Outo homma tapahtui, kun ensin katsoimme kaverini kanssa elokuvan Final Destination 2. Siinä tuli biisi:"Highway To Hell" juuri ennen kuin iso rekka törmäsi autoon. Kun sitten muutaman päivän päästä olimme bussissa menossa luokkalaistemme kanssa messuille, alkoi sama biisi soida bussin radiosta, ja bussin vierestä ajoi juuri silloin rekka. Outo homma kieltämättä.
Highway To Hell...
Hahhah
5831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
HEI
Kokemuksesi oli sattuma.
Pelkkää sattumaa.
Älä katsele kauhua yms. toimintaelokuvia.
Ne ovat sairaita.
Niissä näkyy kaikkea pahaa.
Ei ihmisen sovi viihdyttää itseään sellaisilla.
Terveisin
Erittäin mielenkiintoista monessakin mielessä!!! Ensinnäkin sen vuoksi, että kirjoitit yhdestä mielenkiintoisimmista, mutta vähemmälle huomiolle jääneistä aiheista eli hämmästyttävistä yhteensattumista. Toisekseen siksi, että minun oli tarkoitus juuri tänään kirjoittaa juuri tälle palstalle juuri tästä aiheesta. Oiva esimerkki erikoisesta yhteensattumasta....
Kirjassaan "Parapsykologiaa vai yhteensattumia" Arthur Koestler ottaa nämä erikoiset yhteensattumat esille mielenkiintoisella tavalla. Kappaleessa sarjallisuus ja synkronisuus hän käsittelee ns. Kammererin sarjojen lakia, joka perustuu erään Kammerer-nimisen miehen v. 1919 kirjoittamaan kirjaan. Tämä Kammerer oli huomannut tälläisten mitättömiltä tuntuvien yhteensattumien yleisyyden ja saanut päähänpinttymän tutkia aihetta. Hän piti 20 vuoden ajan kirjaa kokemuksistaan ja esitteli tuossa kirjassa noin 100 kokemustaan.
Lyhyesti otan esimerkkinä kaksi Kammererin kirjaamaa tapausta, jotka löytyvät referoituna Koestlerin kirjasta: "Syyskuun 18. päivänä v.1916 vaimoni odotti vuoroaan professori tri J.v.H:n odotushuoneessa lukien Kunst-aikakauslehteä; eräät Schwalbach-nimisen taiteilijan maalausten jäljennökset miellyttivät häntä ja hän painoi nimen mieleensä, sillä hän oli kiinnostunut näkemään alkuperäiset. Samalla hetkellä ovi avautui ja vastaanottoapulainen kysyi potilailta: Onko täällä rouva Schwalbachia? Häntä halutaan puhelimeen."
Toinen tapaus: "Heinäkuun 28. päivänä 1915 koin seuraavan tapahtumasarjan: (a) vaimoni luki 'rouva Rohanista', eräästä Herman Bangin Michael-romaanin henkilöstä; raitiovaunussa hän näki miehen, joka muistutti hänen ystäväänsä ruhtinas Rohania; illalla ruhtinas Rohan tuli käymään luonamme. (b) Raitiovaunussa hän kuuli jonkun kysyvän Rohanin näköiseltä mieheltä, tunsiko hän Attersee-nimisen järven rannalla olevaa Weissenbachin kylää ja olisiko se miellyttävä lomapaikka. Noustuaan pois vaunusta vaimoni meni Naschmarktilla olevaan herkkumyymälään, missä kauppias kysyi häneltä, tunsiko hän Atterseen Weissenbachia - kauppiaan piti postittaa sinne jotakin eikä hän tiennyt oikeaa osoitetta."
