Haluan kuolla

Jos sinulle on tapahtunut noin ikäviä asioista niin ei ole ihme jos olet masentunut ja lopussa. Ei masentunut ja tuossa tilassa oleva voin tuosta noin vain nostaa itseään kuin tukasta ilmaan. Sinun tulisi saada nyt vain olla, levätä ja tulla uskotuksi että olet lopussa. Uskon että Jumala, joka on meidät luonut tuntee, ymmärtää ja voi auttaa sinua. Jotenkin ymmärrän sinua vaikka en ole koskaan ollut noin väsynyt. Olen kuullut monia sinunlaisia kokemuksia. On vielä toivoa ja ei ole kuolema ainut ulospääsy. Kirjoittele lisää.

Olet joutunut kokemaan kamalia asioita, tuntuu kyllä tosi pahalta. Toivottavasti pahantekijät joutuvat vastuuseen mitä kaikkea oletkaan joutunut kestämään.Et voi nyt auttaa muita ellet auta ensin itseäsi, älä ota maailman murheita harteille. Anna nyt kaikki vaan olla ja ota itsekkäästi aikaa itselle. Olet vielä nuori ja elämää edessä, on vielä nähtävää ja koettavaa hyvääkin. Voimahalaus:)

Apua on saatavilla, oikeasti, älä anna periksi! Kaikki muuttuu paremmaksi, nyt vain kaikki katuu niskaan mutta se ei ole sinun syytäsi!!! Älä hetkeäkään usko siihen, koska se on valetta!!! Sun kohdalle on nyt vaan sattunu sairaita ääliö-ihmisiä, jotka on ollu idiootteja sua kohtaan.

Jumalla on sunkin elämälle suunnitelma, hyvä suunnitelma. Hän voi kääntää noi kaikki kokemasi pahuudet hyväksi ja auttaa sut niistä yli!
Mä oon itse käynyt kans läpi hel***in elämässäni, sinun ikäisenäsi, jolloin pitäisi olla iloinen että elämä on edessä - mutta itse lähinnä olin kateellinen niille jotka kuoli ja pääsi pois tästä kurjuudesta.
Mulle on sattunut kamalia juttuja, olin lähes koko alakoulun ajan koulukiusattu, luokkamme pisin poika kiusasi minua työntämällä minut ojaan - unohdin tuossa mainita, olen tyttö. Koko alakoulu oli jatkuvaa pelkäämistä, lisäksi minua kiusattiin haukkumalla ja syrjimällä, eristämällä muista.
Yläkoulussa homma jatkui, tosin eri koulussa koska meidän perhe muutti paljon. Jouduttiin elään talossa jossa ei ollut sähköä eikä vettä muuta kuin kaivosta hakien. Yläkoulussa olin puolet yksin, kun ei ollut kavereita ja puolet hakeuduin muiden yksinäisten seuraan. Lisäksi olen sairastellut ihan hirveästi koko ikäni, vakaviakin sairauksia, pahimmillaan ambulanssilla mentiin ja kovaa, ensiavussa olen monet kerrat istunut elämäni aikana.
Kerran teininä menin erehdyksessä erään miehen autokyytiin koulun jälkeen koska luulin että hän oli meidän perhetuttu. Ei ollut, alkoi lähentelee, hipelöimään, yök!!!! Pääsin ihmeen kaupalla karkuun jonnekin keskelle metsää, se oli pelottavaa!
Kaikesta noista (ja tossa vain osa) oon selvinnyt, oon rukoillut Jumalaa avukseni ja hän on antanut voimaa päästä noidenkin asioiden ylitse mitä en olisi koskaan uskonut.
Me ihmiset ollaan henki, sielu ja ruumis. Henki on se mikä haluaa ja kaipaa Jumalan yhteyteen, sielu on tunteemme ja ajatuksemme, ruumis on fyysinen kroppamme. Kun kuolemme niin ruumis maatuu maahan ja sielu henki menevät joko taivaaseen tai helvettiin, meidän omien valintojemme mukaan. Jumala oikeasti haluaa auttaa sua, ei tartte mitään hienoja rukoiluja, riittää että pyydät häntä auttamaan ja antamaan voimaa sulle, ja selviämään noista asioista yli ja tulemaan elämääsi suojelijana, turvana ja pelastajana :) Tää maailma missä eletään on enemmän kuin mitä nähdään, siitä toi sun ulkopuolinen tunne johtuu. Mulla on sama tunne, me ei kuuluta tänne. Meidän tuleva kotimme on taivaassa, jos niin haluamme ja valitsemme. Ja se tapahtuu niin että vaikka rukoilemme että: Jumala, anna syntini anteeksi, annan elämäni Sinulle, pelasta minut.

Oon käyny saman kaltaisia rajuja juttuja läpi kuin sä, mutten oikein voi niistä tänne kirjoittaa. En voi tietää mitä tunnet nyt kun en ole tasan tarkkaan samassa tilanteessa, mutta tiedän että samankaltaisia olen käynyt läpi, tismalleen samoja ajatuksia mullakin on ollut ja Jumalan avulla mä niistä selvisin.
Tottakai muualtakin saa apua, itse vain kävin kaikki psykiatrit läpi ym, saamatta mitään apua, myös lääkäreiltä en saanut apua. Mutta sitä varten he ovat että sieltäkin voi apua saada.

