, ja aina ennen kuin syntyy jotain uutta on tullut tosi kovia aikoja.

On siinä ainakin oppinut olemaan arvostelematta toisia jotka epäonnistuvat. Jeesus opettaakin, millä te mittaatte sillä teitä mitataan yms.
Vaikeudet on ollut peilinä omasta käyttäytymisestä.

On oppinut huomaamaan miten kaikilla asioilla on myös kääntöpuoli, ei ole vain hyvää tai pahaa.

Putki näköisenä oli helppo tuomita toisia hyväksi tai pahaksi. Nykyään itsensä tai toisten tuomitseminen on jo mahdotonta, koska hyvän ja pahan sisällä on myös kääntöpuoli.

Kun pääset tarpeesta tuomita et tuomitse itseäsikään, ja silloin sinun itsetuntosi voi jälleen kasvaa.

Henkisen tien kulkijalta vaaditaan enemmän kuin muilta, siksi niiden on opittava elämään oikein.

Siunausta sinulle.

ei ole tarkoituskaan, että elämä alkaisi sujua helpommin ja paremmin - kasvu pysähtyisi. Elämässä voi kyllä olla pitkiä "helppoja" ja rauhallisia jaksoja, mutta vaikeuksista oppii eniten.

Jos et suostu samaan muottiin massan kanssa ja ajattelet itsenäisesti etkä pyri miellyttämään toisia, saat kyllä tuntea sen..

Sitten on sellainen pointti, että sinun pitää kasvaa ihmisenä. Nyt alat olla valmis kohtaamaan niitä haasteita ja vaikeuksia, jotka tekevät sinusta vahvan ja ymmärtäväisen. Jos siis suostut oppimaan.

Itselleni kävi niin, että kun halusin oppia rakastamaan läheisiäni ja välittämään yleensäkin enemmän ihmisistä, sain vastaani luonnehäiriöisen apen. Tämä soitteli meille aikanaan usein ja kertoi omasta päästään keksimiä juttuja, kertoi meidänkin yksityisasioita ympäriinsä ja vinoili minulle joka ikinen kerta kun hänet tapasin. Ei ollut kaukana, että maailmansodatkin olisivat olleet minun syytäni.. no, ainakin perheemme ja heidän perheen vilustumiset ja vaikeudet olivat minun syytäni, olin hypnotisoinut mieheni lyömään häntä, olin tyhmä koska en kirjoittanut yhtä monta laudaturia kuin hänen poikansa jne.

Hänen päämääränsä on ollut musertaa minut maahan. Hänen perheessään oli muutamia tiukkoja fundamentalisteja, jotka muistivat joka välissä nuhdella ja neuvoa minua olemaan vain hiljaa tämän appeni kanssa. Kertaakaan he eivät puolustaneet minua, vaan juuri päinvastoin mielistelivät häntä ja uskoivat hänen olevan perimmältään hyvällä asialla. Hän on kuitenkin ollut kaikkein paras opettajani ja uskokaa tai älkää 5 vuoden taistelun jälkeen olen voittanut hänen luottamuksensa. Nyt hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Pidin omat mielipiteeni kaikesta vastustuksesta huolimatta. Myös appeni on muuttunut katkerasta kyynikosta huomattavasti pehmeämpään suuntaan. Olisimme varmaan pahimmat vihamiehet jos minä en olisi pysynyt lujana uskossani ihmisten väliseen rauhaan ja luottamukseen. En väitä tuleva koskaan hyväksi ihmiseksi, mutta tiedän läpäisseeni suurimman testin rakkauden oppimiseksi. Tunne ei ole sama juttu kuin luja päätös. Sama pätee avioliittoon.

Ihminen oppii henkisellä tiellä parhaiten voittamalla omat vaikeutensa. Siihen voi mennä 10 vuotta mutta palkinto on suurenmoinen.

Vielä.. sinun pitää oppia luottamaan. Luottamus on kaiken A ja O. Eikä sekään ole helppoa. En pyydä sinua kieltämään itseäsi, sitä ei tee Jumalakaan. Luota Korkeimman voimaan, luota että sinusta pidetään huolta. Pyydä että askeleitasi ohjataan kun teet päätöksiä. Koeta kuitenkin löytää sisältäsi oma tahtosi. Tämä on haaste, sillä useimmat eivät tiedä mitä oikeasti haluavat.