Myös sarjallisuus voi ilmetä monin tavoin; kuka tahansa voi huomata, että tietyt yhteensattumat, kuten pelureiden hyvät tai huonot päivät tulevat sarjoina. Myös pitkää autojen ruuhkajonoa katsoessa saattaisi vaikkapa kaksi keltaista vanhaa kuplavolkkaria tai 5 sinistä autoa olla peräkkäin, vaikka kuskit eivät tunne toisiaan. Kammerer luokitteli kirjassaan tämäntapaisia tapahtumia mm. ensimmäisen ja toisen asteen yhteensattumiin ja käsitteli aihetta varsin syvällisesti.
Kammerer kehitti ajatuksen, että maailmankaikkeudessa vaikuttaa syysuhteiden rinnalla syysuhteista irrallaan oleva periaate, joka tähtää yhtenäisyyteen. Päinvastoin kuin esim. painovoima, jonka voidaan ajatella valikoimatta vaikuttavan kaikkeen aineeseen, tämä voima vaikuttaisi valikoivasti muodon ja tehtävän mukaan, siten että se tuo samanlaisia muodostumia yhteen ajassa ja tilassa. Yhdistävänä tekijänä olisi jonkinlainen hengenheimolaisuus. Koestler tutki aihetta nimenomaan parapsykologian yhteydessä ja nosti esille mielenkiintoisia huomioita, joita en kyllä tähän mahdu tiivistämään.
Nykyään tätä ilmiötä on pyritty myös lähentymään ns. universaalin yhteyden tai globaalin tietoisuuden ajatuksen kautta, jossa kaikki elollinen muodostaa yhdessä yliaistillisen tietoisuusverkon. Tämä voisi selittää osan ilmiöistä, mutta ei mielestäni esimerkiksi sellaisia, jossa inhimillisen tekijän vaikutus on pieni. Esimerkiksi tietyt numeroihin sattuvat yhteensattumat, kuten koneen antamat arpanumerot 1,3,15 ja sitten toisen koneen antamat urheiluottelun paikkanumerot 1 ovi, 3 aitio, paikka 15 on vaikeampi selittää tietoisuusverkolla.
Itselle sattui viimeksi erikoinen yhteensattuma pari viikkoa sitten ja olen huomannut, että ilmiö on loppujen lopuksi varsin yleinen. Jos mietitte asiaa, niin varmaan kukin muistaa heti lonkalta tälläistä tapahtuneen useastikin, eikö vain? Onko kyseessä todellakin vain yhteensattumaa vai jotain muuta? Mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Joo. Noita on! Kaks friikeintä mulla ollu taximatkal ja kotona.
Taxissa tulin jatkoilta kotiin ihan poikki ja päässä soi Bondin tunnari kai 'Elät vain kahdesti'-bondista. Samaoihin aikoihin Robbie Williamssin Millenium 'remix' samasta biisistä. Hiljainen taxi Manskulla oopperan kohdalla, ja kattelen ikkunasta ja se biisi soi päässä. Hämmensi kun kuski alkaa yht'äkkiä viheltää samaa biisiä melkeen komppiin... Spookya oli.
Kotona istuin kesä yönä ja tuijotin väsyneenä lasista kokispulloa pöydällä, silleen ohi tavallaan. Yht'äkkiä, jonkin varmaan jännitteen voimasta tms, se pirstoutuu mun silmien edessä sellasiks millin palasiks. Siinä iski kyllä skidi adrenaliini tulva ja 'mitä v...ua täällä tapahtuu olo?