Suosittelen Jumalaa(itse olen saanut avun), eli suosittelen rukoilemaan tai lukemaan hengellisiä kirjoja, esim. Uusi Testamentti on hyvä, oletko kuunnellut Riku Rinteen (nuorisotyöntekijä) puheita netistä:
https://patmos.studio24.fi/ohjelmat/come_home/12
Heillä on myös televisio-ohjelma, noita pystyy kattoo netin kautta jos ei itsellä näy Tv7,
https://www.rikurinne.com/come-home-tv/

Jumala ei maksa mitään, sä et häviä noissa mitään että kokeilet, että mitä jos tota kautta saisikin avun jos oot kaikkia muita keinoja olet kokeillut...

Noi sun painajaiset ja pahat ajatukset johtuvat henkivalloista, on olemassa hyvä ja paha. On olemassa Jumala ja paholainen. Jälkimmäinen antaa sulle noita kamalia ajatuksia, kuiskii ikäänkuin korvaasi niitä - ei kannata uskoa. Mä oon noista ihan samoista kärsinyt...tiiän fiilikset ja ne ei oo kivoja. Mulla oli teininä painajaiskausi, jolloin pelkäsin mennä nukkumaan kun aina, aina joka ilta näin hirveitä painajaisia. Mulla auttoi siihen se kun aloin lukeen hengellisiä kirjoja ja hakeuduin hyviin seurakuntiin. Mutta voit rukoilla esim. näin: rakas Jumala, auta mua, vapauta mut kaikesta pahasta, kaikista pahoista ajatuksista, anna mulle voimaa tässä tilanteessa, auta mua selviytymään näistä raskaista tilanteista yli ja anna mulle sun voimaasi koska omat voimani ovat loppu, vapautathan mut ihan kaikesta pahuudesta mikä on aiheutunut kokemistani jutuista Jeesuksen nimessä, tulethan elämääni pelastajana, olethan minun turvani ja tukeni kaikissa elämäni tilanteissa, aamen.

Kirjoitit tosi hyvin, osaat ilmaista hyvin itseäsi, musta sussa on paljon hyvää. Nyt vain toi kaikki pa**a vie ajatukset muualle. Oon ihan varma että sä olet selviytyjä sisimmässäsi, oothan nytkin tähän asti selvinnyt missä jo moni muu olisi antanut periksi. Kovasti voimia sulle lähetän ja haleja :)

Kovasti tsemppiä sulle!!

Mitä sulle aloittaja kuuluu?

Kukkuu?

Älä anna periksi, ethän...
Aina on toivoa, aina!

hae apua niin saat pillerin

Puhun sulle nyt niinkuin oisit minun tyttöni (minulla ei ole tyttöä, mut jotenkin tunnut tarvitsevan sellaista vähän äidillsitä ajatusta)

Tyttö pieni, olet 14 ja sinun luonnollisen ikäsi kautta olet murrosiässä, eli kun kehosi ja mielesi on jo ihan pelkän ikäsi vuoksi myllerryksessä. Vaikkei elämässäsi olisi muuta, niin siihen kuuluu tunteitten ja ajatusten heittelyt ja asiat mitä joku mietin minusta, oman itsensä arvioimiseksi ja arvostamista. Tämä on ihan normi tila.

Mutta se mitä kerroit tyttö pieni, sai minut surulliseksi. Ei yhdenkään lapsen pitäisi kokea tuollaisia asioita. En ihmettele tyttö pieni, jos olet hämmennyksissä ja masentunutkin. Siinäin mitä olet käynyt läpi on tosi paljon pureksittavaa ja kohdattavaksi. Ja olen pahoillani, ettei vierelläsi vielä ole löytynyt sellaista, joka uskaltaisi kohdata sinun kanssasi elämän kipujasi. En yhtään ihmettele tyttö pieni, että sinua pelottaa ja ahdistaa ja että maailma tuntuu turvattomalta.

Tyttö pieni, sinulle on tehty väärin, tosi väärin, voi tyttö pieni, jos voisit Nähdä niin näkisit kyyneleen jotka kirveltävät silmiäni.
Yhtäkään lasta ei saa pahoinpidellä. Lapselle ja nuorelle saa sanoa tämä on vääriin, näin ei tehdä tai saa toimia ja perustella miks. Aikuisella on oikeus odottaa lapselta ja nuorelta sitä että he kuuntelevat ja noudattaa asioita, ( jos kyseessä ei ole esim. Seksuaalinen teko, varastamisen vaatiminen, alkoholiniin ottaminen tms.)
Koska aikuinen/vanhempi on vastuussa lapsesta/nuoresta. Ja pikkuhiljaa sitä vastuuta lisätään omasta elämästä.
Sinun ikäisenä normi vastuu alueeseen kuuluu läksyt, pukea asianmukaisesti, syödä riittävästi koska olet kehitys vaiheessa, nukkua riittävät yöunet, jos perheesi on antanut sinun osalle kotitehtäviä esim. Tiskaus roskat niin ne. Sekä hyvä on kertoo jos on joku jolle uskontoa asioista. Jotta asiatämä saa oikean mitta suhteet.
Joskus jokin asia tuntuu kamalammalta mielessä kuin se on sitten kun läpi käy asian.