Uskot ja luotat nyt, ok. Vaan sittenpä alatkin kokea vastoinkäymisiä. Aina vaan, jatkuvasti, alkaa mennä jo yli ymmärryksen.. Tapahtuu juuri niin kuin et halunut ja mitä kaikkein eniten pelkäsit. Terveys alkaa reistailla, ihmiset suhtautuvat sinuun nurinkurisesti vaikka miten koetat muita auttaa. Olisi helppo luovuttaa ja elää elämänsä kuitenkin toisten ehdoilla, ottaa vastaan nopea ja helppo apu ja antaa kaiken vaan näyttää esimerkilliseltä ulospäin ettei tulisi sanomista. Olla epävarma ja kysyä aina toisten mielipidettä, myöntyä ja mukailla.
.. etenkin kun näyttää siltä että viimeiset 4 vuotta on mennyt vain alamäkeä..
.. mutta jos et luovuta, näet Miksi sen kaiken on pitänyt tapahtua. Olet kestänyt ja näet nyt miksi sinun piti kulkea pimennossa ja antaa kaiken turhan karsiutua pois.

Loplta sinulla on monta kertaa enemmän kaikkea, ehkä menestystä maallisessakin mielessä, muttet enää välitä muusta kuin siitä tärkeimmästä.

Kerrankin voit nähdä kirkkaasti sen mikä on juuri Sinun tehtäväsi. Näet mikä on sinulle tärkeää, etkä poukkoile enää olosuhteiden armoilla. Opit olemaan välittämättä ihmisten mielipiteistä. Opit ottamaan ihmiset paremmin huomioon, olet kärsivällisempi ja kenties paljon viisaampikin. Osaat auttaa toisia eteenpäin ja rohkaista heitä.

Rauhoitut, olet onnellisempi kun koskaan olisit osannut kuvitellakaan.

Kaiken kaikkiaan henkinen tie on erittäin vaikea ja pitkä, mutta palkitsee kulkijansa mittaamattomilla aarteilla, ikuisilla lahjoilla, vauraudella joka kestää kaiken ja kattaa kaiken, josta on muillekin jakaa vaikka millä mitalla.

Itsetuntosi on murskana.. vai onkohan sittenkään? Tällä hetkellä olosuhteesi ovat kaaoottiset, tunteet rämpivät ties missä rapakoissa, näyttää siltä ettei mikään koskaan tule onnistumaankaan.. olet menettänyt kaikki mikä on sinulle tärkeää, mokaan kaikki ja olet kyllästynyt taitoosi pilata kaikki, joten johtopäätös ettei sinua kukaan voi enää rakastaa jne. jne...

Kuule.. minulta on romahtanut elämä muutaman kerran niin perusteellisesti, ettei kukaan uskoisi minun olevan tässä näin vahvana ja onnellisena:) Olen tehnyt kamalia virheitä, pettänyt itseni ja muidenkin luottamuksen, toiminut satoja kertoja vastoin periaatteitani. Myönnettävähän se on, että kaikki me olemme hirveän heikkoja, salaamme puutteita ja heikkouksia ja aina välillä melkein muserrumme niiden alle. Suoraan sanottuna oma itse on jo melkoinen haaste ja oppikoulu täällä maan päällä. Sen aikana oppii aika hyvin luottamaan johdatukseen ja pyytämään apua Korkeimmalta kun huomaa miten älyttömän hienosti itse hoitaa asiansa.

Uskon että Korkeampi, joka sinua koettaa parhaillaan opettaa, ei halua että pakenet, vaan että tulet heti takaisin revenneine siipinesi ja annat Hänen parantaa haavasi. Kyllä Hän on tiennyt miten heikko olet, mutta nyt tiedät varmaan sinäkin. Toivottavasti turvaat taivaalliseen apuun myös hyvässä, eikä pääsääntöisesti vain silloin kun kompastut;) Nyt kun saat itse armon, ole sinäkin muille armollinen. Ota Hänen armonsa vastaan ehdottomana, kiitä siitä, ja aloita uudelta pohjalta, ts. älä jätä painavia kiviä taskuihisi ettet kompastu taas kohta uudelleen!