Mutta nää on oikeesti tavallisia, supernaturaaleja tai ei. On ollu out-of-bodya, hahmoja aamulla sängyn vieres puhumas latinaa jne. Se on se pää joka jekkuilee. Sellaset valveunet, jotka kestää jonkun sekunnin on ihan kipeitä. Oot kaverin sohvalla ja pelailet pleikkaria. Räpäytät silmiä ja oot ateneumin edessä bussipysäkil, katsot valoja jotka vaihtuu, bussi ajaa ohi ja BLIM! -Oot siinä sohvalla taas! Tosi elävä kuva. Nään muutenkin niin elävii unia, että en usko että kaikki. Niistä pitäis olla enemmän puhetta. Nään unta joka yö ja usein pitkiä, juonellisia tarinoita, jotka 'loppuvat' joskus kuin elokuvat, silleen juonen kannalta ratkasevasti. En haluis nähdä niitä. Kuvia unista pää täynnä ja niitä voi muistaa valokuvatarkkuudella. Lisäks unissa usein, ei suoraan painajaismeininki, mutta ne on vääristymiä todellisuudesta ja usein täten 'kafkamaisia'. Jotkut on sika siistejä ja aamulla ihan himmee olo (esim. olemme taivaskalliolla kaverin kanssa. Huomataa hiihtohissi joka vaan nousee taivaalle. Kyytiin ja kohoamme ylemmäs ja ylemmäs. Jossain pilvien tasalla on lava, missä hissiä vaihdetaan. Kohoamme vielä ja planeetta alkaa kaareutua allamme. Lopuksi pääsemme tasanteelle, josta voimme tarkkailla 'jumalankaltaisesti' maailmaa. "Katso, tuolla on Pariisi!" ja voit nähdä, tavallan zoomata sinne. Ihmiset juoksee patongit kainalossa ja Eiffeli kohoaa taustalla. Mutta näät kaiken maailmassa: tyyliin Taj Mahal, Grand Canyon jne... Oli kiva herätä, ku olis ollu lomalla taivaassa. Yhdessä kaveriporukka muuttui Turun Tuomiokirkon Kellarista löytämämme Kaljuunan (!) loitsukirjasta niin nopeiksi, että kun juoksimme, muut ihmiset hidastuivat, sitten pysähtyivät. Oli niin siisti fiilis, kun juokset Aurajoen pintaa, missä on millin jää, joka hajoaa takanassi jättäen vetisen, kylmän railon jokeen. Jo teininä ainakin kirjottelin kouluvihkoihin mitä unta näin ja nyt kun kattoo, vieläkin muistaa ja samallaisia 'elokuvia' sun päässä. Painajaiset onkin sitten kuvailemattomia. Suokkimaisia linnakkeita täynnä kuolleita natseja(ruumiita -luurankomaisia), mutta kaikki muu on uutta 40-luku tyyliä. Baareissa palaa mainokset ja jukeboxit soi. Ja ootte joku kipee tutkimusryhmä, kun kokoajan jengii katoo lisää ja tämmöstä. Ja kun heräät, oot ihan varma siihen asti, että on se on totta. Monesti alan hereillä puhua jostain tapahtumasta -ja sitten tajuaa että se ollutkin unessa.) Pelkään joskus omaa päätäni ja pahasti. Oon esim kuollut unessa ja jäänyt sellaseen pimeyteen jne. En oo mielenterveyspotilas tms ja elämää noi haittaa. Vituttaa vaan kun yön vois levätä, niin ootkin jossain sillalla miettimässä miten heinäkärryn saa karhun ohi, joka uhittelee jos lähestyy tai semmosta.
"Myös pitkää autojen ruuhkajonoa katsoessa saattaisi vaikkapa kaksi keltaista vanhaa kuplavolkkaria tai 5 sinistä autoa olla peräkkäin, vaikka kuskit eivät tunne toisiaan"
Kelaa nyt vähän suomessa on tuhansia sinisiä autoja, se nyt olis ihme jos niitä ei joskus olis peräkkäin. Tai jos ne kaikki tuntis toisensa. Vähän järkeä käteen.
No tähdennetään esimerkkiä. Katsot ruuhkajonoa, jossa on 200 autoa. Peräkkäin ei ole yhtään samanväristä autoa, paitsi 5 sinistä toyotaa.
Toinen esimerkki: helsingin keskustassa bussia odotellessasi luet aku ankkaa, jossa aku ajaa autollaan rekisterinumero 313. Nostat katseesi lehdestä ja ohitse ajaa auto, jonka rekisterinumero on AKU-313.
Ymmärtänet, mitä ajan takaa?