Ymmärrän että koska olet joutunut kokemaan pahoinpitelyiden, eristämisien, ym väärinkäytösten takia sinun on vaikea luottaa ja koet varmasti turvattomuutta.
Se että olet joutunut myös kohtaamaan koulussa kiusaamista niin ymmärrettävästi mielesi on kaikesta tästä myllerryksessä masentunut.

Tyttö pieni, se mitä nyt sanon sinulle, niin lue tämä kohta vähintään kaksi kertaa läpi, ok. Itsetuhoisuuttesi, kuoleman toiveesi ja masennus on kaikki sisään kääntynyt tä vihaa, epätoivoa, tuskaa, ahdistusta, pelkoa, hämmennystä kenties häpeää ja syyllisyyttä, jos sinua on syyllistetään sanoin asioista joita on tapahtunut.
Tai tuo että sinun odotetaan olevan vain iloinen, ettet saa työstää surmasi ja niitä asioita joita oot joutunut kohtaamaan. Sinun tulee löytymään tapa purkaa tuota pahaa oloani ettei se lannista sinua sisältäpäin.
Osaatko piirtää---piirrä, osaatko laulaa, soittaa---Laula, soita, osaatko kirjoittaa---kirjoita tunteistasi, ajatuksistasi, oletko liikunnallinen--- valitse laji jossa voit purkaa sitä tunnetta ulos esim., juostessa, salilla tms., jos sulla on ystävä---puhu,
Sanoit et oot vapaaehtoistyössä mukana---sano heille nyt minä tarvitsisin tukea, en taho jaksaa, tai tietäisittekö kenenkään kanssa voisin luotettavasti jutella asioistani.
Ei oo pakko jaksaa yksin, saa pyytää apua tyttö pieni.
Koulukuraattori on yksi kanava, nuorten palvelevapuhelin, rikosuhripäivystys, Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta voit myös hakee tukea ja apua.

Haluisina auttaa

kuulostat nuorelta minulta

en osaa sanoa,muuta kuin,että hyvää voi tapahtua yllättäen

oot tosi tärkeä ihminen

Moikka
Elin aikoinaan sairaalamaailmoissa nuorena ja pitkään vielä aikuisena
Sain runsaasti diagnooseja mm vaikea masennus ja vaikka olin vain kolme tuntia vuorokaudesta ylhäällä sängystä kuukausitolkulla..niin masennus diagnoosi oli vielä lievä muutamiin muihin diagnooseihin joita sain ja vasta jälkeenpäin oireista saivat tietää tarkemmin henkilökunta sillä eipä niistä silloin voinut puhua koska jokainen myös osastolla oli mielessäni muitten maitten agentteja,taruolentoja ynms
Ääni ja näkö harhat olivat helvetillisiä henkeä uhkaavia enkä kokenut hetkenkään rauhaa.....lääkkeitä meni 16päivässä(kaksi isoa dosenttia)jaettiin lisäksi tarvittavat eli rauhoittavat ja unilääkkeet...13 kk kesti pisin hoito josta 6 kk akuutti psykoosi osastolla ilman lomia ja heti jatkoon 7kk muualla ilman lomia...tiesi olevansa yksin maailmassa kun sen hoidon aikana kukaan ei soittanut tai tullut käymään..no sen lisäksi tein samaan sairaalan kaiken kaikkiaan nii sata reissua(jotkut lyhyitä parin päivän)jotkut pidempiä..(viikkoja,kuukausia)miksi tästä kirjoitan niin olen jo kymmenen vuotta elänyt niin ettei sairauksien hoitoon mene säännöllistä lääkitystä!(ennalta ehkäisevästi halusin jättää hyvin pienen määrän jonka haen kerran kk)tämä rohkaisuksi sulle!!ja varmasti tarvitset tukea ja jos haluat niin sitä saat!kirjoita minulle [email protected]
Niin voin kirjoittaa sinulle lisää?
Olen aktiivisesti ollut jo pitkään työelämässä ja teen paljon töitä ja ystäviä on todella paljon käyn puhumassa ja laulamassa ynms
En ole pelloissani ja elämä on järjettömän hyvää siihen nähden mistä on noustu...naamani on hymyssä 75%päivästä ja sinulle se on myös mahdollista!!
Jäin itse orvoksi 15 v ja ilman sukuani siitä asti tähän päivään(47v) tosin nyt saanut tutustua isääni 81vkoska joutui neljä vuotta sitten tiukkaan paikkaan sairaalaan ja otin hoitoni kun kuulin siitä...on nykyään erittäin hyvässä kunnossa rullaattori heitettiin murkistansa pois yli vuosi sitten kun tarve loppui...:)eli ota rohkeasti yhteyttä niin kerron sulle miten selvisin..jos siitä olisi vaikka apua...monille on ollut...ja on
t markus heimola