>Miksei elämä sit alakaan vaan sujumaan paremmin ja paremmin ja helpommin vaan ihan päinvastoin?

Miksi oletat että henkisistä asioista kiinnostuminen tekee ihmisestä jonkinlaisen onnenpekan jolle kaikki sujuu tuosta noin vaan?

Oikeastaan vaikeuksista ja omista mokista pitäisi melkein olla kiitollinen, ei pääse kusi nousemaan nuppiin ja muistaa että sitä on ihan vaan ihminen siinä missä muutkin. Ja jos kaikki olisi aina vain niin helppoa... Silloin päädytään siihen kahvittelupullatteluhenkisyyteen, jossa kaikki on vain pikkukivaa harrastelua. Ei hc-henkinen ihminen olen henkinen vain huvikseen tai muodin vuoksi, vaan kenties juuri siksi että on täynnä inhoa ja kyllästyneisyyttä omaa itseään kohtaan ja haluaa jo kasvaa ohi inhimillis-eläimellisyyden.

Kristinuskovaisille on hyvin tyypillistä että naama loistaen todistetaan Jeesuksesta ja omasta maanmatoisuudesta, ja sitten heti kun kanssauskovaisten silmä välttää juostaan rypemään synnissä. Tätä samaa meininkiä löytyy myös ns. New Age -väen keskuudesta! Liika jumalisuus kostautuu aina, ihmisessä on aina "jokin" joka ei siedä sitä että mennään yksisilmäisesti liikaa yhteen suuntaan. Jotkut myös sanovat että ihminen ei ole yksi, vaan hänessä vaikuttaa monta erilaista olentoa joilla on erilaiset halut ja toiveet.

Vaikeuksia tulee kenties jopa enemmän kuin ennen. Vastuu toiminnastasi on siirtymässä itsellesi, se mikä ennen on toiminut kohtalona tulee eteesi sinun itsesi puhdistettavaksi. Tulee aika jolloin sinusta itsestäsi tulee löytyä "valo", joka ennen on tullut ulkoa. Itsenäistymistä. Siinä tarvitaan kykyjä ja voimia joita vastoinkäymiset sinussa kasvattavat. Mutta kaikesta huolimatta voimasi siis kasvavat. Et vain luovuta vaan pidät oppilaan asenteen. Tavallaan voit myös ajatella olevasi kuin äiti jonka sisällä on kasvamassa vauva. Tämä vauva olet sinä ja sinulla täytyy olla syntyessäsi valmiudet elää uudessa maailmassa. Niitä valmistelet.

Itse olen samalla tavoin kokenut lähes ylivoimaisia vaikeuksia, suunnilta mistä niitä ei olisi pitänyt lainkaan ilmestyä. Pettymystä ja pelkää takapakkia se on vuosia ollut, mutta suunta on itselleni kuitenkin selvä. Aito totuudenjano on säilynyt vaikka lukuhommat asian tiimoilta ei enää juurikaan kiinnosta.
Eräs utelias innostui myös asioista, pinnallisesti kait, pian lähiomainen kuoli ym. kiinnostus lopahti, sillä valmiutta ei koetuksissa kuitenkaan löytynyt.
Meissä vaikuttavat regressiiviset hahmomme, ne ottavat välillä liikaa "valtaa" ja toisinaan voimme hetkessä tsempata hämmästyttävällä tavalla.
Uskonnollinen kasvualusta ei ole tuomittavaa vaan kuten eräs tuntematon mestari minulle sanoi että tue heitä älä tuomitse vaan kannusta kasvutiellään.
Polulla ei voi juurikaan kiirehtiä sillä asiat koostuvat aivan normaaleistakin rutiineista ja tavallisista tapaamisista, pienistäkin asioista. Säännöllinen, jokapäiväinen hiljentyminen, rentoutuminen olisi hyvin tärkeää.